Onko kaksikerroksisessa asunnossa asuminen kamalaa?

Sen verran työlästä se oli, että meillä jäi koko yläkerta lähes käyttämättömäksi ja myytiin koko huoneisto. Ei vaan tarvittu niitä neliöitä, kun alakerrassa oli jo kaikki tarvittava: makkari, keittiö, olohuone, kylppäri ja wc kahdelle asukille. Toki myyntiin oli muitakin syitä.

 

Nyt asutaan yhden tason okt:ssa ja onhan tää kevyempää eloa. Välissä asuttiin kolmessa kerroksessa vuokralla, se se vasta oli jotakin :D

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikista viesteistä jo tähän mennessä! On tullut paljon ajattelemisen aihetta. En ole esimerkiksi tullut miettineeksikään yöllisiä vessakäyntejä tai pyykin kuskaamista.

Ap

Jep. Kaksitasoisessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen pohjaratkaisuun arjen toimintojen kannalta (toki kaikissa muissakin, mutta erityisesti kaksitasoisessa). Kaksi vessaa on ihan ehdoton juttu. 

Voi olla toimiva ratkaisu, jos katutasosta löytyy seuraavat asiat: keittiö, vessa, suihku + 1 makuuhuone tai sellaiseksi muutettava tila. Tällaisessa tilanteessa asunnossa voi asuakin, vaikka tulisi terveyden kanssa hankalampia aikoja. Aika usein näyttää vain asuntoilmoituksissa olevan niin, ettei alakerrassa ole suihkua. 

Meillä on kaksikerroksinen paritaloasunto. Yläkerrassa kuluu suurin osa päivästä (makuuhuone, työhuone, olohuone, keittiö, vessa, käynti takapihalle) ja alakerrassa on eteinen, kylpyhuone ja sauna, vierashuone ja toinen vessa. 

Tämä toimii meille. Vessat molemmissa kerroksissa on kyllä ihan ehdoton. Olen asunut myös kaksikerroksisessa kodissa jossa yläkerrassa oli vain makkarit, ja oli todella tylsää rampata makkarista alakertaan, jos tuli hätä. 

Meillä ei ole ongelmaa kantaa kauppakasseja eteisestä yläkertaan, mutta joillekin tämä saattaa olla rasite arjessa. Joillekin muille voisi toimia paremmin se, että kylpyhuone on makkarin yhteydessä, mutta koirakodissa on kätevää että suihku on eteisen lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on mahdollista niin kannattaa valita sellainen asunto, jossa on keittiö ja kylppäri alakerrassa ja ylhäällä (tai rinnetalon tapauksessa alhaalla) vai makuuhuoneita. Tällöin se edestakaisen ravaamisen määrä on pienempi eikä tule iso ongelma jos tosiaan murtaa jalkansa tai jotain. 

Tämä. Keittiö ja pesutilat samassa tasossa ja samassa tasossa niiden kanssa muunneltava tila josta saa esim. väliseinäratkaisuilla muodostettua tarvittaessa yhden makuuhuoneen. Meillä on kaksikerroksinen talo jonka alakerta on rakennettu ns. esteettömäksi, mm. leveät ovet ja poistettavissa olevat kynnykset apuvälineillä liikumista varten, wc invamitoituksella.

Epäkäytännöllistä.

Pääsisitkö johonkin kokeilemaan vaikka viikoksi, millaista tuollainen asuminen on? 

En muuta enää kun yksitasoseen

Olemme asuneet 24vuotta 2-kerroksisessa rivitalossa. Tässä on hyviä ja huonoja puolia. Ylhäällä on 3 MH, pesuhuone, wc ja sauna sekä parveke. Alhaalla pesuhuone, wc, keittiö, ruokailutila ja yksi mh, olohuone sekä oma pieni piha terasseineen. Yläkerta on huoltokerros. Siellä pestään pyykit,  nukutaan ja siellä on yksi makuuhuone työtilana sekä kirjasto. Alakerta on aina tip top -kunnossa, mikä on mukavaa. Ensin portaat tuntuivat hankalalta. Siihen olen tottunut. 

Itselle kaksi kerrosta ei tuota mitään vaivaa. Kannattaa kuitenkin pohtia omia päivittäisiä kulkureittejä ja tekemisiä ja koittaa löytää pohja joka sopii omaan elämään. Yllä mainittiin että keittiö ja kylppäri olisi hyvä olla samassa kerroksessa, itselleninpaljpn parempi ratkaisu on että makkarit ja kylppäri on samassa kerroksessa koska käyn pesulla aamulla heti heräämisen jälkeen, seksin jälkeen tai illasta ennen nukkumaan menoa. Lisäksi vaatteet ovat makuuhuoneiden vaatekaapeissa niin ei tarvitse vaihtaa kerrosta pukeutumista varten. Sitten taas kodinhoitohuoneen keittiön ja olkkarin haluan samaan kerrokseen kotitöiden suuvuuden vuoksi.

Jos vieressä ei ole tietyö jyrisemässä, niin ok. Jos on päättyvän tien päässä, ok. Jos on kakkoskerroksessa, ok. Jos on pienessä kaupungissa, ok. Pitäisi olla silti palveluja lähellä kuten kauppaa ja apteekkia. Ykköseen pyrkiin muurahaiset, vaikka kai sekin joillekin toimii.

Minusta kaksikerrosratkaisu oli aivan huippu, kun lapset olivat vielä kotona.  Lelukaaos pysyi yläkerrassa ja alakerrassa oli siistiä ja rauhallista. Lasten teini-iässä saivat myös kuunnella musiikkia ja möllöttää huoneissaan rauhassa. Alakertaan ei kuulunut mökää eikä kaverien äänet. 

Nyt kun lapset ovat muuttaneet jo pois, ostimme yksikerroksisen, kun tuli muutto uudelle paikkakunnalle. Yksikerroksisen, ajatellen ikääntymistämme. 

Riippuu varmaan siitä, millainen kodin pohja on. Jos pohjaratkaisu on järkevä, alakerran ja yläkerran välillä ei tarvitse koko ajan rampata.

Asun kaksikerroksisessa omakotitalossa. En ole kokenut työlääksi :)

Riippuu vähän, millaisia henkilöoletettuja asuntoon on muuttamassa. Jos eläkeläispariskunta niin joo, ehkä yksikerroksinen on parempi.

Asutaan nyt kolmekerroksisessa omakotitalossa, ja kokemusta myös yksikerroksista asunnoista (rivareita olivat). Nykyisessä kivempi, kun eri toiminnot on eri kerroksissa; ylhäällä nukutaan, kellarissa videotykkitila ja saunaosasto ja khh, ja keskikerroksessa asuintilat. Se on helppo pitää siistinä ja selkeänä, jolloin esim satunnaiset vieraat ei aiheuta sen kummempaa siivousvimmaa. Jos yläkerrassa nyt joku pyykki on pitkin lattiaa, se ei sisääntulokerrokseen näy.

Portaisiin tottuu nopeasti. Ei iitä sen kummemmin mieti, jos toisesta kerroksesta haettava jotakin. 

Kannattaa miettiä just sen oman elämän ja pohjaratkaisun kautta. Ongelmakohtiin voi yrittää keksiä ratkaisuja, mutta kerrassaan epäsopivaa ei kannata hankkia. 

Meillä tilat kolmessa kerroksessa ja pidän sinänsä hyvänä, että tulee porrastreeniä siinä sivussa, niin pysyy paremmassa kunnossa. Miinuspuoliakin on ja kaikkia niistä ei ehkä voi ratkaista, mutta suurimman osan voi.

Tuskin on sen kamalampaa kuin tässä 3-kerroksisessakaan.

Itse olen ajatellut asian niin, että portaiden kipuaminen on todella hyvää hyötyliikuntaa.

Me tykättiin kaksikerroksisesta paritalosta, kun lapset oli pieniä. Lastenhuoneet olivat yläkerrassa, joten leikit pysyivät pääosin siellä ja illalla heillä oli rauha mennä aikaisemmin nukkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mun reumaatikkomummo asui hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa vuosikymmeniä ja hoiti itse kaikki asiansa. Vasta ihan viimeisinä vuosinaan muutti hissitaloon. Ja tämä aikana jolloin reuman hoito oli ihan eri tolalla kuin nykyään. 

On se toisaalta eri asia, jos menee portaita kerran viikossa kauppaan ja toisen kerran bingoon, kuin käydä viisi kertaa päivässä vessassa toisessa kerroksessa tms. ja siivouksen päälle.

Tykkäsin. Alakerrassa oli vain olohuone, keittiö, eteinen ja pikkuvessa. Ne oli kätevä pitää järjestyksessä, jos vaikka vieraita sattui tulemaan. Yläkertaan ei vieraat niin vaan kiipeä, joten yläkerran makkareiden sängyt saattoi jättää petaamatta tai pyykkiä olla kuivamassa hujan hajan. Ramppaamiseen tottuu, ja tuleehan siinä liikuntaa.

Nyt asun ulkomailla kolmikerroksisessa asunnossa, enkä nyt varsinaisesti koe sitäkään erityisen vaikeaksi. Alhaalla on "päiväkerros" ja yläkerroksissa nukutaan ja peseydytään. Simple as that.