Muistatko elävästi jonkin ruokakokemuksesi 80-luvulta?

Muistan mummon tekemän makaronivellin. Makaronit oli turvonneet aivan maksimaalisen isoiksi ja pehmeiksi, velli oli paksuhkoa ja vitivalkoista. Ei muuta kuin voisilmä ja syömään! Oli hyvää.

Itse söin lapsena ravintolassa aina lehtipihvin. 

Isä teki hyvää ruokaa saaliistaan, oli se sitten jänis, lintu tai kala. Riistalihaa voisi syödä useamminkin, saatavuus vaan on heikkoa.

Legendaarinen nakit ranskalaisilla, lautasen sivussa pari tomaattilohkoa, muutama kurkkusiivu ja persiljatuppale. Varma valinta lomareissuilla huoltsikalla kuin huoltsikalla.

Mökillä kesällä paistettua haukea, keitettyjä perunoita ja sipattia. 

Muistan kun syötiin ekan kerran sipsejä joskus 80-luvun lopulla. Yksi sellainen original size- pussi (130g?) jaettuna meidän 7 hengen perheen kesken. Kaikki sai enemmän kuin tarpeeksi, muistan että tuli ihan huono olo siitä rasvasta ja suolasta. Voi kuinka ajat ovat muuttuneet.. nyt menee melkein yksin vastaava pussi, huono olo toki tulee edelleen jos liikaa syö.

Inhosin ja inhoan viilejä sekä keitettyjä kananmunia. Ja joka helv. päivä päiväkodista ylä-asteelle ne oli juuri nämä jotka oli välipaloina ja/tai ruoan lisänä. Tietysti pakko syödä kaikki koska Afrikan kärpässilmäiset lapset ja syyt.

Yhä tänä päivänäkin nousee verenpaineet välittömästi punaiselle kun joku noita tuputtaa tai ihmettelee miksi en syö.

En myöskään lahjoita mihinkään kehitysmaasäätöön pennin hyrrää sillä pidän ym seurauksena Afrikan kärpässilmäisiä lapsia osasyyllisenä tättähäärien minuun kohdistuneeseen törkeään kiusaamiseen.

Olin ihan lapsi, mutta muistan kanan currykastikkeessa, jota syötiin riisin ja mustaherukkahillon kanssa. Se oli usein sunnuntaipäivien ruoka. Kastikkeessa taisi olla kermaa. Luulin pitkään, että se keltainen curryjauhe, jota kanaan laitettiin, tuli jostain kasvista, siis ts. että se on jotain jauhettua keltaista currykasvia. (Siis currykasvi ja -pensashan on olemassa, mutta ne eivät liity tähän mausteeseen.) Vasta joskus teininä minulle selvisi, että currylla tarkoitetaan yleensä mausteseosta. Se curryjauhe, jota kasarilla 80-luvulla myytiin, oli kyllä tosi mietoa, ja varmaan suurimmalta osin kurkumaa. 

Lisäksi muistan "risoton", joka oli aivan perus pitkäjyväistä riisiä johon oli sekoitettu herne-maissi-paprikaa. Minulle selvisi vasta paljon myöhemmin, mitä risotto oikeasti on. Miksiköhän kyseistä ruokalajia kutsuttiin risotoksi?  Risoton kanssa oli usein lihamureketta.

Isäni teki joskus chili con carnea, jossa ei kyllä ollut chiliä, vaan se oli lähinnä lihaa ja vihanneksia tomaattikastikkeessa. En muista nähneeni chiliä kaupoissa - saati sitten meidän keittiössä - ennen 90-luvun puoliväliä.

Mies toi Castello-homejuustoa työmatkalta palatessaan, siitä asti tykätty homejuustosta.

On paljon eläviä, yksityiskohtaisia ruokamuistoja sekä kotiruoasta että ravintola-annoksista lapsuudestani 80-luvulta. Olen aina ollut kiinnostunut ruoasta.

Muistan esim. erään päivän kesälomalta jostain 80-luvun lopulta kun äitimme oli ostanut hampurilaissämpylöitä. Ne olivat kai silloin uusi tuote. Teimme yhdessä hampurilaisia, joihin tuli itse tehty jauhelihapihvi, raakaa sipulia ja tomaattia, salaatinlehti ja tuubissa myytävää hampurilaiskastiketta. Tykkäsin tosi paljon. Juomaksi oli coca colaa. Muistan sen illan muutenkin, silloin tuli tv:stä David Bowie -elokuva Labyrinth.

Vierailija kirjoitti:

Itse söin lapsena ravintolassa aina lehtipihvin. 

Samoin. Se oli todella harvinaista meidän perheessä käydä ravintolassa syömässä, tämä oli 70-lukua, joten piti ottaa sama varma hyväksi todettu ateria. Hyväähän se oli maustevoilla ja ranskiksilla. 

Aikuisena teininä söin Helsingin keskustan ravintolassa lasagnea, jonka edelleen muistan tosi maukkaana. Tarjoiltiin keraamisessa melko korkeassa vuoassa tietysti suoraan uunista. 

Muistan kun mentiin joskus välillä kaupunkireissulla johonkin tavalliseen ruokapaikkaan. Oli eräs sellainen, missä noustiin portaat toiseen kerrokseen, se puutalo on jo hävitetty aikaa.  Vanhemmat tilasivat aina yleensä lihapullat muusilla tai perunoilla. Siinä oli lautasen reunalla lisäksi pieni kökkö puolukkaa ja pari punajuurenpalaa. Maitoa, pari leipäsiivua ja voinappi. 

Maistui aina hyvältä ja tuntui hienolta syödä jossain muualla kuin  kotona maalla. Tämä oli silloin ennen vanhaan. 

Sairastuin 1.tyypin diabetekseen vuonna -83 ja jouduin kuukaudeksi sairaalaan. Siellä oli pakko syödä aina lautanen tyhjäksi ja muistan yhä miten vastenmielistä oli nieleskellä maissia ja vesimelonia joista en tykännyt, ja joita en nykyään syö koskaan.

Nykyään 1.tyyppiin sairastuva on sairaalassa viikon ja mitän ei ole pakko syödä.

Muistan elävästi ensimmäisen ravintolassa syödyn pizzan joskus 70- ja 80-luvun vaihteessa. 



Ravintolakin oli tällainen rustiikkinen vanha tiilirakennus ja sinällään oikein hyvä ympäristö pizzerialle.



Sen muistan myös, että pizzerian ikkuraruutujen välissä oli kuolleita kärpäsiä.

Tätini oli töissä erään suuren tehtaan ruokalassa pääkaupunkiseudulla. Itse asuimme maalla. Hän toi mukanaan kerran ison lasipurkillisen italiansalaattia sieltä töistä. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta salaatista. Ensin maistui tosi oudolta, mutta pian totuimme makuun. Jatkossa ihan odotin, että tulee taas käymään ja tuo samaa salaattia tuliaisena. Kuten sitten toikin. 

Ensimmäinen pizzani ravintolassa Tampereella.  Oli huikea elämys maalaistytölle ylipäätään päästä Tampereelle ja vielä pizzeriaan! Ja hyväähän se oli.  

Muitakin hienoja ruokakokemuksia,  mutta nimenomaan 80-luvulta tuo pizza.  

Menin ekaluokalle 1985 ja kouluruokailussa oli voinappeja. En ollut koskaan ennen nähnyt sellaista, joten laitoin yhden voinapin taskuuni jotta voin kotona näyttää sen äidille. Koulupäivän loputtua leikin ulkona auringossa tunteja enkä edes muistanut koko voinappia. Äiti ei ollut yhtään niin ihmeissään mitä olin kuvitellut äidin olevan, kun illalla riisuin housut ja taskusta paljastui sulanut voinappi :D

En, koska eivät muistot ole eläviä.

Ensimmäisen pizzani Oulussa, en muista enää ravintolan nimeä.

Kotona herkkua oli vanhempien tilipäivänä ostetut porsaankyljykset ja leikkeleet siivutettiin tiskissä olevista tangoista ja laitettiin paperiin.

Arjessa syötiin paljon kuoripottuja ja ruskeaa kastiketta. Meillä ei ollut koskaan kotona broileria, se oli elämys kun serkun äiti oli grillillä töissä ja toi sieltä kokonaisen broilerin. Meillä syötiin myös paljon poroa ja kalaa, koska suvussa oli poromiehiä ja isä kova kalastamaan

Olin tuolloin nuori ja kävimme kaverin kanssa testaamassa sellaisen ihmeen kuin kebab. Ruokaa oli kaveripiirissä ihmetelty ja kehuttu ja niin mekin mentiin kyseiseen paikkaan syömään. Ja hyväähän se oli. Nykyään noita kebab mestoja on pilvin pimein. On mennyt taas jo useampi vuosi, kun viimeksi olen noita syönyt.