HS: 32-vuotias Simo Keskinen on juonut poikkeuksellisen määrän alkoholia ja voi kuolla pian
https://www.hs.fi/alueet/art-2000010503579.html
Maksumuurin takana mutta kuitenkin riipaisi aika syvältä. Raitistuin itse vuotta nuorempana (mitä ei olisi ikinä tapahtunut ellen olisi päässyt hyvään hoitopaikkaan ja saanut sen jälkeenkin tukea.) Mitä on elämässä tapahtunut että kirjaimellisesti juo itsensä hengiltä noin nuorena. Tuntuu pahalta kun olen monenlaiset pompottelut kokenut ja tiedän miten vaikea voi olla saada kunnollista apua (mielialalääke -ja antabusresepti _eivät_ auta ketään, eivät ainakaan pahoista traumoista kärsiviä joilla ei usein ole edes minkäänlaisia tukiverkkoja.)
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Simon juttu jäi maksumuurin taakse joten valitettavasti en voi auttaa.
Käy kerjäämässä senverran rahaa, että voit summan maksaa. Simokin kerjää, että voi Gambina pullonsa ostaa.
Gambina sisältää 21 prossaa alkoholia,kova on viinapää jos vetää vuorokaudessa kahdeksan pulloa.
Vierailija kirjoitti:
alkoholiriippuvuudesta pääsee eroon niinkin helposti, että alkaa pikkuhiljaa vähentää juomisensa määrää. Jos esim. normaalisti juo 10 desia alkoholijuomaa päivässä, niin alkaakin juomaan vaikka 9,9 desiä. Siitä sitten koko ajan alaspäin. Aikaa menee, mutta pikkuhiljaa aivot tottuvat alhaisempaan alkoholimäärään ja kuin huomamattaan pääsee eroon. Sama pätee tupakkaan ja herkkuruokariippuvuuksiin.
Jos päihtyneenä onnistuu rajojen pitäminen ja muistaminenkaan jos porukassa dokataan? Ehkä jos valmiiksi mittaa alkoholin eikä mistään saa lisää?
Olen 7-lapsisesta alkoholistiperheestä, lapsuus oli lasinen, väkivaltainen, köyhä. Arpia jäi meihin kaikkiin. Itse tulin toisen sisareni ohella seks. hyväksikäytetyksi yhden setämiehen taholta, yhden tapon näimme ja lukuisia todella verisia väkivallantekoja. Äitiämme pahoinpideltiiin säännöllisesti.
Yksi meistä lapsista on kuollut jo viinaan, yksi on alkoholisti. Viisi muuta on alkoholin kohtuukäyttäjiä tai käyttö on erittäin vähäistä. On koulutukset (itse kustannettu, työllä ja lainoilla), työpaikat, omistusasunnot, ja muut pelit ja vehkeet. Oli henkinen tilanne tai traumat mitä tahansa, niin kuitenkin on omista asioista pyritty pitämään huolta ihan itse ja välttämään tilannetta, että olisi yhteiskunnalle samanlainen ikuinen riesa kuin mitä isämme oli.
Itse join nuorena välillä hyvinkin paljon. Mutta samalla tiedostin sen voimakkaasti, että minulla tod.näk on on geenilotossa annettu addiktioihin taipuvaista perimää, joten aina tarkkailin alkoholinkäyttöä. Kun suu alkoi napsumaan ja teki mieli pizzaa ja kaljaa ja hauskaa seuraa, niin kysyin itseltä, että mikä siinä on tärkeintä: hyvä seura ja ulkona liikkuminen, pizza - vai se kalja. Ja ei onneksi koskaan ollut se kalja kuitenkaan se pääasia. Pirskeissäkin kun viina loppui, niin se loppui, ei sitä lähdetty kivien ja kantojen alta etsimään niin kuin teki lapsuuteni alkoholistit. Tissuttelukaan ei ole ollut se mun juttu, mutta vielähän tuota vanhana ehtiin. No silloin juo vain omia rahojani ja vanhana on sama, mihin sitä kuolee, ei vanhoja enää aleta yhteiskunnan rahoilla korjailemaan.
Että kaipa se on pitkälti oma valinta. Varmaan luonnekysymyskin. Sisarusparvestamme se joka on viinaan kuollut, oli perheen ainoa poikalapsi. Perimä, kodin esimerkki, välillä jyrkkä, välillä täysin välinpitämätön kasvatus, ympäristön paine ja odotukset (lahjakas urheilija ja älykäs oppilas, ethän mene vain isäsi teitä?) olivat herkälle miehelle liikaa. RIP.
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta alkoholistiperheestä, lapsuus oli lasinen, väkivaltainen, köyhä. Arpia jäi meihin kaikkiin. Itse tulin toisen sisareni ohella seks. hyväksikäytetyksi yhden setämiehen taholta, yhden tapon näimme ja lukuisia todella verisia väkivallantekoja. Äitiämme pahoinpideltiiin säännöllisesti.
Yksi meistä lapsista on kuollut jo viinaan, yksi on alkoholisti. Viisi muuta on alkoholin kohtuukäyttäjiä tai käyttö on erittäin vähäistä. On koulutukset (itse kustannettu, työllä ja lainoilla), työpaikat, omistusasunnot, ja muut pelit ja vehkeet. Oli henkinen tilanne tai traumat mitä tahansa, niin kuitenkin on omista asioista pyritty pitämään huolta ihan itse ja välttämään tilannetta, että olisi yhteiskunnalle samanlainen ikuinen riesa kuin mitä isämme oli.
Itse join nuorena välillä hyvinkin paljon. Mutta samalla tiedostin sen voimakkaasti, että minulla tod.näk on on geenilotossa annettu addiktioihin taipuva
Hyvä, että selvisit! Niin kauan kuin on elämää on toivoa. Jeesus kutsuu jokaista meitä myös iankaikkiseen elämään, koska olemme Jumalalle ainutlaatuisia ja rakkaita. Sinä olet sitä myös. Tartutaan armon lupaukseen!
Suomalia on niin ankea maa että ei täällä selvinpäin jaksa. MIten täällä muuten olisi niin paljon juoppoja? Ilmaston lisäksi jotain muuta on pahasti pielessä että ihmiset voivat niin pahoin että juovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin että 8 pulloa Gambinaa tekee 126 annosta. :O Vau
Kallis elämäntyyli. Gambina maksaa lähes 13 euroa pullo.
Eipä ole minun tuloillani pelkoa alkoholisoitumisesta! Jotain hyvääkin köyhyydessä. 😧
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppujenlopuksi oma valinta tosiaan. Ei ketään voi pakolla raitistuttaa ja pitää raittiina, eli kaveri on itse valinnut tiensä.
Jos ei empatia kuulu politiikkaan, ei se tänne keskustelupalstalle ja monen elämäänkään kuulu.
Ei empatia ole mikään valttikortti jolla järki ja realismi pistetään narikkaan ja annetaan aina periksi.
Realistina ja rappioalkoholistejakin tunteneena sanon että ihmisen on itse haluttava raitistumista. Muuten sitä ei ulkopuolelta pysty kukaan pakottamaan. Ihan sama minkä verran empatiaa tuon kanssa tunnet, niin noin se toimii.
Jos keksit paremman menetelmän jolla tyypin saa ulkoapäin ilman tyypin omaa suostumusta pysyvästi raittiiksi (helposti ja mukavasti vieläpä) niin moni on varmaan kiinnostunut keinostasi. Saata
Tältä palstalta lie turha empatiaa etsiä.
Aistiyliherkkyyksistä mainitsi. Olisiko add tai autismi taustalla.
Vierailija kirjoitti:
alkoholiriippuvuudesta pääsee eroon niinkin helposti, että alkaa pikkuhiljaa vähentää juomisensa määrää. Jos esim. normaalisti juo 10 desia alkoholijuomaa päivässä, niin alkaakin juomaan vaikka 9,9 desiä. Siitä sitten koko ajan alaspäin. Aikaa menee, mutta pikkuhiljaa aivot tottuvat alhaisempaan alkoholimäärään ja kuin huomamattaan pääsee eroon. Sama pätee tupakkaan ja herkkuruokariippuvuuksiin.
Ei alkoholisti mistään määristä piittaa, kun on jo humaltunut. Ei auta, vaikka olisi ostanut jonkin tietyn määrän. Sen juotuaan ajattelee vain, että jaahas, mistäs saisi lisää!
Olen nähnyt häntä keskustassa Hämeenkadulla jo useamman vuoden. Varsinkin kesäaikaan. Olen kerran antanut rahaakin hänelle, kun pyysi bussimatkaa varten. Toki tiesin mihin raha tulisi menemään.. Alkukesästä hän käveli vastaan iho keltaisena turvonnutta vatsaansa pidellen. Oli selkeästi kivuissaan. Hätkähdin ihan, ja arvasin heti, että matka on kohta katkeamassa, niinkuin artikkelissa se kerrottiinkin.
Kaikki myötätuntoni Simolle ja hänen läheisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Näitä Simoja on Tampere väärällään. Jostain syystä täällä dokataan aivan hirveästi ja vedetään kamaa. Ketään ei kiinnosta, ei edes niitä ongelmaisia itseäänkään. Eivät hae apua.
Saman huomannut. Hämeenkatu on välillä ihan kuin kävelisi jonkun zombie zonen läpi. Olen siis itse Tamperelainen ja kävelen keskustassa pari kolme kertaa viikossa. Näky vain pahenee vuosi vuodelta. Ja vuosi vuodelta näkyy yhä nuorempia aineiden käyttäjiä päät sekaisin. Lehtiartikkelin Simo on myös tuttu kasvo. Joskus pummasi minulta rahaa ja heitin pari euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin nuorelle alkoholistille kyllä tehtäisiin maksansiirto, mutta vaatisi sen puolen vuoden raittiuden ja sitoutumisen.
No ei kyllä tehdä. Siellä on jonossa sellaisia, jotka ovat maksakirroosissa jonkun muun syyn takia. Alkoholisti on jonossa viimeisenä.
Kyllä tehdään, mutta ei ehkä enää tuossa vaiheessa kun ei kykene raitistumiseen ja on ihan keltainen. Luin kerran haastattelun alkoholistista joka raitistui ja sai siirron. Yli kuusikymppisille ei tehdä kun toipuminen on niin epävarmaa.
No jos ihan tilastoja katsoo, niin kokonaisuudessaan maksansiirtoja tehdään noin 70 kpl Suomessa ja 5 on alkoholisteja, joiden oletetaan raitistuneen. Että ihan hirveän varmuudella en joisi ja kuvittelisi, että saa sitten uuden maksan.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa , että mies asuu kadulla .Oikestaan kukaan ei pysty olemaan koditon ilman alkoholia ja ei mikään eräily lapissa vastaa tuota. Moni yritysjohtaja on samanlaisessa kierteessä, mutta suku auttaa ettei nuku kadulla.
Jos on elämäntahtoa ja kunnianhimoa, niin on se eräilevä yritysjohtaja eikä kadulla nukkuva pummi.
Osa luovuttaa elämän suhteen ja hidas itsari on ainoa mikä kiinnostaa. Jotkut löytää merkityksen uskonnosta, jotkut muuten vaan päättävät kokeilla toisenlaista elämää.
Oma valinta ja muut voi vain vaikuttaa, ei tehdä päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh, näyttää tavalliselta kolmekymppiseltä ukkelilta, mutta tuo ihon ja silmänvalkuaisten väri... Onko tuosta pisteestä mahdotonta enää toipua, vaikka menisi katkolle/hoitoon?
Tarvitsisi uuden maksan. Niitä jonottaa raittiitkin ihmiset. Tuollaisessa tapauksessa varmaan siirron onnistuminen epävarmaa. Pitäisi pystyä syömään hylkimisenestolääkkeitä ohjeen mukaan ja olla vetämättä viinaa.
Pari vuotta jo ennen mahdollisuutta siirtoon pitäisi olla dokaamatta.
Pari vuotta, kuka hullu jaksaa olla ilman niin kauan?!
Juopotteleva alkoholisti ei vaan pysty siihen. Ei se jaksamisesta ole kiinni.
Tässä taannoin naapuri joi itsensä hengiltä. Sitä kun ol
Isäni oli tällainen, kuolikin suht nuorena samaan tautiin mikä jutun miehellä. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tosiaan vaikuttaa tehneen itse valintansa. Ehkä erityisherkkyyttä tai autismia tai jotain taustalla.
Surullista ja toisaalta: kaikki elää elämänsä. Jutusta ei tiedä kaikkia vaiheita, mutta jos hän ei ole satuttanut muita kuin poissaololla, niin en minä osaa tuomita, vaikka en ikimaailmassa vastaavaa omalle lapselleni toivoisi.
Alkoholisti sairastuttaa usein läheisensä, että sikäli olet väärässä ihan tämänkin hepun suhteen. Alkoholstit ovat itsekkäintä porukkaa.
Niin no. On siinä kuitenkin aste-eroja. Onko väkivaltainen, ryöstääkä muita, painostaako antamaan rahaa omaan riippuvuuteen? Lapsensa isä tämä mies ei ole.
Mutta jos ei aktiivisesti vahingoita muita, niin onko vapaus valita kohtalonsa? Minusta on.
Ja edelleen: en toivoisi tällaista tilanne
Tällaista isää kutsutaan siittäjäksi. Minuun tämä Simon tarina ei jostain syystä uppoa lainkaan. Tämä lapsijuttukin kuulostaa aika epäuskottavalta. Tunnen itsekin muutaman alkoholille elämänsä omistaneen miehen ja yhden samanlaisen keltanaamankin, joka vain totesi, että on tiensä valinnut. Nämä kaikki miehet ovat pohjimmiltaan hyvin masentuneita ja elämä selvinpäin on liian pelottavaa.
Simo on jo epäilemättä finaalissa, toivokaamme niitä enkeleitä siihen loppuvaiheeseen.
Sitä se teettää kun raitistuu. Olisi jatkanut juomista niin pysyisi hengissä.
Suomi on täynnä juoppoja, joita "ymmärretään" ja hoidetaan loputtomiin. Miksi? Siinä menee älytön määrä rahaa Kankkulan kaivoon.
Muistakaa , että mies asuu kadulla .Oikestaan kukaan ei pysty olemaan koditon ilman alkoholia ja ei mikään eräily lapissa vastaa tuota. Moni yritysjohtaja on samanlaisessa kierteessä, mutta suku auttaa ettei nuku kadulla.