Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voi, voi minun miestä. En enää tiedä mitä tässä tekisin tai paremminkin sanoisin.
29.01.2007 |
Eilen laitoin monta tuntia sunnuntairuokaa jälkiruokineen. Isompi lapsi teki kaverina mitä voi ja vauva konttaili ja kitisi jaloissa. :) Ja mitä mies tekee kun tulee töistä. Menee töllön ääreen katsomaan jotain ammuskeluleffaa eikä taatusti ota lapsia hoiviin pyytämättä, että olisin saanut laittaa aterian loppuun ilman keskeytyksiä. Noh, sitten syötiin ja heti syönnin päälle mies häipyi pöydästä nukkumaan, ruokalevolle vauvan kanssa. Vauva huusi pää punaisena pinniksessä, mies makasi sängyllä vieressä ja yritin saada ruoat laitettua pöydästä pois ja tiskattua. Siinä ohessa täytyi sitten vauvakin hakea tiskipöydän ääreen vahtaamaan kun touhuan. Sanoin sitten illalla, että olisi kerran pari viikossa ihan mukava, jos laittaisit vaikka tiskit ja sanoisit minulle että menepäs istahtamaan. Mies sanoi siihen vain että hänhän on päivät töissä ja ÄLÄ TAAS ALOITA! Että ei saa edes rauhallisesti sanoa, mitä joskus toivoisi. Oli liikaa vaadittu!
Mieheni mielestä taitaa paras vaimo olla sellainen joka pitää turpansa kiinni ja mutisematta tekee kaiken. Miten jostakin ihmisestä voikaan kehkeytä tuollainen? Jos joskus muinoin heilutteli imuriakin siinä missä minäkin... Huokaus ja " mutinaa" !
Kommentit (29)
Miehesi toimii todella väärin, mutta jos ette voi asiasta keskustella, tee ihmeessä jotain! Hoida itsesti ja lapset mutta älä tee asioita miehesi puolesta. Älä siivoa jos et jaksa/viitsi/lapset häiritsee, syötä lapset ja syö itse jotain siinä sivussa mutta älä tee mitään aterioita joihin mies voi tulla valmiiseen pöytään. Jätä ne tiskit tiskipöydälle.
Kun mies sitten kysyy vihaisena miksi täällä on sotkuista eikä ole ruokaa, sanot että et pystynyt/jaksanut koska lapset vievät kaiken ajan/häiritsevät.
Älä myöskään pese miehesi pyykkiä vaan ainoastaan omat ja lasten, sanot että et ole ehtinyt kun lasten kanssa piti sitä ja tätä.
Jos miehesi käy töissä mutta ei tee muuta, sinä hoidat lapset mutta et muuta. Kodinhoito on yhteistä työtä joka tehdään yhdessä. Sinä teet siitä sinun ja lasten osuuden, mies jos ei tee omaa osuuttaan, ne jää sitten tekemättä ja asian kanssa on vain elettävä. Ei ole aterioita ja puhtaita vaatteita sitten.
Tämä nyt on vähintäänkin yhtä lapsellista kuin miehesi käytös, mutta voithan toki jatkaa niin kuin tähänkin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä ei tulisi kuuloonkaan se etteikö mies osallistu arjen pyörittämiseen. Kyllähän tuo piti kouluttaa kun yhteen mentiin ja huokailee sekä mutisee vieläkin mutta tekee kyllä kun " komennetaan" . Todellakin miehelle pitää sanoa tai paremminkin käskyttää kuten yllä oleva jo mainitsi " otatko, vietkö, hae, tuo, anna, - kiitos kulta" .
Vielä 6 vuoden jälkeen mielellään liukenee sohvalle ja ottaa kaukosäätimen käteen mutta vasta kun on tehnyt osansa. Pirttihirmun tyyliin sanoisin, että pistät miehen kuriin ja tekemään osansa. Ihan peen jauhamista ettäkö ei töiden jälkeen jaksa vaimoaan kotona auttaa. Laiskuutta se on. Itse olen työelämässä (nyt äitiyslomalla taas) ja paljon helpommalla töissä pääsee kun kotona.
Ja tuntuu, että mitä enemmän ikää tulee sitä hurjemmaksi menee meno.
Meillä miehen mielestä kodin sekasorto on mun vika eli vaimo vain sotkee. Kysyy kiukkuisesti multa " miksi nää lelut on täällä?" . Pitäiskö vastata, että kun " äiti taas on koko päivän tykännyt leikkiä pikkuautoilla ja leikkiä ritaria ja maalata vesiväreillä " . Vai oliskohan syypäitä meidän lapset? Eli se siis aina esittää asian niin, että kaikki on vaimon syytä. Toki minä siivoankin, mutta koti ei VOI olla useampilapsisessa perheessä aina ojossa, koska täytyy tässä pyykit huoltaa, ruuat laittaa, ulkoilla, käydä kaupassa jne ja sillä välillä on lelut jo taas ehditty levittää.
Siis se, että että miehen ja lasten likaiset vaatteet on nojatuolien päällä, lelut pitkin lattioita, puhtaat tiskit jääneet koneeseen, likaiset tiskialtaassa, ruokapöytä täynnä sanomalehtiä, Tekniikan Maailmoita jne on AINA vaimon syytä, joskus harvoin lasten syytä. Koskaan ei tee mitään oma-aloitteisesti. Ruohon ajaa pihalta 2 kertaa kesässä ja senkin vasta kun olen 10 kertaa muistuttanut ja lopulta räjähtänyt. Sen jälkeen pitää mulle pari päivää mykkäkoulua, koska olen mäkätttävä vaimo :(
Kysyn siltä vaikka, että syötätkö lapsen vai ripustatko pyykit? Pesetkö lattiat vai imuroitko? Näin mies luulee saavansa päättää, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kysyn siltä vaikka, että syötätkö lapsen vai ripustatko pyykit? Pesetkö lattiat vai imuroitko? Näin mies luulee saavansa päättää, mutta...
vaikka ennen molemmat tekivät yhtä paljon kotitöitä luontevasti. En oikein tiedä miten tällaiseen ollaan ajauduttu. Ja kun sitten ei oikeasti tee mieli enää edes sanoa juuri mistään, kun sitten tulee heti riitelyilme päälle ja ilmapiiri muuttuu paskaksi. Ennen pidin kovasti puoleni. Meillä on viime aikoina ollut sen verran paljon hankaluuksia kaikenlaisissa asioissa, etten jaksaisi nyt riidellä... Vituttaa välillä kovin, mutta hyvä kuulla, ettei ne muutkaan aina ole sen kummempia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kysyn siltä vaikka, että syötätkö lapsen vai ripustatko pyykit? Pesetkö lattiat vai imuroitko? Näin mies luulee saavansa päättää, mutta...
JOs kysyn, että veisitkö roskat, on vastaus aina " kohta" , joka taas tarkoittaa " en vie juuri nyt ja sitten unohdan ne, kunnes on jo yöpuku päällä, eikä niitä enää voi viedä" . Jos taas kysyn, vietkö roskat vai tyhjäätkö tiskarin, homma hoituu heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä palasin töihin, kun nuorempi lapsista oli vasta 6 kk ja vanhempi parivuotias. Lasten isä jäi kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Minä tein aivan normaalinpituista työpäivää MUTTA työpäivän päätteeksi hoidin lähes kaikki illat lapsia, pitkään pesin perheemme kaikki pyykit ja lähes joka päivä imuroin hiekat ja eläinten karvat pois, ettei muksujen tarvinnut pyöriä karvojen keskellä - lasten isä ilmoitti, että hänelle riittää kun hän kerran viikossa siivoaa.
Arvatkaa oliko minulla rankkaa? Halusin antaa lasten isälle tilaisuuden levätä tai tehdä omia juttujaan iltaisin (ja tietenkin viikonloppuisin), eikä koskaan, KOSKAAN, ukko sanonut että lepää sinä, kyllä hän hoitaa muksut...
No, paskapää sai kenkää - enkä tosiaankaan muistele herraa lämmöllä.
Meillä ihan samanlaista! Kovin lohdutonta, että siis muillakin tällaista.
Muutama kommentti ehdotuksiin (joita kannattaa kyllä kokeilla). Meillä mies ensin väitti, että hän ei tiedä, mitä kotona (kotitöitä, lasten hoitoa yms.) pitää tehdä. Hän pyysi, että minä suoraan sanon hänelle tai kirjoitan listan asioista, joita pitäisi tehdä. No näin minä tein. Listoista mies sitten suuttui ihan hirveästi ja huusi :" Millä oikeudella sinä minulle listoja väsäät!" Ja suoriin pyyntöihin hän sanoi :" Ei huvita."
Olen myös yrittänyt tuota juttua, että tarjotaan kaksi vaihtoehtoa. Esim kysyn mieheltä :" Vietkö pyykit pesutupaan vai katsotko lasten perään?" Vastaus on joko " Ei huvita kumpaakaan." tai " Eksä voi ottaa lapsia sinne pesutupaan mukaan?"
Jeejee. Mä tulen ihan hulluksi. Ihan oikeasti musta tuntuu todella pahalta ja hyväksikäytetyltä. Lisäksi luulen, että mieheni pettää minua.
Hommat on kuitenkin pakko tehdä. Sympatiat kaikille samassa tilanteessa oleville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nro 13, miten lapsesi selvisivät avioerosta? Kuinka usein miehesi hoitaa heitä nyt?
nro 10. Mellä on myös samanlaista. Ennen jaksoin pitää puoleni ja vaatia, että mies tekee osansa. Mutta nyt kun meillä menee tosi huonosti niin en jaksa enää olla lisää riitelemässä. On niin raskasta riidellä jatkuvasti.
Minä kuulemma nalkutan asioista. Sain tämän kuulla pari vuotta sitten. Mutta kun meillä on samanlaista kuin jollain aiemmin kirjoittaneella: jos pyytää miestä viemään roskat mies sanoo " kohta" . Pyydän sitten kolme kertaa aamun ja illan välillä, kunnes mies sanoo :" En mä enää voi viedä roskia, kun otin jo housut pois jalasta." (Onhan laajalti tiedettyä, että kun on kerran housut riisunut niin niitä ei enää saa jalkaan toiste.)
Mutta lopputuloksena on nykyään, että minä teen melkein kaiken. Ja lisäksi mies keksii mulle lisää hommia sitä mukaan kun yritän pitää huushollia kunnossa. Se on minusta tosi raskasta.
Esim. jos mies tulee kotiin ja huomaa, että olen pessyt koko saunan niin sanoo vaan :" No joo, mutta et varmaan pessyt keittiön kaappeja tänään!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tunnu isä lapsiaan kaipaavan. Muutaman kerran mukulat on hällä ollut ja oli kuulemma rankkaa. Viimeksi niin rankkaa, että meni helpottamaan elämäänsä kuskaamalla kakarat uuden naisensa luokse... vaikka muksut eivät ole käyneet isin kodissa montaakaan kertaa eli eivät ole edes siellä sopeutuneet olemaan.
Lapsilla on ihan hyvä olla minun kanssani, jäin hoitovapaalle juuri ennen eroa. Elellään rauhallisesti ja täysin lasten ehdoilla. Rankkaa on, mutta en tod kaipaa lasten isää elämääni, vaikka välillä olisi kiva jos joku jakaisi tätä taakkaa, kyllähän ukko jotakin kotitöitä teki ja paljon ruokaa...
15 tässä kirjoittaa: näin luulen, että meidänkin elämämme menisi. Ei varmaan jaksaisi isukki lapsiaan hoitaa eron jälkeen. Varmaan vähän aikaa hoitaisi piruuttaan (koska selvästi vihaa minua), mutta sitten ei varmaan olisikaan enää " kivaa" . Tai veisi koko ajan vanhemmilleen.
Kauanko teillä on erosta? Luuletko, että joskus haluaisit uuden kumppanin? Minusta tuntuu tosi raskaalta ajatus aloittaa alusta kenenkään kanssa, vaikka tietysti rakastuminen olisi ihanaa. Mutta sitten pelottaa, jos toinen on joku pedofiili tms.
Minun mieheni ilmoitti eilen, että hän on miettinyt asioita ja on niin itsekäs, ettei hänellä oikeastaan ole mitään halua huomioida ketään muuta. Hänen ei kuulemma olisi koskaan pitänyt ruveta parisuhteeseen, koska hän ei ole empatiakykyinen. (Jälkimmäisen olen toki huomannut, kun itse 39-asteen kuumeessa saan hoitaa lapset, kotityöt, käydä kaupat, luoda lumet pihalta, laittaa ruoan ja viedä lapset ulkoilemaan. Mies röhnöttää sohvalla.)
Minä en oikein tiedä mitä ajattelisin moisesta " rehellisyydestä" . Itkeäkö vai nauraa.
Vierailija:
Muutama kommentti ehdotuksiin (joita kannattaa kyllä kokeilla). Meillä mies ensin väitti, että hän ei tiedä, mitä kotona (kotitöitä, lasten hoitoa yms.) pitää tehdä. Hän pyysi, että minä suoraan sanon hänelle tai kirjoitan listan asioista, joita pitäisi tehdä. No näin minä tein. Listoista mies sitten suuttui ihan hirveästi ja huusi :" Millä oikeudella sinä minulle listoja väsäät!" Ja suoriin pyyntöihin hän sanoi :" Ei huvita."Olen myös yrittänyt tuota juttua, että tarjotaan kaksi vaihtoehtoa. Esim kysyn mieheltä :" Vietkö pyykit pesutupaan vai katsotko lasten perään?" Vastaus on joko " Ei huvita kumpaakaan." tai " Eksä voi ottaa lapsia sinne pesutupaan mukaan?"
Meillä kun lämmitetään puilla taloa. Jatkuvaa puun kantoa siis ja kukas sen muu tekee kuin minä, tietysti kun olen päivät kotona. Eilen sanoin miehelle, että nyt on kyllä sinun vuoro välillä hakea niitä puita. Miehen vastaus " ja mikäs sinä luulet siinä olevasti käskyjä jakelemaan" . Arvatkaa hakiko niitä puita. En kyllä tiedä sitten että miten sitä armon herraa pitäisi puhutella. Siis tyyliinkö " kulta pieni, voisitko sinä ystävällisesti millään hakea puita lisää, kun ei tule lämmintä vettä ja vauvan pyllyäkin pitää välillä pestä, pliiiiiis, kulta" .
Tuo juuri rassaa kun omat päivät menee kyllä työntehoisesti. En esim. pihalla ehdi paljoa lasten kanssa touhuta yhdessä, kun joudun nuo puut hommaamaan sisälle ja se ei tarkoita parin halon kädessä kantamista. :) Sitten kun olemme ulkona, hoidan samalla kompostoinnit, vaipat roskiin, kaiken mitä en voi tehdä silloin kun lapsien kanssa on sisällä.
Minä olen myös meidän perheessä se, joka tietyin väliajoin tyhjentelee tuhkat pesistä, puhdistaa viemärit niin keittiöstä kuin vessoista.
Ennen muuten leikkasin nurmenkin kesäisin. Toissa kesänä mies sitten osti ajettavan, enkä ole suostunut sitä vielä " opettelemaan" ajamaan. Vaikka kai tuo nyt toimii samalla systeemillä kuin autokin... Ja nyt kun on useampi lapsi, niin voisinhan opetellakin. Pääsisin pariksi tunniksi huokaamaan rauhassa. ;) Vaikka kai tuo ukko sitten keksisi laittaa siihen peräkärryn, jossa saan lapsetkin matkaan...
Voi nro 20...niin samanlaiselta kuulostaa. Onneksi minulla ei sentään ole puilla lämmitettävää taloa! Ei hommat loppuisi ikinä (vaikka harvoin ne nykyäänkään loppuu...joskus sentään, kerran kuussa, jos olen tosi tehokas.).
En oikein tiedä mitä sanoa. En voi ymmärtää, mikä saa miehen kohtelemaan vaimoaan noin huonosti?
sovitte, että mies jää kotiin ja sinä menet töihin tai käsket miehesi muuttua tai muuttaa
Alue: Aihe vapaa
mutta mitään käytännön vaikutusta näillä keskusteluilla ei ole. Joten onko se nyt yhtään parempi...?