Uskotteko, että ennen vanhaan todella oli näitä " pellonreunasynnytyksiä" ?

Mutta ei ole myöskään ollut varaa jäädä viikkokausiksi kotiin makoilemaankaan. Ja on varmasti käynyt niin, että on ollut pakko olla pellolla töissä ja synnytys käynnistynyt eikä olla ehditty saunaan tai muualle. On kai niitä syöksysynnytyksiä ollut ennenkin ;).

uskoo samaa kolmosen kanssa..

Vierailija:

Ainakin noiden mun lastenhoito-oppaiden mukaan (1900-luvun alkupuolelta) synnyttäneet äidit ovat maanneet lapsivuoteessa 6 viikkoa, ylös ei saa nousta lainkaan.

talosta lähtenyt hakemaan apua niin hänen oli itse mentävä yönselkään hakemaan lapsenpäästäjää. Menomatkalla lapsi sitten syntyi.

maanneet kuutta viikkoa! Herttileijaa.

Mä veikkaan, että joku yksi tai kaksi jossain on joskus niin tehnyt ja koska se on ollut niin ihmeellistä ja outoa, juttua on kerrottu eteenpäin ja se on jäänyt elämään meidän päiviimme saakka. Onhan kuitenkin aina ollut joku joukossa, jolla on ollut ihan järjettömän helppo synnytys ja joka vielä on niin jääräpää, ettei ole suostunut lepäämään, vaikka silti olisi ihan oikeasti pitänyt.



Mä varmaan päädyn tahattomasti siirtään omasta polvestani juttuja eteenpäin, joissa synnytyksen jälkeisenä päivänä oltiin heti tentissä ja muutenkin lapset kulkivat koulussa ja yliopistossa mukana yksinhuoltajaäidillä ja siitä huolimatta tehtiin väitöskirjoja ja politiikkaa. (Tunne siis yhden tällaisen tapauksen. Tottapuhuen en kuitenkaan pidä ihan tuotakaan tavoiteltavana, kun olen sivusta seurannut. Aina siinä joku puoli kärsii.)

anoppi kykki lehmän alla ihan viimeisilleen ja muksun pää liiskaantui siellä. Eipä näytä vaikuttaneen aivokapasiteettiin, ainakaan kovin pahasti :)

No joo, kyllä lepo silti on parasta, jos rupeaa heti rehkimään niin voi tulla jotain ylimääräisiä komplikaatioita.

Siihen aikaan noustiin töihin maalaistalossa mahdollisimman nopeasti, jollei palkollisiin ollut varaa.

Sähkötön pientila Kainuussa ei kauaa pystyssä pysynyt, jos äiti lapsivuoteessa makoili. Oma mummoni oli myös sotaleski ja todellakaan ei paljon makoiltu.

sodan aikana 30 km matkan polkupyörällä kaupungista turvaan maalle. Esikoislapsi oli matkassa mukana, sekä muutamia nyssäköitä. Oli onneksi kesä. Seuraavana päivänä mummo pesi pyykkejä käsin sukulaisnaisen kanssa ja synnytys alkoi. Aika pian synnytyksen jälkeen jalkeilla ja työn touhussa, vaikka muutaman päivän päästä tuli tieto miehensä kaatumisesta rintamalla. Ja ei tästä ole aikaa edes 70 vuotta.



Oma vointi oli tokan lapsen jälkeen niin hyvä, että olisin kyennyt mihin tahansa.

mutta mitä olen lueskellut niin kyllä näyttäisi olevan ihan yleinen suositus että äidit lepäsivät synnytyksen jälkeen, silloin apuna olivat naapurit ja sukulaiset niin paljon kuin vain pääsivät auttamaan. Varmaan jotkut palasivat suoraan töihinkin mutta ei se nyt kuitenkaan mikään yleinen tapa ollut kuten usein väitetään. T: 3

ovatkin sitten hehkuttaneet sitä kärsimystään kaikille, jotta olisivat saaneet vielä suuremman sädekehän.

vaikein. Ei sen 13. kanssa kauaa ährätä, eikä siinä kroppakaan enää kovin koville joudu. Eli aivan mahdollista että 5.-6. lapsesta eteenpäin vain tulevat ulos isommitta vaivoitta.

oli kesken heinänseivästyksen lähtenyt puskaan synnyttämään, tehnyt sen yksin ja palannut sanomaan, että pitää lähteä saunaa lämmittämään, poika tuli. Samoin oma mummoni kertoi, että heti synnytystä seuraavana päivänä oli vaadittu heinäpellolle oman miehen toimesta mutta mummoni ei kertakaikkiaan ollut kyennyt. Toisen lapsensa mummoni synnytti yksin uunin päällä, koska kukaan ei ehtinyt saunaa lämmittämään kesken peltotöiden. Eipä käy kateeksi ei..



Oma juttunsa sitten vielä erikseen nämä vauva ei sopinutkaan-tarinat, kun apuna vain kätilö oman talon naiset..

äiti sai levätä viisi päivää synnytyksestä, kun meni sairaalaan synnyttämään



yleisempää on ollut nousta jalkeille heti (ja mä ihmettelen että miksi ei, en ole itsekään ollut huonossa vedossa ainoankaan synnytyksen jälkeen)

mutta kyllä maalla (mitä valta osa Suomesta oli, vain murto-osa väestä asui kaupungeissa) normi on ollut että äiti synnyttää salassa, esimerkiksi saunassa, navetassa tai aitassa. Ei siis julkisesti pellonpientareella.

Synnytyksen jälkeen äiti on saastainen kunnes hänet on kirkotettu, mikä tapahtui noin kuuden viikon kuluttua.

Hän ei saanut ottaa osaa ruuan valmistukseen tai tarjoiluun, karjanhoitoon, peltotöihin, eikä veden hakuun. Kaiken, mihin hän koskee, pelättiin saastuvan. Kirkottamaton äiti ei saanut liikkua ulkona, ei varsinkaan pellolla. Aviomies ei saanut olla sukupuoliyhteydessä kirkottamattoman vaimonsa kanssa, ei koskea tähän eikä edes nukkua samassa sängyssä. Kukaan ei voinut kätellä saastaisena pidettyä äitiä.

Tämän ajan äiti siis oli sivussa töistä ja käytti vauvan hoitoon ja lepoon.

Vierailija:

Joo no noi oppaat ovatkin tarkoitettu kaupunkilaisille herraskaisille.. Vai luuletko maaseudulla olleen moisia oppaita.. Hyvä jos joku on osannut lukea!

Vierailija:

Ainakin noiden mun lastenhoito-oppaiden mukaan (1900-luvun alkupuolelta) synnyttäneet äidit ovat maanneet lapsivuoteessa 6 viikkoa, ylös ei saa nousta lainkaan.

ja poistui muutamaksi tunniksi paikalta. Takaisin tuli TÖIHIN ja sanoi että on juuri saanut pojan!!!!

Vierailija:

äiti sai levätä viisi päivää synnytyksestä, kun meni sairaalaan synnyttämään

yleisempää on ollut nousta jalkeille heti (ja mä ihmettelen että miksi ei, en ole itsekään ollut huonossa vedossa ainoankaan synnytyksen jälkeen)

Ja ihan maatalon emäntä oli, apuna oli mummon oma äiti ainakin kuulemma. Kun minä synnyin, sairaalassa oltiin 10 päivää kun ensimmäistä saatiin, toisen jälkeen 7 päivää. Äiti olikin aika ymmällään kun sairaalasta poistuin nyt toisen kanssa parissa päivässä (eskoisen kanssa oli hankala synnytys ja silloin sairaalassa pitkään).

Vierailija:

ja poistui muutamaksi tunniksi paikalta. Takaisin tuli TÖIHIN ja sanoi että on juuri saanut pojan!!!!