Ihmisen sielu - mistä se tulee ja mitä sille tapahtuu kuoleman jälkeen?

Se häviää. Me kuollaan, kunnes Jeesus palaa ja herättää meidät kuolleista. Näin uskontunnustuksessa sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Sielu keksittiin kun juutalaiset olivat pakkosiirrettyinä Babyloniassa. Silloin kirjoitettiin myös toinen Raamatun luomiskertomuksista. Luomiskertomuksen mukaan ruumis tuli maasta ja henki Jumalalta ja nämä yhdessä ovat sielu. Myös muualla Raamatussa on ajatus että ihmisellä ei ole sielua, vaan ihminen on sielu.

Uusi testamentti on taas niin täynnä Kreikkalaista filosofiaa, että sielu tarkoittaa siinä eri asiaa.

Jep. Sielua ei ole olemassa, mutta sanalla "sielu" tarkoitetaan jotain ilmiötä, ilmeisesti ihmismäistä ajattelutoimintaa. Eli sielu rakentuu hitaasti ja on jollain tapaa valmis n. 24-28 vuoden iässä. Kuoleman jälkeen se katoaa paljon nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko uskovaiset kertoa, että missä ne sielut on ennen syntymää?

Jumala luo sielun hedelmöityshetkellä kun vauva saa alkunsa.

Tuskin.Ei se voi pitää paikkaansa, että synnyt jostain tyhjästä sillä hetkellä ja lyhyen elämän jälkeen jatkat olemassaoloa taivaassa tai helvetissä. Eihän tässä ole mitään järkeä. Uskon että sielut ovat luotu yhdellä kertaa joskus aikojen alussa ja tulemme henkimaailmasta tähän fyysiseen ruumiiseen. Ihminenkin on henki mutta aineeseen sidottu tämän elämän ajan.

No ei kai tiede voi selittää sielua, kun sielu on uskonnollinen käsite. 

Sielu siirtyy muistoiksi läheisten mieliin ja haihtuu sieltä pikkuhiljaa taivaan tuuliin.

Niin paljon kuin tiede on vuosisatojen aikana kehittynyt, emme vieläkään pysty selittämään, miksi luulevaiset uskovat mielikuvitusolentoon pelkkien kuulopuheiden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko uskovaiset kertoa, että missä ne sielut on ennen syntymää?

Jumala luo sielun hedelmöityshetkellä kun vauva saa alkunsa.

Tuskin, koska identtisillä kaksosilla olisi tämän mukaan sama sielu. Ja sehän ei ole mahdollista että hedelmöityshetkellä jumala olisi luonut kahta sielua, koska hedelmöityshetkellä ei ole vielä olemassa identtisiä kaksosia, eikä muutenkaan tiedetä, tuleeko hedelmöittyneestä munasolusta 1, 2 vai ehkä 3 vauvaa.

Tai mistä tietää onko sielun alkuja 2 ja siksi solut jakaantuvat kahdeksi? Sama kolmella alkiolla

Kyllä se sinulle syntiselle selviää, ja uskosi mukaan kaikki ovat syntisiä. Sielusi tulee kärsimään ikuisesti eikä ole toivoa mistään mikä lopettaisi olemassaolon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko uskovaiset kertoa, että missä ne sielut on ennen syntymää?

Jumala luo sielun hedelmöityshetkellä kun vauva saa alkunsa.

En ole varma mutta sielut ovat Taivaassa Jumalan luona, ennen kuin raskaus alkaa. Olen ehkä käsittänyt väärin?

Onko elämää luova sielu ihmisen isä tai äiti vai joku tai jokin muu?

Alkukipinä on saapunut jostain. Sitten elämä voi kasvaa ja jakautua.

Luulisi että vie vähemmän energiaa että elämän kipinä muuttaa muotoaan kuin että uusia sieluja luotaisiin jatkuvasti tyhjästä.

Jopa Marsilla maaperä "syö" ravinteita ja tapahtuu kemiallisia reaktioita. Orgaaniset solut kai puuttuvat maaperästä, joten oliot eivät kai lähde kehittymään erinäköisiksi ja kävelemään.

Ravinteita lisättiin Marsin maaperään Maassa. Sittemminhän Mars-retkillä maaperää on yritetty sulkea suppiloihin, jotka haettaisiin vasta paljon myöhemmin. Erikoista jos varmuuden vuoksi bakteereja tai muuta eloperäistä halutaan säilöä ja ehkä tukahduttaa. Niiden fossiileja voisi ehkä putkista löytyä, jos sellaisia on.

Jos ihmisen sielu kehittyy vasta hedelmöittymisen jälkeen, kuten monet palstalla ovat kommentoineet, miten arvelette mistä lahjasoluilla alkunsa saaneiden sielu saapuu? Jostain yleisestä sielujen paikasta, raskaana olevalta naiselta, lahjasolun luovuttaneelta, biologiselta isältä, hoitavilta vanhemmilta vai ympäristöstä, kenties muovautuen vasta syntymän jälkeen?

Jos joku hankkii lapsen sijaissynnyttäjän avulla, käy järkeen että edes hetken jotain elämää tulee raskaana olevaltakin. Sitten kasvattajat muovaavat lasta. Jos sielu on yhteisöllinen, lapsi voi saada jotain aistiensa kautta ja prosessi jatkuu koko elämän.

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskossa on keksitty että ihmisellä on sielu, eläimillä ei ole. Mutta ihminen ei ole kovin erilainen eläinten rinnalla, joten koko keksintö on aika absurdi.

Jos kristinuskon Jumala on ihmisen esi-isä, tarina voi tarkoittaa että hänen jälkeläisensä kantavat hänen "sieluaan". Tarinan esittänyt on siis nähnyt vanhemman roolinsa merkittävänä. Aiemmin eläneitä eläimiä ei laske. Leveilevä farmari voisi kertoa luoneensa kaiken ja risteyttäneensä eläimetkin.

Oliko kertomuksen Jumala edes Aatamin isä? Eevan loi tarinassa kylkiluusta. Leikitään että saattoi olla vaikka X-kromosomi. XY:stä saa molemmat sukupuolet. Jos ihmiskunta sai alkunsa insestistä, sekin sopisi evoluutioon. Nykyään ei sallittua.

Jos joku oikeasti olisi luonut kaiken elämän, eikö näkisi eläimiä samanarvoisina?

Ja mieti: vaikka olisit ikäsi ollut harras uskovainen, tai vaikka teologi, niin kuoleman hetkellä vasta saamme tietää. 

MInun uskooni kuuluu se, että Jumala on anteeksiantava eikä pikkusieluinen lajittelija. Ketään ei heitetä tuliseen järveen. En usko Raamattuun aivan kirjaimellisesti. 

Uskon että jotain hyvää siellä on, tai sitten, jos ei ole - sitten saamme levätä rauhassa ja jälkeenjääneet muistavat meitä kukaties hyvällä. Kuoleman jälkeinen pelastuminen ei ole riittävän hyvä syy yrittää parhaansa tässä elämässä, hyvät teot palkitaan yleensä jo tässä maailmassa jos ei muuten niin hyvänä mielenä. 

Kun elämä ei kulu kadotusta peläten, ei myöskään kuolema erityisesti pelota. OK, kipuja voi olla, sitäkin suloisemmalta ikuinen lepo tuntuu. Vähiten haluaisin kuolla yllättäen, kauhistuneena siitä että tää on menoa ja mä en ehtinytkään.

Yksi tietoisuus, jaettu moneksi, kokemassa itseään, subjektiivisesti. En koe että olen oma, yksittäinen sieluni, vaan pieni osa suurempaa kokonaisuutta joka tavallaan "kokee" itseään, tällä kierroksella ihmisenä tunnetun kokonaisuuden näkökulmasta. toimii englanniksi paremmin: "One Conciousness, divided to many, experiencing itself subjectively". En usko kuolemanjälkeiseen "elämään" tai varsinaiseen sielunkiertoon, kaikki on pysyvässä olemisen tilassa, toisinsanoen: Kaikki vain On, Everything just IS. 💖

Ihminen on kuin radiolähetin, joka syntyessään ottaa yhteyden Jumalaan (suurimpaan mahdolliseen tietoisuuteen). 

Tämän yhteyden vuoksi ihmisen "sielu" ei kuole, vaikka ruumis kuolee, vaan ihminen voi jatkaa elämää ikuisesti Jumalan yhteydessä. Jos Jumala siis tämän sallii.

Marsissa maaperässä on kasveille tarvittavia ravintoaineita mutta lannoite puuttuu.

"All essential plant nutrients have been found in the soil on Mars, or in Martian meteorites. But the level of most nutrients is too low for healthy plant growth. This is why fertilizer would need to be added to Martian soil if people want to grow plants there."

https://letstalkscience.ca/educational-resources/backgrounders/soil-on-…

Ihminenkin tarvitsee ravintoa kehittyäkseen. Ensin sukusolut yhdistyvät ja alkavat jakautua. Sitten alkio kiinnittyy. Uskon että jo kiinnittyessään sielun aie on olemassa. Sydämen syke, aivokäyrä tai mikä onkaan sitten aloittaa sielun kehittymisen.

Monet palstalla ovat tuntuneet uskovan että sielu alkaa vasta myöhemmässä vaiheessa raskautta, ei vielä hedelmöittyessä. Silloin lahjamunasoluilla aikaan saaduilla lapsillakin sielu alkaisi kehittyä kohdussa eli raskaana olevassa äidissä.

Draivi elämään tulee jo sukusoluista mutta jostain mukaan tulee sielu eli tietoisuus elämää ylläpitävänä ja jatkavana.

Maapallolla on happea ja muutenkin sopivat kasvuolosuhteet ja ravintoa. Niitä tarvitaan elämän ylläpitämiseen kohdun ulkopuolisessakin elämässä.

Kuollessa hyvä kysymys. Sielu tai elämä voi haihtua ilmaan mutta uskon että elämänvoima voi muuntua muuhun käyttöön. Ainakin orgaaniset osat ihmisestä maatuvat tai päätyvät ravinnoksi. Hyötyjillä on taas elämänkipinään tarvittavia aineksia.

Jotenkin elämänvoima säilyy tarpeeksi voimakkaana elävissä yksilöissä, olivat mitä lajia tahansa.

Uskonnoissa suuri ihme on jos esim. Jeesuksesta valui elämänvoimaa Lasarukseen. Mitä sitten tapahtuikaan.

Nyt sairaalassa hoidetaan lähes hukkuneita lapsia. En tiedä ovatko yhä elossa. Olivat uutisten mukaan pitkään veden alla. Kenen ansiota elämän pysyminen ruumiissa on? Jos elämä hiipuu pois kokonaan se loppuu. Milloin sielu poistuu on ehkä joskus tulkinnanvaraista.