Lue keskustelun säännöt.
Muistihäiriöiden läheinen, miten jaksat nimittelyä?
11.06.2024 |
Puolisollani on diganosoitu muistisairaus ja ikävä kyllä hänen kohdallaan se tarkoittaa ikävää käytöstä, sanallisesti. Ei siis ole aggressiivinen, mutta jostain syystä minä olen epäluulon ja jopa vihan kohteena. Aikuisiin lapsiin ei kohdistu mitään, mutta minä olen se ikävä, kieroileva henkilö, josta pitäisi ottaa ero.
Hän ei ole vielä hoitokotikunnossa, joten elämme arkea kahdestaan.
Tiedän, että se on "sairaus, joka puhuu", tiedän sen. Hän oli ennen tätä lupsakka ja ystävällinen ihminen.
Mutta silti se sattuu kun toinen on todella ilkeä.
Miten te selätätte nämä katkeruuden ja pahan mielen tunteet arjessa jos ja kun niitä tulee koko ajan toisen ollessa ilkeä?
Kanssakärsijöiden kokemukset ja kikkakakkoset ovat tervetulleita!
Kommentit (43)
Yritä ajatella että hän ei vaan ole enää se sama ihminen. Kun sairaus etenee, muutkin saavat osansa haukkumisista. Mutta toivotan kovasti voimia, tiedän mitä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se sairaus, mikä puhuu, jos ei aikaisemmin ole ollut tuollainen. Mutta en tiedä, ootko velvollinen jäämään katselemaan pahenevaa sairautta. Harkitsisin muuttoa minäkin. Meillä on vain yksi elämä.
Selvittäisin kaikki vaihtoehdot. Vuorohoito että saat levätä kotona? Tai olisiko joku kevyempi asumispalveluyksikkö johon puolisosi voisi muuttaa?
Jos on omaisuutta, kannattaa ottaa ero, jotta omaisuus saadaan puolitettua, tämä ihan sen vuoksi, että jos puoliso joutuu hoivakotiin, maksut ovat todella korkeita. Kannattaa tehdä myös edunvalvontasopimus hyvissä ajoin, muuten asioiminen toisen puolesta on hankalaa, jollei mahdotonta ja jos kuvioihin tulee mukaan ulkopuolinen edunvalvoja, niin asiat saattavat mutkistua entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Jos on omaisuutta, kannattaa ottaa ero, jotta omaisuus saadaan puolitettua, tämä ihan sen vuoksi, että jos puoliso joutuu hoivakotiin, maksut ovat todella korkeita. Kannattaa tehdä myös edunvalvontasopimus hyvissä ajoin, muuten asioiminen toisen puolesta on hankalaa, jollei mahdotonta ja jos kuvioihin tulee mukaan ulkopuolinen edunvalvoja, niin asiat saattavat mutkistua entisestään.
Miksi omaisuus pitäisi puolittaa? Kumpikin pitää oman osuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on omaisuutta, kannattaa ottaa ero, jotta omaisuus saadaan puolitettua, tämä ihan sen vuoksi, että jos puoliso joutuu hoivakotiin, maksut ovat todella korkeita. Kannattaa tehdä myös edunvalvontasopimus hyvissä ajoin, muuten asioiminen toisen puolesta on hankalaa, jollei mahdotonta ja jos kuvioihin tulee mukaan ulkopuolinen edunvalvoja, niin asiat saattavat mutkistua entisestään.
Onko tämä kuinka tavallista - otetaan ero kun toinen sairastuu muistihäiriöön?
Meillä on avioehto, joten itsekkäästi ajateltuna tässäyhdessä asuminen takaa minulle vähän paremman elintason kuin ero.
Toisaalta, jos puoliso menee hoitokotiin (vielä ei siis edes pääsisi), ei minulla ole mahdollisuuksia kustantaa tämän ison talon ylläpitoa. Eli joka tapauksessa on "paska nakki" tämä tilanne.
Edunvalvontasopimus tehty kauan sitten, sen käyttöönotto tulee ihan kohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on omaisuutta, kannattaa ottaa ero, jotta omaisuus saadaan puolitettua, tämä ihan sen vuoksi, että jos puoliso joutuu hoivakotiin, maksut ovat todella korkeita. Kannattaa tehdä myös edunvalvontasopimus hyvissä ajoin, muuten asioiminen toisen puolesta on hankalaa, jollei mahdotonta ja jos kuvioihin tulee mukaan ulkopuolinen edunvalvoja, niin asiat saattavat mutkistua entisestään.
Onko tämä kuinka tavallista - otetaan ero kun toinen sairastuu muistihäiriöön?
Meillä on avioehto, joten itsekkäästi ajateltuna tässäyhdessä asuminen takaa minulle vähän paremman elintason kuin ero.Toisaalta, jos puoliso menee hoitokotiin (vielä ei siis edes pääsisi), ei minulla ole mahdollisuuksia kustantaa tämän ison talon ylläpitoa. Eli joka tapauksessa on "paska nakki" tämä tilanne.
Edunvalvontasopimus tehty kauan sitten, sen käyttöönotto tulee ihan kohta.
No jos apuja puolisolta ei tule muutenkaan ison talon ylläpitoon niin miksi mä sitä taloa yksin ylläpitäisin. Mielelläni muuttaisin pienempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä kuinka tavallista - otetaan ero kun toinen sairastuu muistihäiriöön?
Meillä on avioehto, joten itsekkäästi ajateltuna tässäyhdessä asuminen takaa minulle vähän paremman elintason kuin ero.Toisaalta, jos puoliso menee hoitokotiin (vielä ei siis edes pääsisi), ei minulla ole mahdollisuuksia kustantaa tämän ison talon ylläpitoa. Eli joka tapauksessa on "paska nakki" tämä tilanne.
Edunvalvontasopimus tehty kauan sit
Talo on puolison nimissä, ja erossa avioehto määrittelee talon puolisolle.
Eli en edes voi myydä tuota vaikka haluaisin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä kuinka tavallista - otetaan ero kun toinen sairastuu muistihäiriöön?
Meillä on avioehto, joten itsekkäästi ajateltuna tässäyhdessä asuminen takaa minulle vähän paremman elintason kuin ero.Toisaalta, jos puoliso menee hoitokotiin (vielä ei siis edes pääsisi), ei minulla ole mahdollisuuksia kustantaa tämän ison talon ylläpitoa. Eli joka tapauksessa on "paska nakki" tämä tilanne.
Edunvalvontasopimus tehty kauan sit
Talo on puolison nimissä, ja erossa avioehto määrittelee talon puolisolle.
Eli en edes voi myydä tuota vaikka haluaisin.
ap
No miksi se pitäisi sinun myydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tsemppiä kovasti. En osaa oikein sanoa, mitä toisen ihmisen tulisi elämässään tehdä.
Itse olen katsonut vierestä kuinka täynnä tarmoa ja iloa oleva isoäitini on tullut pahasuopaiseksi ja kaataa kaiken äidilleni, joka hänestä kaikken eniten pitää suvussa huolta (asuu samalla paikkakunnalla, jokainen lähiomainen kuitenkin parhaansa mukaan on mukana ja saatavilla).
Raskasta katsoa ja joskus koettanut tästä isoäidin kanssa asiallisesti puhuakin, ettei äitini kohta enää jaksa hoitaa, jos ei saa koskaan edes sitä kiitosta. Mutta sairaus se on, joka siellä puhuu ei se ihminen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä kuinka tavallista - otetaan ero kun toinen sairastuu muistihäiriöön?
Meillä on avioehto, joten itsekkäästi ajateltuna tässäyhdessä asuminen takaa minulle vähän paremman elintason kuin ero.Toisaalta, jos puoliso menee hoitokotiin (vielä ei siis edes pääsisi), ei minulla ole mahdollisuuksia kustantaa tämän ison talon ylläpitoa. Eli joka tapauksessa on "paska nakki" tämä tilanne.
Edunvalvontasopimus tehty kauan sit
Talo on puolison nimissä, ja erossa avioehto määrittelee talon puolisolle.
Eli en edes voi myydä tuota vaikka haluaisin.
ap
No miksi se pitäisi sinun myydä?
No joku ehdotti eroa ja/tai myyntiä. Hoitomaksukuvion osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä kuinka tavallista - otetaan ero kun toinen sairastuu muistihäiriöön?
Meillä on avioehto, joten itsekkäästi ajateltuna tässäyhdessä asuminen takaa minulle vähän paremman elintason kuin ero.Toisaalta, jos puoliso menee hoitokotiin (vielä ei siis edes pääsisi), ei minulla ole mahdollisuuksia kustantaa tämän ison talon ylläpitoa. Eli joka tapauksessa on "paska nakki" tämä tilanne.
Edunvalvontasopimus tehty kauan sit
Talo on puolison nimissä, ja erossa avioehto määrittelee talon puolisolle.
Eli en edes voi myydä tuota vaikka haluaisin.
ap
No miksi se pitäisi sinun myydä?
No joku ehdotti eroa ja/tai m
No voithan sä erota vaikka ei taloa myytäisi tai sen myisi vaikka edunvalvoja niiden hoitomaksujen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä kuinka tavallista - otetaan ero kun toinen sairastuu muistihäiriöön?
Meillä on avioehto, joten itsekkäästi ajateltuna tässäyhdessä asuminen takaa minulle vähän paremman elintason kuin ero.Toisaalta, jos puoliso menee hoitokotiin (vielä ei siis edes pääsisi), ei minulla ole mahdollisuuksia kustantaa tämän ison talon ylläpitoa. Eli joka tapauksessa on "paska nakki" tämä tilanne.
Edunvalvontasopimus tehty kauan sit
Talo on puolison nimissä, ja erossa avioehto määrittelee talon puolisolle.
Eli en edes voi myydä tuota vaikka haluaisin.
ap
No miksi se pitäisi sinun myydä?
Tässä ei olla vielä lähelläkään hoitopaikkaan menoa, eli puolison kunto vielä aivan liian hyvä.
Eli sinällään aikaa olisi eroamiseen. Mutta kuten sanottu, itsekkäistä syistä ero on hyvin huono vaihtoehto, koska taloudellisesti en jää hyvään jamaan (avioehto). Yhdessä oleminen hoitokotivaiheeseen asti on vielä tällä hetkellä huonoista vaihtoehdoista paras.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko puolisollasi mitään lääkitystä käytössä dementiaansa? Jos ei niin sopiva lääkitys voisi hillitä käytöshäiriöitä ja parantaa toimintakykyä.
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisollasi mitään lääkitystä käytössä dementiaansa? Jos ei niin sopiva lääkitys voisi hillitä käytöshäiriöitä ja parantaa toimintakykyä.
Ollaan niin alussa tätä matkaa vasta, että lääkkeet on vasta alkamassa. Toivottavasti niistä olisi apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä kuinka tavallista - otetaan ero kun toinen sairastuu muistihäiriöön?
Meillä on avioehto, joten itsekkäästi ajateltuna tässäyhdessä asuminen takaa minulle vähän paremman elintason kuin ero.Toisaalta, jos puoliso menee hoitokotiin (vielä ei siis edes pääsisi), ei minulla ole mahdollisuuksia kustantaa tämän ison talon ylläpitoa. Eli joka tapauksessa on "paska nakki" tämä tilanne.
Edunvalvontasopimus tehty kauan sit
Talo on puolison nimissä, ja erossa avioehto määrittelee talon puolisolle.
Eli en edes voi myydä tuota vaikka haluaisin.
ap
Taloudelliset syyt tai se että syy on sairauden on minusta hyvin huonoja vaihtoehtoja sietää paskaa käytöstä. Oma talous pitää olla sen verran turvattu että siihen ei ole tarvetta.
Jos kaikki lapset on muuttaneet jo omilleen ja se sarka hoidettu kunnialla niin eroaisin minäkin. Kertoisin lapsille syyn ratkaisuuni. Sen jälkeen talorahat jäisivät puolison hoitokuluihin eli hyvällä omallatunnolla voisin erota. Itse nyt tuskin niin paljoa rahaa tarvitset yhden ihmisen elättämiseen, jos muutat vuokralle johonkin kerrostaloyksiöön. Tämä olisi minun rakaisuni.
Jos lääkkeet nyt aloitettu jäisin ehkä odottamaan tuoko parannusta tilanteeseen. Mikäli ei niin ylempi vastaus.
Tuo on karmea vaihe. Se iskee todella kovasti henkisesti. Kun tauti pahenee, alkavat muutkin saada osansa. Loppuvaiheessa helpottaa kun ei enää oikein muista mitään ja lakkaa puhumasta.
Ajatus: olen aurinkokello, näytän vain valoisat tunnit, voi auttaa jaksamaan. Yritä unohtaa paha ja muistella hyviä juttuja.
Toinen ajatus: älä anna auringon laskea vihasi yli. Anna anteeksi ja älä muistele asiaa seuraavana päivänä.
Puolisoni lähiomaisella oli vastaavaa, ja kyllähän sen kesti, kun vain satunnaisesti tavattiin. Hänellä siis nimittely kohdistui kaikkiin ja oli jo muiden vaivojen takia hoitokodissa.
Olen monet kerrat miettinyt, että mitä jos puolisolla on sama edessä, kyllähän siinä äkkiä ne tunteet kuolee ja hyvät muistot haalenee, jos päivittäin saa kuunnella herjauksia, oli sitten mikä tahansa.
Ystäväni vanhemmilla oli tämä tilanne, ja rouva totesi vuoden jälkeen, että hän on ikänsä ukkoa passannut eikä hänen tarvitse tällaista kuunnella. En ole löytänyt itsestäni häntä sättimään päätöksestä. Etenkin, jos se huono käytös on ihan jatkuvaa eikä sinne joukkoon mahdu enää onnellisia hetkiä. Erillään asuminen mutta toisesta nyt edelleen jollain tavalla huolehtiminen on mielestäni varsin omatuntoystävällinen vaihtoehto.
En edes yrittäisi. Muuttaisin pois.