Ei omaa elämää kun läheisriippuvainen ihminen on koko ajan vailla jotain

Hänen kanssaan pitäisi koko ajan olla tekemässä jotakin kuten vaikka ulkoilla yhdessä, katsoa elokuvaa, pelata pelejä jne. Mitään tämä ihminen ei oikein halua tehdä yksin ja alkaakin mököttää jos kieltäydyn yhteisestä tekemisestä. Eikä hänelle tosiaan riitä mikään, vaan jos sovin esim lähteväni ulkoilemaan yhdessä niin sen jälkeen tulee heti liuta muita vaatimuksia mitä pitäisi hänen kanssaan tehdä.

Olen yrittänyt ystävällisesti sanoa, että en jaksaisi olla koko ajan tekemässä jotakin, mutta tosiaan siitä seuraa mökötystä. Ei nyt varsinaisesti suutu, mutta huomaan kyllä kuinka harmissaan on ja alkaa käyttäytyä kyllästyneesti koko päivän ajan. 

Itse kaipaisin omaa rauhaa ja tykkäisin tehdä asioita enemmän ihan itsekseni, esim ulkoilu yksin on minulle mieluisempaa. 

Ja siis voisin kyllä silloin tällöin viettää aikaa tämän läheisriippuvaisen ihmisen kanssa, mutta kun tosiaan tuntuu että pitäisi kaikki valveillaoloaika viettää tekemällä hänen kanssaan jotakin ja tällä hetkellä tuntuu että en millään jaksaisi tätä.

Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa ja miten olette toimineet?