Joudun tekemään hirveän isoja päätöksiä ihan lähiaikoina. Mistä saan voimaa tehdä oikeat ratkaisut??
Ensinnäkin minun täytyy päättää, annanko tästä eteenpäin avioliitolleni kaikkeni vai en. Jotenkin tiedän että se olisi varmasti parasta - tunteista huolimatta. Jos näin päätän niin se tarkoittaa, etten voisi olla enää missään tekemisissä ihastukseni kanssa.
Tästä taas seuraa ongelma, sillä hän tulee kanssani taas samaan työpaikkaan huhtikuusta alkaen. Pelkään ettei minulla ole voimia pysyä hänestä erossa jos näemme joka päivä. Ongelmia siinä on vaikka emme näkisikään, onhan se nyt jo todistettu. :( Toisin sanoen ainut fiksu ratkaisu on alkaa etsiä töitä muualta. Hänelle tämä työkuvio ei ole mikään ongelma, eli hän ei muualle töihin lähde. Hän olisi kuulemma joka tapauksessa valmis olemaan kanssani suhteessa, eli mitään himmausta hänen puoleltaan ei ole tiedossa.
Mieheni tulee olemaan todella ihmeissään, jos jätän tämän työn. Jos en kerro hänelle totuutta suhdesotkusta, niin joudun keksimään jonkun muun hätävalheen syyksi työpaikan vaihdokselle. Työkavereiden takia joudun sellaisen keksimään joka tapauksessa, mutta oma mies onkin vähän eri asia. Joka tapauksessa vähän huolettaa, että jotkut saattavat laskea yhteen 1+1... Eikä minulla ole mitään takeita edes siitä, ettei ihastukseni kerro tapahtuneesta kenellekään töissä.
En tiedä mistä saisin voimaa valita oikein. Itseluottamukseni on " pikkuisen" nollassa. Pelkään että jos päätän jotain, päätös ei pidä. Ei se ole pitänyt tähän astikaan.
Kommentit (21)
Eli sinä aloitit salasuhteen ihastuksesi kanssa!? Nyt sinun on parasta kertoa totuus miehellesi ja lopettaa kaksoiselämä. Oma on valintasi, mutta älä pakota miestäsi ja alstasi elämään valheessa ja petturin kanssa.
tulet katumaan ratkaisua myöhemmin. joko olet kertonut miehellesi?
meinaatko lapsen kanssa muuttaa erilleen, vai aloittaa kahdestaan elämän ihastuksesi kanssa ja jättää lapsesi isälleen? yhdessä ette kuitenkaan voi elää enää.
olet sokaistunut. toivottavasti näkösi palaa.
Olen jo kauan tuumaillut, että siinä olisi mulle hyvä mies jos olisi vapaa!!!
- Onko ihastuksesi vapaa, lapseton?
- Kauanko teillä on ollut peliä, ja millä asteella (soitot, meilit, tapaamiset, suuteleminen, seksi?)
- Kauanko olet ollut miehesi kanssa (poikaystävä, avo- vai avioliitto?)
- Onko teillä lapsia?
Kertoisitko pääpiirteittäin, kiitos.
Ms LunarMoon
Vierailija:
- Onko ihastuksesi vapaa, lapseton?
- Kauanko teillä on ollut peliä, ja millä asteella (soitot, meilit, tapaamiset, suuteleminen, seksi?)
- Kauanko olet ollut miehesi kanssa (poikaystävä, avo- vai avioliitto?)
- Onko teillä lapsia?Kertoisitko pääpiirteittäin, kiitos.
Ms LunarMoon
Ihastukseni on lapseton sinkku. Tunteita on ollut molemmin puolin loppukesästä lähtien. Melkein alusta asti tunteista on puhuttu, mutta fyysiselle tasolle tämä meni vasta puolisentoista viikkoa sitten. Mieheni kanssa olen ollut kohta 10 vuotta ja yksi lapsi on.
Vierailija:
oletko sinä yllättynyt itse?
Olen ja en. Vuosi sitten en olisi uskonut. Nyt uskon.
typerää. Kertoo paljon ihmisen itsekkyydestä. Kunhan MULLA vaan on hyvä olla. Jos uudesta suhteesta on jotain tullakseen, vaatii se rehellisen pohjan. Nyt pesäero siihen uuteen ja homma selväksi nykyisen kanssa ensin. Sitten vasta uutta suhdetta kohti. Kyllä sä pystyt uudest näppis erossa pitämään muutaman kuukauden, kun saat nykyisen kanssa erottua ensin " kunniallisesti" . Näin teet, mikäli vähänkään arvostat ja välität nykyisestä miehestäsi. Ja yhteisestä lapsestanne.
tuntemattoman nuoren pojan, lähes lapsen, kanssa. Ota kylmä suihku, katso lastasi silmiin, äläkä koskaan puhu tästä hairahduksestasi kenellekään. Jatka perhe-elämääsi aikuisena ihmisenä. Poika kyllä pärjää ilman sinua. t:lastensuojelun sostt
Kiltti miehesi jää kotiin hoitamaan vauvaanne, jotta sinä pääsisit töihin. Sillä välin kun hän pyörittää arkea ja kantaa VASTUUN, sinä heilastelet jonkun töistä löytyneen pojanklopin kanssa ja jopa panet häntä. :(
mitä sun elämästä puuttuu? minkä kolon tuo poika elämässäsi täyttää?
oletko kyllästynyt mieheesi? haetko romanssia? kyllä sen uuden pojankin kanssa arki tulee.
vai oletko havahtunut omaan kuolevaisuuteesi, haluat kokea jotain uutta? tuntuuko ettei oma mies huomioi tarpeeksi? tuntuuko että saat uudelta hurmaa ja ihailua- ihan niin kuin alkuaikoina mieheltäsi?
mieti nyt vielä.
Oletko ajatellut, mitä tapahtuu, jos miehesi alkaakin taistella lapsestanne? Oletko valmis siihen? Tuskin hän ihan mukisematta lähtösi nielee.
Olen vähän sitä mieltä, että ihmisiä pitäisi kohdella niinkuin haluaisi itse että kohdellaan. Jos minun puolisoni/kumppanini, jonka kanssa olen seurustellut ja elänyt 10v, ihastuu toiseen, haluaisin tietää. Haluaisin tietää, jotta osaan asennoitua elämäni muuttuvan piakkoin.
Mutta kun en tiedä yhtään teidän tilanteestanne. Jos miehesi on väkivaltainen, sanon että lähde heti. Jos taas suhteenne on muuttunut kaveruudeksi, mutta kunnioitusta vielä on, sanoisin, että kerro hyvä ihminen miehelle mitä mietit ja meinaat. Anna hänelle mahdollisuus osallistua teidän elämään.
Näin sanon, kun mietin, miten itse haluaisin tulla kohdelluksi.
Ms LunarMoon
PS. Ihastuksesi ei siis menetä tässä mitään, mutta sinä- pahimmassa tapauksessa- menetät kaiken. Jostain syystä se ei tunnu oikein reilulta " kaupalta" ...
Olisiko kannattanut käydä nämä pohdinnat ennen kuin housut putosivat itsekseen (?) jalasta...
Paskat sun tarvii työpaikkaa vaihtaa sen takia, naurettava ajatus! Nyt olet aikuinen nainen ja siirrät sen pojun muistojen arkistoon.
Kirjaa kaikista päätettävistä asioista ylös plussat ja miinukset.
Tiedosta kaikki muutokset, jotka päätöksesi suuntaan tai toiseen aiheuttaa.
Juttele ystäviesi kanssa, jotta näet ja kuulet eri tapoja lähestyä asiaa.
Ja lopuksi: jos nyt tietäisit, että
a) huomenna
b) viikon kuluttua
c) huhtikuussa
d) 2 vuoden kuluttua
e) 10 vuoden kuluttua
että
1. miehesi
2. ihastuksesi
3. sinä
jäisi/jäisit bussin alle ja kuolit pois, mitä tekisit?
MIKÄ ELÄMÄSSÄSI ON TÄRKEÄÄ? Mikä toisarvoista?
Tsemppiä. Siinä teet jo oikein, että mietit ennen kuin toimit.
Aviomieheni on tosi hyvä elämänkumppani. Voisin kuvitella hänet kaverikseni keinutuoliin. Mutta onhan tässä vielä muutakin elämään jäljellä kuin vanhuus...
t. joku joka miettii jatkaako raskautta lapsen vakavasta kromosomipoikkeavuudesta huolimatta.
Millä tavalla vähäpätöinen on päätös siitä, säilyttääkö vai hajottaako perheen?
Olen vain sellainen tyyppi, että pohdiskelen ja fiilistelen ääneen, tai tässä tapauksessa kirjoittamalla. En ole tosielämässä niin päättämätön kuin millaisen kuvan viestieni perusteella ehkä saa.
Halusin kertoa vielä sen, että ihastukseni soitti eilen ja sanoi tulleensa tähän kaupunkiin käymään, koska halusi nähdä minut. Tapasimme ja tulimme siihen tulokseen, ettemme pysty olemaan erossa toisistamme. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, aika näyttää... Olen niin kyllästynyt sotimaan tunteitani vastaan, etten suoraan sanottuna jaksa edes olla kovin morkkiksessa enää. Kuvio on monimutkainen ja arka, mutta ainakin olen itselleni rehellinen.
Kiitos teille, jotka olette eri tavoin tukeneet ja neuvoneet minua täällä. Teillä on ollut paljon hyviä ajatuksia. Tämä homma meni nyt kuitenkin näin. Tiedän sanomattakin, ettei monikaan ehkä tätä valintaani hyväksy, mutta itse sen kanssa elän.