Onko muita joita huvittaa ns. tupu, hupu ja lupu-syndrooma?

mielikuvia on, mutta tykkänään toinen juttu on, noudattavatko ne mielikuvat meidän aikuisten arvostuksia ja se, pitääkö sen takia kenties esim. aina antaa lapsille prinsessanimi...

Itsekin lapsena inhosin omaa nimeäni ja olisin ehdottomasti halunnut olla Margareetta Auroora tai jotain sinnepäin... mutta en ajatellut, että vanhempani eivät olisi minusta pitäneet sen takia, etten ollutkaan sen niminen.

Joten kaiketi se on kiinni vanhemmista, ei nimestä niinkään.

Kyllä minulla ainakin oli pienenä selkeitä mielikuvia siitä mitkä nimet on prinsessamaisia, mitkä hienoja ja muodikkaita ja mitkä nimet tylsiä ja kamalia

Kyllä minulla ainakin oli pienenä selkeitä mielikuvia siitä mitkä nimet on prinsessamaisia, mitkä hienoja ja muodikkaita ja mitkä nimet tylsiä ja kamalia

vastaan silti että joskus huvittaa :)

Itsekin lapsena inhosin omaa nimeäni ja olisin ehdottomasti halunnut olla Margareetta Auroora tai jotain sinnepäin... mutta en ajatellut, että vanhempani eivät olisi minusta pitäneet sen takia, etten ollutkaan sen niminen.

Kun haluat puhua Jennalle joka on alakerrassa ja huikkaat hänen nimensä, sisko Janna vastaa että "mitä?" Ja sitten taas alusta huutelemaan...



Ja kieli menee herkästi solmuun, jos luettelet nimet peräkkäin; Mio, Mea Ja Mia syömään! Voikin kuulua Miomaumousyömään!!!

se on vanhemmista kiinni. Jos vanhemmat osaavat perustella, miksi ovat valinneet (mielestään kauniin nimen) ja muutoin kohtelevat tasapuolisesti...

Mut entäs jos sä olisit ollut Piia Mari ja siskosi Margareetta Auroora?

kahdella vanhimmalla on ihan erilaiset nimet ku mulla ja pikkusiskolla. Kahden vanhimman lapsen nimet on kauniita ja pehmeitä nimiä, kun taas mun ja pikkusiskon nmet on (ainaki mun ja siskon mielestä) rumia ja kovia. Samaten toiset nimet on isommilla sisaruksilla kauniit tai ainakin tavalliset kun taas mulla ja pikkusiskolla on kamalat. Mutta en oo ikinä ajatellutkaan, että vois johtua siitä, että vanhemmat ei oo meistä enää tykänny niin paljon tai jotain. Ovat vaan sillä hetkellä tykänneet erilaisista nimistä. Ja kahden vanhimman lapsen nimet on ehkä enemmän oman aikansa nimiä, meidän nimet taas 50-luvulta vaikka ollaan synnytty 70-luvullla. Oiskohan äiti tykänny mun ja pikkusiskon nimistä lapsena nukkeleikeissä eikä oo nuorena äitinä kehdannu laittaa "erilaisia" nimiä ensimmäisille lapsille, vaan on laittanu enemmän aikaan sopivat nimet, sitten meidän nuorempien kohdalla on laittanut ne mitkä on halunnut.



Omien lasten nimiä en oo miettiny samantapaisiksi, kaikilla erilainen nimi mutta tyyliltään ovat samanlaiset.

Miulle ihan sama mitä muut ajattelevat. Lapsen syntymän jälkeen tuntui erittäin luonnolliselta valita nimet, jotka jollain tavalla muistuttavat toisiaan.



Olen ehdottomasti sitä mieltä, että on erittäin hyvä, että sisaruksilla samantyyliset nimet. Se luo yhteenkuuluvuutta lasten kesken tyyliin - me ja meidän perhe. Meidän lapsilla juuri menee niin, että eka kirjain tuli isän nimestä. Se yksinkertaisesti vaan passaa niin hyvin. Sen lisäksi pidän sillä kirjaimella alkavista nimistä!



Mulla ja mun siskolla on melkein samanlaiset nimet ja se on kyllä ollut mun mielestä tosi kiva juttu. Ihan outoa olisi jos hän olisi ollut vaikka Anna ja minä olisn ollut joku Henriikka. Minusta se vaan on outoa ja jotenkin "kylmää".



Entäs nämä Mattilan siskokset. On ne vain upeita :) Neljä upeaa naista ja nimet sävy sävyyn. Uskomaton nelikko!



Olen ehdottomasti sitä mieltä siis, että sisarusten nimien on oltava samanlaisia tai että joku juju niissä pitää olla :) Niin se vain yksinkertaisesti pitää olla!

että sisarusten nimien pitää sopia yhteen. Ihan hassua laittaa yhdelle VICTORIA ANGELICA ja toiselle PEKKA ERKKI.???? Tottakai VICTORIAn veljen nimen pitää olla joku BENJAMIN tms. Mulle itsestäänselvä juttu.

että sisarusten nimien pitää sopia yhteen. Ihan hassua laittaa yhdelle VICTORIA ANGELICA ja toiselle PEKKA ERKKI.???? Tottakai VICTORIAn veljen nimen pitää olla joku BENJAMIN tms. Mulle itsestäänselvä juttu.

Kaksikielinen perhe, isän äidinkieli ruotsi, äidin suomi. Heillä mitä ilmeisimmin äiti oli antanut nimet tyttärilleen ja isä pojilleen. Poikien nimet olivat tavallisia ruotsinkielisiä nimiä tyyliin Bengt ja Erik ja tyttöjen sen ajan suomalaissuosikkeja tyyliin Jaana ja Mari.

Mutta ongelmia kaksitasoasumisessa aiheuttaa isä :D Toisella lapsista on sattumalta nimessään isän nimen tavu, toisella samoja äänteitä ( esim. jos isän nimi olisi Risto, vanhempi lapsista on Topi ja nuorempi Iiro). Aina kun huhuilen kumpaa tahansa lapsista, isä vastaa "mitä?". Ja sitten taas alusta huutelemaan...

Kun haluat puhua Jennalle joka on alakerrassa ja huikkaat hänen nimensä, sisko Janna vastaa että "mitä?" Ja sitten taas alusta huutelemaan...

Mä valitsen nimet lapsille sitä silmällä pitäen, minkä "näköinen" lapsi on. Tottakai mun omat mieltymykset vaikuttaa paljon, mutta nimen pitää ennen kaikkea sopia juuri sille lapselle. Ei niin päin, että nimen pitää sopia aiemmin syntyneiden nimiin.



Nuo isän/äidin nimen väännökset tuo mieleen sen, että vanhemman täytyy olla vähän itsekeskeinen ihminen. Sellainen, joka mieluummin kloonaisi itsensä kuin hankkisi normaaleja geenisekoituslapsia, jos sellainen valintatilanne olisi mahdollinen.

Itse en kyllä lähtis laittamaan samankaltaisia nimiä lapsille.



Kaverilla on lapset Mari ja Miro.

Meille sattui 3 lasta samalla alkukirjaimella ja 1 erillä. Itse asiassa en sitä huomannut, vasta kun lastenlääkäri kysyi, onko tällä yhdellä eri isä.

Jäin katsomaan monttu auki, että häh. Juu, nusasin tässä välissä vieraan miehen kans ja tein pari sitten taas samalle miehelle. Justjoo.



Yhden lapsen nimi tuli hätäkasteen kautta ja sitä ei sitten enää alettu muuttamaan jälkeen päin.

On ihmisillä murheet.

NIMISTÄ! Lasten nimet tulee sitten mistä nimistä ollaan tykätty, alkovat ne sitten samalla kirjaimella kun naapurin koira tai kumminkaima! Eivätkä tosiaan "rimmaa" keskenään eivätkä vanhempien nimien mukaan.



Olen ehdottomasti sitä mieltä, että on erittäin hyvä, että sisaruksilla samantyyliset nimet. Se luo yhteenkuuluvuutta lasten kesken tyyliin - me ja meidän perhe. Meidän lapsilla juuri menee niin, että eka kirjain tuli isän nimestä. Se yksinkertaisesti vaan passaa niin hyvin. Sen lisäksi pidän sillä kirjaimella alkavista nimistä!

jos ovat syntyneet sektiolla niin maanisdepressiivisiä vähintään...