Uskaltaisitko lähteä ainoana aikuisena kolmen pienen lapsen kanssa etelän lomalle?
Kommentit (49)
Jos jo pelkkä suunnittelu pelottaa, niin en suosittele, mikä nykypäivän ihmisiä vaivaa, pullalla kasvatettuja
Entäs jos lapsi katoaa tai kaapataan ? Miten nauttisit lomasta itse, yhtä arkea ja vaarallisempia tilanteita kuin kotona. Miten ympäristö suhtautuisi touhuihinne ja mitä ylipäätään tekisitte tuolla lomalla, avaa vähän.
Jos kaksi vanhinta kouluikäisiä ja täysin uimataitoisia siis ainakin 200 m jaksavat uida yhtäkyytiä, niin yhtä 3-vuotiasta pystyt valvomaan. Mutta jos kouluikäisten uimataidon laita on niin ja näin en lähtisi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea tuollaisessa lomassa on? Mitä lapset saa ulkomaanmatkasta irti?
Miksi eivät saisi? Vauvat poislukien, miksi lapsi ei nauttisi ulkomaanmatkasta? Kuusivuotias siskoni murjotti paluupäivänä ja olisi halunnut jäädä Kreikkaan. Oletettavasti hän oli saanut siitä jotain irti. Useimmat lapsetkin nauttivat lomista uudenlaisissa paikoissa, yleensä on paljon kivaa tekemistä ihan vieressä jne. Osa lapsista myös nauttii esimerkiksi museoista ja raunioista (minä ja veljeni olimme tällaisia lapsia). Ihmisiä ne lapsetkin ovat. Toki on vanhempien vastuulla katsoa mihin ja milloin lastaan vievät, esimerkiksi 40 asteen helteet eivät ole turvallinen ympäristö.
Tottakai! Tehtäisiin kaikkea kivaa riippuen kohteesta, mieli ei lepää paremmin missään muussa kuin oman jälkikasvun hymyssä.
Vierailija kirjoitti:
Uskaltaisin, mutta koska rahat menisi silloin hukkaan ja lomasta ei olisi tietoakaan niin en lähtisi.
Mä olin aikanaan aivan rättipoikki 2v ja 7v:n kanssa ja meitä oli sentään kaksi aikuista. Lennot, päiväunet, pienemmän kakkakepposet, nälkäkiukut, ota eväät, muista aurinkorasva, kanna vesipulloja, rannalla jatkuva vahtiminen, pakkaaminen - huhhei, sitä pääsee helpommalla himassa. Kivaa oli, kuten lasten kanssa aina mutta noh pienet lapset on pieniä lapsia ja semmosta se on. Pienempi heräili öisin vieraassa paikassa ja silmät ristissä päivät sitten altaalla Nyt muistaa jo lämmöllä, mutta ei ne viikon ravintolaruokailutkaan uhmaikäisen autettavan kanssa mitään ihanaa ole.
Ajattelen että noin monen lapsen kanssa matkatessa kaikkien pitää olla uimataitoisia eli lähdetään siitä 7v ylöspäin reippaasti, että yksillä silmillä ja käsiparilla lähtisin.
Olen ollut 2, 6 ja 8v kanssa. Oli all inclusive ja helppoa. Pelkkää juotavaa menee kuumassa niin paljon, että mietin kauhulla miten sitä juoman raahaamista olisi jaksanut. Nyt sai tarpeekseen, kun välillä käytiin hotellin ja "oman" rannan ulkopuolella. Tai ruokailu. Mene ravintolaan, lapset ei syö, tunnin päästä kitisee nälkää, jne. Tuolla oli ruokakattaukset, mutta lisäksi pienempiä paikkoja mistä sai lapsille maistuvia annoksia, esim. hamppareita, pitsoja, jätskiä yms. aamusta iltaan. 2v käveli, mutta oli vielä sen verran pieni, että viihtyi rattaissa pidemmät matkat ja nukkui päikkäreitä niissä. Oli kyllä muutenkin helppo lapsi siinä iässä.
Mutta yksin en kyllä missään nimessä lähtisi. En edes yhden pienen lapsen kanssa.
Olen lähdössä yksin neljän lapsen kanssa Turkkiin. Lapset on 6, 4 ja 2-vuotiaat ja 9 kk. En ymmärrä mitä pelättävää matkassa on. Jos jotain tapahtuisi niin apua saa kyllä, ei lapset heitteille jää.
Hotellilla on kaikki ravintolat, uima-altaat, leikkipuistot yms. Samaa vahtimista on kotonakin, aina kun poistun lasten kanssa kotoa täytyy tarkkailla ettei mitään tapahdu. Jos pärjään kotonakin niin miksi en pärjäisi ulkomaillakin?