*' *HUHTIMASUJEN ALKU VIIKKO*' *

Taas tuli syötyä vissiin liikaa tai sitten tämä istuminen ruuan päälle ei oikein sovi masulle, kun tuntuu, että kaikki tulee ylös. Menisköhän tuonne neuvotteluhuoneen sohvalle pötkölleen... huomaiskohan kukaan?



Murmutille jaksamisia huonojen uutisten kanssa! Inhottavaa, kun huolet pääsee varjostamaan odotusta :o(



Leivänkannikalle ja muille saikusta huonoa omaa tuntoa poteville isoakin isompi HÖPÖHÖPÖ! Seuraavat 40-vuotta tässä vielä töissä kitkutellaan, kun kuiteskin hilaavat eläkeiän yli 70-vuoteen ennen kuin sinne asti päästään, joten turhat syyllisyydet pois :o) Työt on vaan töitä, kyllä niitä ehtii tehdä. Sen takiahan niitä veroja maksellaan, jotta on mahdollisuus olla esim. saikulla tarvittaessa. Nyt vaan lepoa, jos kerran lääkäri määrää.



( . ) Massiivisen valaskalamainen olo. Ja hirveä makeannälkä. Muuten elämä ennallaan :o)



A.A. rv 29+6

Heh, joku kyseli makuukammariasioita, ja juuri kaverille naureskelin, että kun tulikin tossa jokuaika sitten kiukuttua miehelle nuo " sinäethaluaminuaenää, kunolenrumajaläskijatissitvaluumaitoa..." -kiukuttelut, ja sit kun mies " korjasi tilanteen" niin salamatkustaja alko sellasen jumpan mahassa, et en tienny kumpaanko sitä oikein keskittyisi... ;) teki mieli sanoa et homma seis vähäks aikaa ja kokeile nyt se potkis oikein kovasti... muutenkin, ensin tuntu et itellä ois halut aika kovat, nyt kun miehellä ois, niin itellä menee puolet ajasta miettien et mitenkähän päin se siellä mahassa nyt on tms...



sairaslomalaisille: kyllä se syyllisyys helpottaa ajan kanssa, itekkin kotona ollut joululta asti (syynä oli vain pitkäaikaisen työsuhteen päättyminen, kun vakinainen päätti palata töihin ja sit vuosilomat) nyt olenkin sitten ensimmäistä kertaa eläessäni työttömänä reilun kuukauden ajan. Mulla tuntu ensimmäisistä viikoista asti et apua, minä homehdun tänne, ja ennenkaikkea se " tarpeeton" olo, eli tuntu ettei tässä ole kenellekkään hyödyksi eikä kukaan tarvitse minua. Nyt on sitten viimeviikkoina alkanut taas elämä hymyilemään ja muutamana päivänä olen todella nauttinut jo kotona olosta. Lapsia meillä ei ennestään ole, joten yritän myös nauttia siitä kuuluisasta " omasta ajasta" , eli lueskelen kirjoja/lehtiä, käyn ulkona kävelyllä, uimahallissa ja kun sattuu, että jollain kaverilla on vp, niin kahvitellaan tms. töhöilyä. + katsoin ne frendien kaikki 10 tuotantokautta... :)



G: emme ottaneet selvää kumpi on tulossa, vaikka ultraaja kysyi rakenneultrassa itse että haluammeko tietää kumpi olisi.. kaveri veikkasi poikaa tuosta päätellen, koska sanoi, ettei yleensä näy varmaks kun mahdollisesti pojan ollessa kyseessä. itellä kuitenkin niin tyttö-olo...



vähän jänskättää mennä huomenna neuvolaan kun meillä vaihtu täti siellä, joten on ihan uus ihminen. en sillä että entistä niin kaipaamaan jäisin, mutta toivon että kemiat pelaisivat tämän kanssa. meillä jatketaan samalla tädillä sitten vauvan synnyttyä ja on aika ikävä tilanne, jos tuntuu ettei neuvolatätille voi edes puhua mitään, varsinkaan vaikeita asioita ja tuntui ettei tämä oikein edes tiennyt mistään mitään, arvuutteli vain. asumme niin pienellä paikkakunnalla, ettei sitä voi juuri valita.



no siinäpä nuo tärkeimmät.. miksu + salamatkustaja 30+2

Hei kaikille!



Ensimmäistä kertaa kirjoittelen tähän pinoon. Laskettu aikani on 16.4., ja esikoinen syntyi maaliskuussa -05. Esikoinen on poika, ja nyt 4 D-ultrassa selvisi, että tämänkertainen tulokas on tyttö. Raskaudetkin ovat olleet erilaisia: tällä kertaa oli paljon enemmän alkupahoinvointia, ja nyt sitten joulukuun alusta olen kärvistellyt ikävien suppareiden parissa :(. Liikunta on jäänyt tosi vähälle, kun mitään ei voi tehdä ilman, että massu menee kivikovaksi. Muuten olo on kyllä virkeä ja elinvoimainen :). Innolla odottelemme uutta tulokasta, ja esikoinenkin jo vähän tajuaa asiaa, on tosin sitä mieltä, että hänen masussaan on myös vauva :). Hankintoja ei juurikaan ole tullut tehtyä, muutama vaaleanpunainen vaate ainoastaan.

Ensinnäkin Murmutille iso hali ja voimia!



Itse en eilen illalla enkä yön aikana tuntenut yhtään liikettä. Aamulla klo. 6.05 soitin äippäpolille ja käskivät heti tulla käymään.

Minä lähtin lumisateessa, mies ja lapset jäi nukkumaan.



Klö ei löytänyt sydänääniä!!!!!!!!! Arvatkaa iskikö pienoinen paniikki!!!!

Lääkäri kutsuttiin apuun ja pienen hetken kun hän sillä KTG-käyrä jutulla paineli ympäri mahaa niin löytyihän ne, mikä helpotus. Ihan itku pääsi..



Lääkäri ultras je teki sisätutkimuksen. Paikat kiinni, onnex koska supistelee ihan kiitettävästi. Vauvan sukupuoli ei selvinnyt vieläkään....

Painoa vaavilla on 1410g ja on kuulema aika isokokoinen. Uudestaan 2 vkon päästä.



Tuntuu väillä että vaavi potkii multa vasemmat kylkiluut hajalle. Lääkäri tsekkas samalla kylkiluut ja totesi että vasemman puloen alin kylkiluu, siinä on alkava hiusmurtuma. Ai kun kiva...



Nyt sohvalle pitkälleen ja liikkeitä laskemaan!



t. jonzku80 rv 28+1

Jonzku HUI kauhia!! Onneksi oli vain väärä hälytys. Varmasti sydän pomppasi kurkkuun ja tuli paniikki. Voin vain kuvitella. Itselläni on ollut viime aikoina sellaisia pieniä pelkoja, että mitä jos en huomaa vauvan hissukseen kuolevan tuonne mahaan. Se potkii kyllä päivittäin mutta sillä tavalla sarjoissa, ei koko ajan. Välillä möyrii, sitten on taas puoli päivää aika rauhassa. Jotenkin pelottaa, että nyt kun vaavin voisi ottaa poiskin jo suht huoleti, sen saa itse jotenkin " mokattua" ...



Omaa aivoa: Viime päivinä ajatukset on kyllä risteilleet miten sattuu. Yksinäinen olo masun kanssa, kun ei ole yhtään kaveria joka olisi kokenut saman, mies ei tietystikään voi täysin ymmärtää, istuskelen kotosalla ilman sosiaalisia kontakteja... Tuntuu tosiaan (niinkuin joku hyvin kuvasikin) että ei ole " tarkoitusta" tässä yhteiskunnassa tällä hetkellä. Ihailen kotiäitejä, jotka saavat tarkoituksensa lasten hoitamisesta. Se on arvokasta työtä, mutta varmaan vuosin varrellan voi tulla hetkiä jolloin miettii, arvostaako yhteiskunta minua enää. Tietäisikö kukaan, jos katoaisin tältä planeeltalta (No, lapset ainakin tietäisivät ;)) Itse olen ns. pitkälle koulutettu eläin ja tottunut pätemään työn kautta todella vahvasti. Se tekee tämän uuden elämäntilanteen haasteelliseksi. Samaan aikaan ihana mahdollisuus ja pelottava putoaminen.



Napaa sitten: vointi ok, nukkua on saanut. Vaavi ottaa aika lunkisti. Paino hiipii hitaasti ylöspäin ja makeenhimo on päivittäinen tuska! Eilen tuli pitkästä aikaa (viimeksi varmaan 10 v sitten) migreenikohtaus kaikkine aura-oireineen. YÄK. Onneksi meni ohi 1.5 tunnissa Panadolilla ja levolla. Yleensä mulla on kestäneet nuo painajaismaiset kohtaukset useita tunteja, eikä Buranat tai mitkään kunnolla ole auttaneet. Tämä oli tällainen mieto tuulahdus aivosähkökäyrien kieroutuneesta universumista. Ressiä ja hormoonia.



Jaksellaanpa taas, kyllä me vielä tästä poksahdellaan kevätauringon koittaessa ;)



t. Niinu ja tytteli 31+4

Hui hurja! Huomasin äsken, että tänään tulee 30 viikkoa täyteen. Enää 8-12 viikkoa synnytykseen ja 5 viikkoa äitiysloman alkuun. Niin ne vaan päivät kuluu, vaikka ei tätä odotusaikaa oo mitenkään kyllä vauhdilla pilattu :o)



jonzkulla oli ollut pelottava kokemus! Hienoa, että kaikki oli kuitenkin hyvin! On kyllä pelottavaa, kun on jo niin lähellä, mutta silti kaukana synnytystä ja tuonne masun sisälle on vaikea itse nähdä, että miten siellä voidaan. Toisaalta omasta kokemuksesta sanoisin, ettei ne huolet siihen synnytykseen lopu. Esikoinen joutui teholle parin päivän ikäisenä, vaikka siihen asti oli kaikki mennyt oppikirjojen mukaan, ja sitten sitä taisteltiinkin pikkuisen hengen puolesta 1,5 kuukautta ennen kuin elämä alkoi näyttää taas valoisammalta. Ja täysin terve poikahan tuo nyt on. En pelotellakseni tätä kerro, vaan ihan siksi, että eipä meidän auta muuta kuin ottaa vastaan mitä tuleman pitää ja tietty pitää huolta pienistämme sekä ennen että jälkeen syntymän.



( . ) Ahdistaa tämä hengenahdistus :o( Koko ajan tuntuu, että ei saa riittävästi happea. Anoppi eilen lohkaisi, että " onko sulla jo tuo maha alkanut putoamaan alaspäin" . Just joo, eipä tasan oo, kun närästys vaan pahenee ja keuhkoista on käytössä vain pienet yläneljännekset :o) Esikoisen aikana huomasin kyllä selvästi, kun vauva laskeutui ja oma hengitys helpottui. Sf-mittakin pieneni kahdella sentillä siinä rytäkässä. Sitä aikaa odotellessa...



Töihin, töihin... :o)



A.A. rv 30+0

Mua on tosiaankin vaivannu tuo laiskuus koneella situmiseen jo jonkin aikaa. Että jos vaan joukkoon mahtuu vielä.



Viikkoja on nyt 29+5 ja enään taho kehata istua kun tulee huono olo. Kohtu painaa keuhkoihin ja välillä tulee tosiaankin sellanen hapeton olo. Muuten odotus on mennyt aika mukavasti vaikka vaikein tämä on ollut noihin poikiin verrattuna.



Maanantaina kävin lääkärineuvolassa ja sielä mitattiin tuo sf mitta joka oli 32cm ja viime kerrasta oli mittaa tullut 5cm. Mikä vissiin on aika paljon. Tosin lääkäri kysy että onko sielä tosiaankin vaan yksi...Noh toivottavasti sielä on yksi eikä oo käyny niin että rakenneultrassa oli jotakin jäänyt huomioimatta. Mutta tuntuu että täällä neuvolassa ei kukaan oikeen tiedä mistään mitään. Neuvola täti on vasta hiljan alottanu ilmeisesti ja mun mielestä ei osaa asiaansa kun kahdella aikasemmalla mulla on neuvolassa ollu oikea kätilö joka on osannu asiansa ja siihen on voinu luottaa kun kirveen silmään. Ja lääkäri on yleislääkäri joka ei osaa edes käyttää ultraa...että sitä joutuu ite olemaan aikalailla vaan tarkka ja nyt kun sain lähetteen äitipolille niin ootan aikaa oikeen innolla...=) Kun sielä sitten ainakin osataan kattoa että missä mennään. Ja kun en haluaisi mitenkään kovin suurta vauvaa ruveta synnyttämään alakautta. Ehkä siinä on että sisko sai joulukuussa vauvan ja se jäi sillä luihin kiinni kun ei ollu huomattu että lapsi on yli 4kg ja iso. Ja kun haluaisin että ei sektioon joutuis missään vaiheessa kun kaksi lasta on jo ennestään.



Muuten neuvolakäynnillä kaikki oli hyvin maanantaina. Nyt suunnittelen ulos lähtöä poikien kanssa sielä kun lumityöt odottaa. On eilen satanu 10cm lunta että tekemistä piisaa. Vauvan vaatteet oon jo pessy kaikki kaappiin oottamaan käyttäjäänsä ja pinnasänky tulee enskuussa kun siskon poika kastetaan niin tuovat tullessaan sen ikeasta pohjanmaalle. Kun entinen sänky on rikki..poikien jäljiltä.



sinulle jolla oli munuaisten kanssa ongelmia niin tutkituta ennen vauvan syntymää stiten senkin munuaiset. Meillä on vanhimmalla poijalla munuasaltaan laajentumaa ja samoin sen tiehyeen että ei vauvalla sitä oo. Kovasti sinulle jaksamista.=)



Tulipa vuodatus. kaikille mammoille hyvää päivän jatkoa mä tästä lähen ulos.

Mullakin oli nevola ja tuo kohdunpohjankorkeus 28cm..ihan ok kuulema.Painoa tulee 2,5kg kuussa ja onhan se liikaa.Sanoivat neuvolassa,että yritähän olla syömättä herkkuja,mutta itsekuri täsin nolla=(En oo koskaan ollu näin lihava..huokaus.

Muutenkin minusta tuo neuvola aika hyödytön...ei mulla koskaan mitään kysyttävää yms.ja verenpaineet,pissat yms ollu aina ok...Kolmas raskaus,niin menee jo jotenkin rutiinilla=)

Lunta tullu kauheasti ja käveltiin pojan kanssa neuvolasta kotiin.Vaatteita vauvalle vielä osa pesemättä,kun on niin eri asteissä pestäviä ja eri värejä,niin tulee monta konetta.Kävin pojan kanssa matkalla vielä kirppiksellä,ja tarttuhan sieltä 3 paitaa vaaville mukaan,2 t-paitaakin,kun ei oo oikein mitään kesävaatetta.Pikku shortsihaalarit täytyy kyllä hommata=)

Pinnasänky on varastossa,ja jospa joskus parin viikon päästä sen sais sieltä raahattua ja koottua=)

Olo on muuten ihan ok,näen kyllä yöllä hirveitä painajaisia,ja saan näitä valvomiskohtauksia eli herää eikä saa unta pariin tuntiin,ja sitten taas aamulla ihan puhki.Onko teillä muilla painajaisia?

Nyt lähden vähän päikkäreille,niin jaksaa ruveta sitten kokkaamaan perheelle=)

Huiskutin 30+2

Täällä taas puhisen ku olen yksin kotona. Yritän kertoa karvaisille lapsilleni (kisu ja koira) että kohta talossa on uusi vauva... Näinköhän menee perille :)

Juuri kerkesin kehua että vointi on parempi mutta nyt on sit taas väsyttäny armottomasti. Varsinkin mun huonoihin selkälihaksiin alkaa ottaa tämä kanniskelu ja just esim. istuminen.



Jotkut on jo pessy vauvanvaatteita. Voi, pitäsköhän munkin! Hoitopöytä on ollu jo kasassa pari kuukautta ja sänkykin jo jonkun aikaa. Kaukaloo en sentään oo vieny autoon...



Maanantaina olis neuvola. Saavat taas tarkistaa hempan ku alko rautakuurin jälkeen uudestaan väsyttää.

Sitten on taas tuoretta kerrottavaa!



Mykyrä ja Vaavi