Millainen anoppi teillä on/oli?

Mukava anoppi oli. Äidillinen ja lämmin. Suhteemme oli hyvä.

Mulla oli aivan paras anoppi. Hänen kanssaan oli tosi mukava viettää aikaa, nähtiin monta kertaa viikossa. Aika kului aina ihan huomaamatta hänen kanssaan kun rupateltiin vaikka mitä maan ja taivaan väliltä. 

Otti mut sydämellisesti vastaan heti ensikohtaamisesta lähtien. Monesti miniän ja anopin välit voi olla hankalia, mutta meillä ei ollut koskaan mitään ongelmia. 

Kaikki päättyi kyllä niin ikävästi ja nopeasti muutama vuosi sitten, kun hänellä todettiin 58-vuotiaana kauttaaltaan levinnyt syöpä. Kuoli 1 kk:n päästä diagnoosin saamisesta ja kuolema oli to-del-la tuskaisa. :( Hänen suuri unelma lapsenlapsista jäi toteutumatta. Meillä on nyt mieheni kanssa parivuotias poika ja tiedän että anoppi olisi nyt elementissään mummun roolissa. Elämä on arvaamatonta. 

Sellainen tosi lellevä.

Tämä kuvaa anoppiani osuvasti

Hyvin etäiseksi jäänyt. Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä lähes 25v ja siis sama aika tunnettu anopin kanssa. Meidän lapset teinejä nyt. Nähdään pari kertaa vuodessa anoppia/ mummoa. Silloin jutellaan säästä tms. Ei ole osallistunut koskaan lasten hoitoon / ottanut mummon roolia. Asutaan vain parinkymmenen kilsan päässä. On luonteeltaan aika erakkomainen. 

Perseestä.

Esitti mukavaa, mutta oli todella kiero ihminen.  Pyysi kokoajan jotain palveluksia ja jos ei käynyt aikatauluun, niin alkoi pään aukominen tai marttuurin esittäminen.  

Jäi viisikymppisenä sairauseläkkeelle ja oletti että kaikilla muillakin on Aijaa milloin vain. 

Ei paljoa oltu viimeisinä vuosina tekemisissä. Hänen miehensä oli samanlainen eikä olls edes nähty anopin hautajaisten jälkee. Aikaa menyg Kohta seitsemän vuotta. Vaimoni siskopuoli sanoikin joku aika sitten että entistä mahdottomampi. 

Raskas ihminen. Rakastaa puhua itsestään loputtomasti. Minä sitä minä tätä, minäminäminä.

Salakavala. Ihmisten seurassa esiintyi herttaisena mummelina, minun seurassa ivallisena piikittelijänä. Ei olisi minua hyväksynyt poikansa vaimoksi, sillä poika oli aiemmin seurustellut professorin tyttären kanssa( mieleinen, hienouden huippu) ja minä olin vain duunariperheestä. Mieleeni tuli aina hiljaa sähisevä kissa, kun kuuntelin anopin keljuilua. Pysyteltiin mieheni kanssa kauempana hänestä. Kuoli sitten yksinäisenä, ei surettanut.

Ensimmäinen tunki nokkansa joka asiaan, toinen oli aivan mahtava anoppi ja todella sydämellinen ihminen, kolmas ja nykyinen ihan ok, harras uskovainen, mutta meillä ei ole yhteistä kieltä, joten ollaan oltu ihan vaimon tulkkauksien varassa.

Ensimmäinen, jo kuollut, oli korpiseudun vieraanvarainen keittiövelho. Erityisesti kaipaan hänen erilaisia kalaruokiaan ja jollaista osaamista ei enää joka paikassa tule vastaan. Tarkka muisti ja opinhaluinen kuolemaansa asri,. Kova lukemaan.Omistautui lapsilleen ja piti meidät sukuun tulleet kakkosluokan kansalaisina. Aina löysi moittimista, mutta haluan muistaa hänet hyvänä ruuanlaittajana.

Toinen anoppi on sairaalloisen kontroloiva ja roikkuu puolisossani. Asunut ikänsä samalla tontilla ja takertuu lillukan varsiin. Vältän olemasta tekemisissä, mutta hän osaa tosi taitavasti manipuloida puolisoani ja "terveisiä" tulee milloin mistäkin hänen mieltään pahoittaneesta asiasta. Olen aina syypää mielenpahoitukseensa. Ihan vaikka väärä sana viestissä riittää nostamaan draamaa. Ei ikinä puhu asioista suoraan minulle, jos olisi selvitettävää

Panetteleva narttu

Oli ihana

Omanapainen, itsekeskeinen ja sivistymätön.

En kehtaa täällä kertoa, tutut tunnistais.

Ensimmäinen oli ihan kamala harakka, joka vihasi minua vaikka olin ujo ja nuori teinityttö suhteen alussa Oli kyllä mieskin sen mukainen

Toinen on aivan ihana ja lämmin, kuin oma äiti. Poikansa on hyvin kasvatettu ja hieno mies. 

Vierailija kirjoitti:

Raskas ihminen. Rakastaa puhua itsestään loputtomasti. Minä sitä minä tätä, minäminäminä.

Jos hirviöminiä ei puhu mitään ja on kuin anoppia ei olisikaan täytyy anopin itse tuoda itsensä näkeville. Miniä pelaa kieroa peliä.

Mulla on ollut kolme anoppia ja kaikki oli ihan mukavia. Suhde heihin jäi kyllä aika etäiseksi, koska olen aina asunut heistä aika kaukana. Tavattiin vain lomilla tai jossain tilaisuuksissa. Eivät ole olleet mukana arkielämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskas ihminen. Rakastaa puhua itsestään loputtomasti. Minä sitä minä tätä, minäminäminä.

 

Jos hirviöminiä ei puhu mitään ja on kuin anoppia ei olisikaan täytyy anopin itse tuoda itsensä näkeville. Miniä pelaa kieroa peliä.

Miksi sen anopin pitää päästä esille?

Mun anoppi on aivan outo.