Miten jotkut pystyy asumaan isoissa kaupungeissa?

Oulusta ei saa suurkaupunkia tekemälläkään. 😂 Keskusta on säälittävän pieni ja suurin osa ihmisistä käy siellä muutaman kerran vuodessa.

Mitä jos puhutaan vaan Suomen kaupungeista. Ei verrata muihin maihin. Eihän kaikki ole edes käyneet ulkomailla.

Oot vaan kateelline ku ei oo sul varaa asuu stadis

Oon pieneltä paikkakunnalta myös lähtöisin. Nykyään Tamperelainen enkä koe niin pahana, kun asuu keskustasta kauempana. Vähän ottaa päähän välillä jos keskustan hälinään "joutuu", mutta välillä sinne myös haluaa mennä. En tiedä mitenkä enää luopuisin Tampereen tarjoamista kulttuuritarjonnoista.

Niinpä  ! Tietty jokainen  tuntee erilaisia  paikkoja kodikseen.

Itse en pysty edes ajattelemaan,  että  asuisin suuressa  tai edes keskisuuressa kaupungissa. 

Minua ahdistaa  jo ajatus siitä, että kaikki ovat täysin tuntemattomia  jotka nään kaupungissa päivittäin.  Tuo on se suurin syy miksi en voi sietää isoja kaupunkeja.

Jokapuolella vain tuntemattomia ja tuntemattomia.... Ja niitä aivan liian paljon. Pelkkiä katuja, lähiöitä, ostateita , liikkeitä ym ym... Hirveä asuinympäristö. 

Asun todella pienessä kaupungissa  Itä-Suomessa. Ja viihdyn erinomaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Oot vaan kateelline ku ei oo sul varaa asuu stadis

Kontulasta kajahti :DD

Minulle tulee tosi ahdistunut olo, jos EI ole ihmisiä kaduilla. Ihan kuin olisin zombileffassa.

päihteidenkäyttäjät ovat harmittomia, sillä pysyvät omissa harrasteissaan ja porukoissaan. isompi ongelma ovat keskiluokkaiset paremmaksi väestöksi itsensä tuntevat kiusaajat, jotka mm. näitä päihteidenkäyttäjiä kiusaavat, kuten sinä. keskiluokka tunkee aktiivisesti joka paikkaan auttamaan, vaikuttamaan, pöhisemään, paheksumaan, kritisoimaan, analysoimaan, tutkimaan ja ties mitä milloinkin

erilaiseen stimulaatioon tottuu. aluksi kaikki vie huomiota, koska et tiedä miten minkäkin näköinen kaupungin osanen käyttäytyy. pikkuhiljaa aivosi keräävät riittävästi dataa esimerkiksi näistä päihteidenkäyttäjistä ja luokittelevat ne samaan kategoriaan, kuin vaikkapa kadulle jätetyn koiran. ei kosketa sinua, etkä sinä kiinnosta häntä

Vierailija kirjoitti:

Oon pieneltä paikkakunnalta myös lähtöisin. Nykyään Tamperelainen enkä koe niin pahana, kun asuu keskustasta kauempana. Vähän ottaa päähän välillä jos keskustan hälinään "joutuu", mutta välillä sinne myös haluaa mennä. En tiedä mitenkä enää luopuisin Tampereen tarjoamista kulttuuritarjonnoista.

Tampereellapas ei ole Kärkkäistä!

Tarpeeksi ison kaupungin raja on se, ettei keskustassa tartte ylittää katua yksin vaan siihen kertyy joka liikennevalojen välissä sellainen porukka, ja sitten mukavan yhteisöllisesti porukalla mennään yli.

Minusta tuntuu, että kaikki tuijottavat minua autoista ja ikkunoista, jos joudun yksin odottelemaan ja yksin ylittelemään katuja, vaikka olen ydinkeskustassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee tosi ahdistunut olo, jos EI ole ihmisiä kaduilla. Ihan kuin olisin zombileffassa.

maaseudulla ei kyllä ole koskaan yksin, siellä on aina joku mummo joka näkee. ja saman tien kun hän tietää, kaikki muutkin tietävät. siinä mielessä kaupungeissa on enemmän yksityisyyttä, koska ketään ei juuri kiinnosta ja kaikilla on omat menot ja meiningit. mielesäni tämä on vain hyvä juttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee tosi ahdistunut olo, jos EI ole ihmisiä kaduilla. Ihan kuin olisin zombileffassa.

maaseudulla ei kyllä ole koskaan yksin, siellä on aina joku mummo joka näkee. ja saman tien kun hän tietää, kaikki muutkin tietävät. siinä mielessä kaupungeissa on enemmän yksityisyyttä, koska ketään ei juuri kiinnosta ja kaikilla on omat menot ja meiningit. mielesäni tämä on vain hyvä juttu

Kyllä, näin se on, ikinä en ole tuntenut olevani niin yksin ja vapaa kuin ollessani sooloreissulla New Yorkissa. Seisoin siinä kadulla keskellä ihmisvilinää ja mietin, että kukaan tämän kaupungin miljoonista ihmisistä ei tunne minua eikä tiedä minusta mitään, eikä ketään kiinnostakaan, olen vapaa tekemään mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon pieneltä paikkakunnalta myös lähtöisin. Nykyään Tamperelainen enkä koe niin pahana, kun asuu keskustasta kauempana. Vähän ottaa päähän välillä jos keskustan hälinään "joutuu", mutta välillä sinne myös haluaa mennä. En tiedä mitenkä enää luopuisin Tampereen tarjoamista kulttuuritarjonnoista.

Tampereellapas ei ole Kärkkäistä!

Tämä on vain hyvä asia. Eipä tartte boikotoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon pieneltä paikkakunnalta myös lähtöisin. Nykyään Tamperelainen enkä koe niin pahana, kun asuu keskustasta kauempana. Vähän ottaa päähän välillä jos keskustan hälinään "joutuu", mutta välillä sinne myös haluaa mennä. En tiedä mitenkä enää luopuisin Tampereen tarjoamista kulttuuritarjonnoista.

Tampereellapas ei ole Kärkkäistä!

Haha kuka muka haluaa käydä Kärkkäisellä. Ämpäreitä saa Tokmanniltakin.

Kaupungissa voi elää ihan omassa rauhassaan. 

Terveisin onnellinen kaupunkierakko

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että moni kaupungissa viihtyvä on myös kaupungissa syntynyt. Parikymppisille maalaisille se kaupunki taas voi tuntua hetken jännältä, kunnes tyypillisesti siinä kolmekymppisenä kaivataan "takaisin luontoon"

Itse oon syntynyt pikkupaikkakunnalla, jota vihasin koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Yhteen Suomen suurimmista kaupungeista muutettuani tunsin ensi kertaa olevani kotona.

Siellä pikkupaikkakunnalla vieraileminen laukaisee sellaisen ahdistusreaktion ja epäuskon, että siellä on VIELÄ ankeampaa kuin muistin. Paikkakuntaan ei liity esimerkiksi kiusaamista tai muita traumoja, vaan todella vain vihaisin sitä virikkeiden vähäisyyttä ja kuollutta ilmapiiriä.

Tampereen keskustassa en viihdy ruuhka-aikoina, mutta ei sinne juuri koskaan tartte mennä. Asun rauhallisessa ja vehreässä lähiössä, järven rannalla, palvelut ja joukkoliikennereitit lähellä. Mä tykkään kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa voi elää ihan omassa rauhassaan. 

Terveisin onnellinen kaupunkierakko

Riippuu missä ja miten asuu. Jotkut eivät tunne että yksityisyyden kriteerit täyttyvät.

Vierailija kirjoitti:

päihteidenkäyttäjät ovat harmittomia, sillä pysyvät omissa harrasteissaan ja porukoissaan. isompi ongelma ovat keskiluokkaiset paremmaksi väestöksi itsensä tuntevat kiusaajat, jotka mm. näitä päihteidenkäyttäjiä kiusaavat, kuten sinä. keskiluokka tunkee aktiivisesti joka paikkaan auttamaan, vaikuttamaan, pöhisemään, paheksumaan, kritisoimaan, analysoimaan, tutkimaan ja ties mitä milloinkin

 

 

Keskiluokka puuttuu päihteidenkäyttöön saadakseen olla rauhassa ja turvassa. Multa on viety neljä pyörää ja todellakin nimbyilen sydämeni kyllyydestä narkit hittoon tältä alueelta. Sitten saavat olla, kun eivät varasta tai tuhoa muiden omaisuutta. 

Minussa on aina ollut vähän ristiriitaisuutta. Olen aina rakastanut kaupungin toimivuutta. Kaupat lähellä, jos auto on epäkunnossa niin julkiset kulkevat, joskus jopa kotioven edestä. Wolttaus helpottaa arkea toisinaan. Paketit liikkuvat yleensä nopeasti ja myös lauantaisin. On 24 h-palvelua...

Mutta aina olen rakastanut tietynlaista erakkoutta. Ettei tarvitse jatkuvasti nähdä ihmisiä jossain. Ja kuulla. Haluan välillä nähdä paljon elämää ympärilläni, mutta vastapainoksi haluan kodin rauhaan.

Oman kodin. Talon. Inhoan taloyhtiöitä yli kaiken. Inhoan kaupungin itsekkäitä ihmisiä, jotka häiriköivät muiden asumisrauhaa. Sotkevat ja rikkovat paikkoja. Mesoavat autoineen ja viritettyine mopoineen.

Minulle täydellinen paikka asua on maaseutumainen alue, jossa toimii palvelut, mutta ei ole ihan hirveää määrää kaikenlaista sekalaista palvelua. Suurimmaksi osaksihan niitä ei tule edes käytettyä.