Viihdytkö yksin vai muiden kanssa?

Mulla on iso hovi ympärillä. 

 

-kiusaaja 

Viihdyn sekä yksin että mukavien ihmisten, joiden kanssa juttu luistaa, seurassa. Siedän kyllä muitakin tarpeen vaatiessa esim. työpaikalla mutta en voi sanoa viihtyväni heidän kanssaan. Joihinkin pidän suosiolla viileän asialliset ja etäiset välit.

Sekä että. Kuormitu kyllä seurassa. 

Sekä että. 

Kyllä 1-2 krt viikossa. Muulloin haluan olla vapaa-aikana yksin himassa.

Viihdyin yksin ja myös porukassa. Kaikkea sopivasti

Jotta voisn viihtyä muiden seurassa se onnistuu parhaiten niin, että viihdyn myös itseni kanssa. Olen myös enemmän ja vähemmän tietoisesti yrittänyt opetella viihtymään ja voimaan hyvin itseni kanssa. Tämä siksi, että omakohtaloni on ollut toistaiseksi päästä tai joutua, kuinka vain ns. friendzonelle, Haluaisin löytää ja kohdata itselleni kumppanin mutta niin vain taas pian huomaan menneen yhden vuoden lisää sinkkuna.

Parisuhde on mahdollisuus ei onneksi velvollisuus. Mutta koska en ole erityisen erakko, niin yritän tulla toimeen ja viihtyä paitsi itseni, niin myös muiden kanssa. Ei mahdollsien kumppanin löytäminen tietenkään poissulje sitä, etteikö hänen lisäkseen voisi olla myös muita eritavoin arvokkaita ja merkittäviä ihmissuhteita.

Mutta aina joskus sitä ihmettelee, että miksi onnistun tai olen onnistunut luomaan ja ylläpitämään muita ihmissuhteita mutta sen yhden ja erityine kohtaaminen ja löytäminen jonka kanssa saattaisi edetä parisuhteeseen on ja on jäänyt toteutumatta.

Vaihtelee. Joinain aikoina viihdyn paremmin, joinain aikoina huonommin. Riippuu tietysti myös ihmisistä, joidenkin seurassa viihtyy paremmin. Usein tunnen ulkopuolisuutta. Kaikkein ikävintä on, jos  tuntuu siltä että jotkut ilkeilevät. 

Yksinäisyys on ihmisen parasta aikaa.

Viihdyn yksin, mutta kyllä mää seksin otan.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on ihmisen parasta aikaa.

Ei ole. Yksin oleminen on. Ovat 2 eri asiaa.

Olen introvertti ja viihdyn yksin silloin kun minulla on elämässä kumppani. Viihdyn tietenkin myös kumppanin kanssa kaksistaan. Ystävien ja tuttavien seurassakin viihdyn lyhyitä aikoja. Joskus viihdyn jopa festareilla.

Nyt kun minulla ei ole kumppania, saatan tuntea oloni yksinäiseksi hyvässäkin seurassa. Enimmäkseen olen yksin ja viihdynkin välillä, jos kumppanin kaipuu hetkeksi unohtuu.

m40+

Enimmäkseen yksin.  Saisinhelposti ja useitakin ystäviä jos jaksasin heitä:).  Dilema oikeastaan, koska tunnen monia jotka toivovat aktiivista ystävää jopa kauppareissukaveria jne.  Itse taas käyn kaupoissa mieluiten yksin, olen aina halunnut ns.omaa tilaa paljon. Silti onhan se mielenterveydelle tärkeää, edes kerran viikossa jutella pitkä puhelu, tavata pari tuntia tms. Joskus kun on ollut joka päivälle joitain tapaamisia, olen ihan poikki.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on ihmisen parasta aikaa.

On  tärkeää erottaa se, mitä on olla yksin vs. mitä on olla ja elää jne yksinäisenä.

Varmasti on myös erakoiita, jotka eivät koe tarvitsevansa muiden (ihmisten) seuraa. kuten myös heitä, jotka elävät täysin muiden (ihmisten) varassa (esimerkiksi sairaudesta johtuen) mutta kumpaankin ääripäähän kuuluvat ovat vähemmitöä valtatosan aseutteassa näiden ääripäiden välille.

Ei ole heikoutta sanoa tai myöntää edes itselleen, että on yksinäinen, - Se kun ei ole välttämättä lainkaan helppoa; sillä esimerkiksi se, että on paljon ihmisiä ympärillä ei suoraviivaisesti poista tai välttämättä lainkaan vähennä tunnetta yksinäisyydetä; ikävimmillään, jopa lisää ja vahvistaa sitä.

Sen sijaan yksin olemisen taito on asia, jota olisi hyvä jokaisen hallita. Vaikka olemme laumaeläimiä, niin olisi hyvä, että mahdollsiuuksien mukaan kykenisimme toimimaan ja tekemään itseämme ja muita tukevia ja auttavia tekoja, ilman että tarvitsemme, ainakaan kaiken aikaa samalla muita ihmisiä avuksi tai yleisöksi. - Perusterveeltä ja hvinvoivalta voi odottaa enemmän kykyä toimia ja tulla toimeen yksin  kuin hyvin nuorelta lapselta tai ikään katsomatta vaikeasti vammautuneelta tai hyvin sairaalta. 

Uskovainen mies 

Osan seurassa viihdyn ja osan en. Toisaalta en nauti liiallisesta yksin olemisesta tai puuhastelustakaan. Oli sosiaalinen oikeassa seurassa, mutta ennemmin yksin ellei seura ole mieluista.

Paremmin yksin. Muutama ystävä on, mutta heidänkään kanssaan minulla ei ole tarvetta olla jatkuvasti yhteydessä.

Viihdyn yksin ja tarvitsen omaa aikaa paljon, mutta kyllä kaipaisin seuraakin vähän nykyistä enemmän. Aikataulujen ja yhteisen mielekkään tekemisen keksimisen takia kontaktit tuntuu kai vain työläiltä nykyisen tuttavapiirin kanssa.

Vuorovaikutuskin on joskus vähän niin ja näin. Olin juuri yhdessä iltatapahtumassa kaverin kanssa ja oli mukava juttu kaiken kaikkiaan. En vain oikein jaksa jo paria viikkoa ennen alkaa puida kaikkea yksityiskohtaisesti tai tiedä mitä enää lisätä, kun toinen selittää jo neljättä kertaa peräkkäin jotain omaa juttuaan.