kuinka paljon isovanhemmat hoitoapuna?

Just tässä mietin, että voi s***eli kun omat vanhempani ovat niin saamattomia näissä hoitojutuissa. Asuvat vain 10 km päässä eivätkä siltikään ole lasteni kanssa kuin harvoin. Meillä on kolme lasta ja nuorin on 1v ja ovat häntä hoitaneet tasan kerran että pääsin vanhempien kanssa neuvolaan!!



Vanhempani eivät ikinä ehdottaisi mitään, esim. että veisivät lapseni uimaan tai ulkoilemaan tai hampparille tms. Sehä olisi tosi ihanaa!



Mieheni on illat töissä ja olisi ihanaa jos joskus tulisivat tänne seuraksi. Vaan eivätpä ehdi kun tv on tärkeämpi.



Kun joskus hoitoapua kysyy niin äitini suostuu kyllä mutta kuulostaa siltä kuin ei oikein jaksaisi...



Katkera olen, sen myönnän.



Anoppi onneksi hoitaa silloin tällöin, mutta sekin on kyllä vain kerran kuussa eikä pienintä ole hoitanut vielä kertaakaan!



Yksin pärjäämme sitten!

olisi tosi ikävää jos olisivat satojen km päässä. meillä läheiset välit molempiin sukuihin mikä on lapsellekin rikkaus. toinen isoäideistä alkaa hoitamaan lasta kun palaan työelämään.

Paskanmarjat! Samanlaisia lupauksenpettäjiä ovat, kuin kaikki muutkin. Apua ei siis tule, vaikka itkisin naru kaulassa hätääni.

Ja matkaa on meidän välillä vajaa 3km...

omat vanhempani (eläkkeellä jo) hoitavat mielellään lapsiamme, tosin toinen on vielä niin pieni (4kk), ettei sitä voi heille jättää - ruokahuolto ei onnistu! mutta 2v. on parhaillaankin mummulassa yökylässä : )



miehen vanhemmista ei ole apua; ovat jo liian iäkkäitä, eivätkä lapsille niin läheisiä.

, koska asuvat toisella puolella Suomea. Tai kaksi kertaa ovat hoitaneet tunnin ajan, kun kävin kaupassa, mutta voiko sitä sitten kutsua hoitamiseksi?



Anoppia pyysin kerran, kun oli hätätilanne, oikeasti, enkä tiennyt mihin viedä lapset ja mukaankaan en voinut ottaa. Ei kuulemma viitsinyt käyttää plussasaldoaan siihen, kehui kyllä, että saldoa olisi riittämiin. Jaahas.... En pyydä enää koskaan siltä hoitoapua. Tulos oli se, että otin sitten lapset mukaan, joutuivat olemaan päivän syömättä (joivat pilliksen ja söivät pari piparia päivän koko aikana) ja nukkumatta päiväunia, koska tilannen oli mikä oli (en viitsi tarkemmin kertoa).

perjantaisin hoitoon kun siivoan. Monesti viikonloppuna ainakin jomman kumman vanhemmat pyytävät yökylään jos haluamme itse mennä jonnekin. Nyt kun lapsi sairas ja itsellä työpäivä niin lapsi menee omalle äidilleni hoitoon, ettei minun tarvitse jäädä pois töistä. Jos olen itse sairaana saan lapsen helposti hoitoon isovanhemmille. Hiihtoreissuilla kans hoidossa.

On esikoinen joskus ollut siellä hoidossa, olikohan joskus syksyllä 2005...?

Oma äitini käy kerran viikossa töiden jälkeen leikkimässä/ulkoilemassa/uimahallissa tms pojan kanssa ja ainakin kerran kuussa hän haluaa pojan luokseen koko viikonlopuksi. Myös iltaisin hän ajaa meille tarpeen mukaan hoitamaan jos meillä on yhteisiä menoja. Miehen vanhemmat asuvat 300km:n päässä joten he eivät pääse arkisin auttamaan lainkaan. Mutta lomilla ja viikonloppuisin pitävät mielellään poikaa jos se käytännössä on mahdollista.

Poika on päivähoidossa mummolassa ja tämän lisäksi usein vielä pyytävät häntä yökylään ja haluavat viedä häntä ostoksille, hampurilaiselle ym. kivoihin paikkoihin. Toiset isovanhemmat eivät sitten olekaan koskaan hoitaneet poikaa, mutta tämä siitä syystä, että en luota heihin pätkääkään.



Kiitän kyllä joka päivä luojaani ihanista isovanhemmista.

ottavat hoitoon silloin kun tarvitsee vähäksi aikaa kerrallaan.

Esim jumpan ajaksi, tai illalla jos mies korjaa autoa ja minulla omia menoja jne.

Molemmat asuvat n. 1km päässä. Kuitenkin hoitoapua tarvitsemme hyvin harvoin, n. 1krt/2kk.

meillä molempien vanhemmat asuvat n. 5 km päässä. Ovat yleensä n. kerran viikossa meillä lastenvahtina. Nyt vähemmän kuin oltu kipeänä ja minä töissä/lapset hoidossa. Kun olin kotona, saattoivat olla useamminkin. Meillä mies reissutöissä, joten isovanhempien apu korvaamatonta. Isovanhemmat kaikki nuoria, työelämässä. Ollaan muutenkin läheisiä, jos eivät lastenvahteina niin käydään/käyvät kylässä tms. Ja kovasti ovat sitä mieltä, että vapaaehtoisesti lasten kanssa ovat ;)

meillä anoppi motkotti 6 vuotta kun emme ole tehneet yhteistä lasta, ja vihjaili asiasta koko ajan eri tavoin.

Nyt saimme pojan 5 kk sitten, mutta eipä ole anoppia paljon näkynyt pojanpoikaansa katsomassa, varmaan kerran kuussa käy. Välimatkaa noin 2-3km.

On kyllä hoitanut pyydettäessä pari kertaa.

Vanhempani asuvat n. 10 km:n päässä ja joka viikko nähdään ja kyläillään. Kerran kuussa poika on yökylässä mummolassa. Vanhempani ovat vielä täysillä työelämässä, joten viikolla ei sitten tietenkään hoitoapua ole, mutta eipä kyllä sitä tarvitakaan :) Olen kyllä todella kiitollinen ihanista vanhemmista/ isovanhemmista.

mun vanhemmat, tulevat pyydettäessä mutta en usko että koskaan itse pyytävät näitä hoitoon. Miehen vanhemmilta apua saa mutta joskus toivoisi että itse pyytäisivät näitä vanhempia hoitoon, ettei tarvitsisi aina kysyä käykö. Anoppi auttaa pyykin mankeloinnissa ja tekee sen mielellään. Juuri tällä hetkellä olen kurkkuani myöten täynnä rakkaita lapsiani, en jaksa.

lähellä molemmat asuvat,mutta ei kertaakaan. itse olin lapsena kaikki viikonloput mummolassa,mutta omani eivät pääse. Isovanhempia ei vaan kiinnosta.

Molempien vanhemmat asuvat 400+ km:n päässä. Arkeen hoitoapua sieltä ei siis ole saatavilla. Yökylään ottaisivat mielellään lomilla/viikonloppuina, mutta se on käytännössä hankalaa (liian pieniä, eivät tietenkään voi matkustaa yksin). Ikää lapsilla on vasta 4 ja 1 v, joten en pitkäksi aikaa suostu päästämäänkään. Vanhempi on ollut pari kertaa viikonlopun yksin mummulassa, nuorempi ei vielä.