Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut pystyy asumaan isoissa kaupungeissa?
10.06.2024 |
Mitä olen käynyt joskus lomalla Oulussa, Tampereella, Helsingissä, niin en itse pystyisi asua sellaisissa suurkaupungeissa. Kauhiasti immeisiä joka puolella, kadut pursuaa narkkeja, en missään nimessä pystyisi asua missään isossa kaupungissa.
Kommentit (54)
Minulle kaupungissa ehdottomasti suurin etu on se, ettei tarvitse pelätä niin kauheasti auton puolesta. Ikinä ei ole pulassa, vaikka auto irtisanoisi itsensä syystä tai toisesta. Se tuo mielenrauha. Mutta sekään ei riitä syyksi jäädä kaupunkiin. En ole 100 % kaupunkityttö enkä sellaiseksi tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun mieluiten joko suomalaisittain isossa kaupungissa tai sitten maalla. Pienessä muutaman kymmenentuhannen ihmisen pikkukaupungissa jossa asuin maatilalta lähdön jäkeen yhdistyi lähinnä maaseudun ja isojen kaupunkien huonot puolet vailla yhtään niiden hyviä puolia. Eli maaseudulta periytyvä sisäänpäin lämpiävyys, sairaalloinen uteliaisuus toisten asioihin ja heikko palvelutarjonta. Sitten taas kaupungeista periytyi roskien ja ro skaväen runsas määrä ja huumeet. Luonnonrauha myös puuttui.
Nykyään on mökki maalla ja vakituinen asunto Tampereella, niin se on mielestäni paras asumismuoto.
Vierailija kirjoitti:
Itse en tajua, miten kukaan voi asua pienessä paikassa. Siellä on omaan makuuni kuollutta ja lamaantunutta. Olen kotoisin n. 50 000 asukkaan kaupungista ja oli itselleni aivan liian pieni, tosi ahdistavaa.
Ei tartte silti miljoonakaupunkikaan minulle olla. Suomessa on kourallinen kunnon kaupunkeja.
En minäkään kestäisi, en millään. Tuntuisi, että on sellaisia Alepa-mummoja ja Tarjoustalo-Erkkejä ympärillä (silloin kun jonkun näkee), ja keskimäärinhän niissä asuu vähemmän suvaitsevaista ja vähemmän out-of-the-box -tyyppiseen ajatteluun taipuvaista porukkaa. Siellä sitten kudottaisiin villasukkaa ja joskus käytäisiin kirjastossa ja uimahallissa -- ei siinä ettenkö tykkää villasukkien kutomisesta ja kirjastoista ja uimahalleistakin, mutta silti. Missä tapahtumat, harrasteet, elämän kirjo? Mutta jokaiselle jotakin. Ymmärrän sitten, jos kaipaa elämäänsä rauhallisuutta.
Niin ja mesoavat viritettyine mopoineen.
Kaupunkihan olisi minulle ihan ok asuinpaikka, jos omakotitalot olisivat kohtuullisen hintaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään paikka ole kaikkien mieleen. Joku haluaa asua ihan erakkona, toinen viihtyy kylässä tai pikkukaupungissa ja kolmas isomman kaupungin vilinässä. Ei kai siinä sen kummempaa.
Tämä. Jotkut eivät ymmärrä mitään muuta kuin oman näkemyksensä. Kaikki eivät ajattele asioista samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tajua, miten kukaan voi asua pienessä paikassa. Siellä on omaan makuuni kuollutta ja lamaantunutta. Olen kotoisin n. 50 000 asukkaan kaupungista ja oli itselleni aivan liian pieni, tosi ahdistavaa.
Ei tartte silti miljoonakaupunkikaan minulle olla. Suomessa on kourallinen kunnon kaupunkeja.
En minäkään kestäisi, en millään. Tuntuisi, että on sellaisia Alepa-mummoja ja Tarjoustalo-Erkkejä ympärillä (silloin kun jonkun näkee), ja keskimäärinhän niissä asuu vähemmän suvaitsevaista ja vähemmän out-of-the-box -tyyppiseen ajatteluun taipuvaista porukkaa. Siellä sitten kudottaisiin villasukkaa ja joskus käytäisiin kirjastossa ja uimahallissa -- ei siinä ettenkö tykkää villasukkien kutomisesta ja kirjastoista ja uimahalleistakin, mutta silti. Missä tapahtumat, harrasteet, elämän kirjo? Mutta jokaiselle jotakin. Ymmärrän sitten, jos kaipaa elämäänsä rauhallisuut
Ihmettelen miten kaltaisesi itsenäiseen ajatteluun kykenemätön ihminen on pärjännyt tähän asti. Ihmiset osaavat yleensä matkustaa esim. isompaan kaupunkiin ja yöpyä hotellissa, jos haluavat kokea jotain "erikoista" (lol)
Ihmiset osaavat usein myös varata ulkomaanmatkoja ja kokea asioita matkoilla.
Itse en keksi yhtäkään aktiviteettia, jota jäisin kaupungista kaipaamaan. Kahvilat ovat kivoja, mutta ylikalliita. Voin hakea sen kerran vuodessa-kahvini jonkun menon yhteydessä. Leffateatterit ovat kivoja, mutta ylihintaisia.
Livetanssitunteja on nykyään tosi vähän tarjolla. Uimahalleja inhoan. Shoppailua rakastan, mutta minun ei tarvitse sen takia asua kauppakeskuksen naapurissa. Osaan matkustaa shoppausreissulleni erikseenkin.
En yksinkertaisesti keksi mitään tekemistä, jota tarvitsen ja jonka takia minun pitäisi asua kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka viihtyy missäkin. Niinhän se on.
Minä viihdyn pikkukaupungin kupeessa, maalaismaisemassa. Kaupunkiin matkaa 14 km. Lähin bussipysäkki on 600metrin päässä. Se on sopiva matka 😂...
En tykkää ollenkaan suuria ihmismassoja omakseni ! Ei ole minun juttu yhtään.
Nykyään kun kaiken muodinkin saa tilattua netistä. Ei tarvitse pyöriä kaupoista.
Tarvitsen rauhaa, luontoa, tuttuja ihmisiä, mukavia naapureita , ja ainahan voi KÄYDÄ esim. Helsingissä tai Tampereella . Mutta en kaipaa Helsingin hulinoita.
Narkkiongelma on suhteessa paljon pahempi pikkukaupungeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun mieluiten maalla lähellä isomman kaupungin ostoskeskus keskittymää jossa käydä shoppailemassa. Kaupunkien keskustoissa on meno liian kansainvälistä ja muunkin heikomman aineksen määrä on myös turhan runsas ja silmiinpistävä katukuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole yhtään isoa kaupunkia
Ollen asunut isoissa kaupungeissa kuten New York ja Lontoo ja viihtynyt hyvin. Aioa ikävä asia on asumisen kalleus, mutta silloin työnantajani maksoi asunnon eikä ollut ongelma. Suomalaisella palkkatasolla ja verojen jälkeisillä nettotuloilla noihin paikkoihin ei ole varaa
No kyllä se Helsinki on melekosen iso kuitenkin, aivan liian iso mulle.
No ei ole. Helsinki on pienin niistä neljästä kaupungista, joissa olen asunut. Kahdessa oli enemmän asukkaita kuin Suomessa. Helsinki on suuri pikkukaupunki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asun Oulussa, keskustan kupeessa, ja jatkuvasti mietin että inhoan asua näin perähikiällä:D Jännä että joku kokee tämän suurkaupunkina.
Olin hiljattain yksin Berliinissä ja tajusin, kuinka paljon rakastan kaupunkielämää. Se on ihana tunne kun kukaan ei tunne sinua, ketään ei kiinnosta mitä teet, ja mahdollisuuksien määrä on lähes rajaton.
Meitä on moneksi! Mun kaveri asuu maalla. Käyn siellä pari kertaa vuodessa mutten kestä päivää pidempää. Naapureita ei ole montaa, pelkkää pimeetä mettää. Joka paikkaan pitää mennä autolla ja se kestää sata vuotta. Siellä ei ole yhtään mitään tekemistä.
Keksin aina tekosyitä ja häivyn äkkiä takaisin kaupunkiin jossa on ihmisiä, kulttuuria, tapahtumia ja muuta ihanaa. En ole ikinä nähnyt narkkeja, missä ihmeessä olet heilunut?
Minussa on aina ollut vähän ristiriitaisuutta. Olen aina rakastanut kaupungin toimivuutta. Kaupat lähellä, jos auto on epäkunnossa niin julkiset kulkevat, joskus jopa kotioven edestä. Wolttaus helpottaa arkea toisinaan. Paketit liikkuvat yleensä nopeasti ja myös lauantaisin. On 24 h-palvelua...
Mutta aina olen rakastanut tietynlaista erakkoutta. Ettei tarvitse jatkuvasti nähdä ihmisiä jossain. Ja kuulla. Haluan välillä nähdä paljon elämää ympärilläni, mutta vastapainoksi haluan kodin rauhaan.
Oman kodin. Talon. Inhoan taloyhtiöitä yli kaiken. Inhoan kaupungin itsekkäitä ihmisiä, jotka häiriköivät muiden asumisrauhaa. Sotkevat ja rikkovat paikkoja. Mesoavat autoineen.
Minulle täydellinen paikka asua on maaseutumainen alue, jossa toimii palvelut, mutta ei ole ihan hirveää määrää kaikenlaista sekalaista palvelua. Suurimmaksi osaksihan niitä ei tule edes käytettyä.