Naisen väkivaltaisuus yhä tabu (ov)

Keskusteltaisko tästä sanomalehti Karjalaisen uutisoimasta aiheesta



www. karjalainen. fi



Miehen on vaikea hankkia apua, kun pahoinpitelijä on oma vaimo.



Miehet kärsivät väkivallasta parisuhteessa siinä missä naisetkin. Suomalaisessa yhteiskunnassa se, että mies joutuu naisen pahoinpitelemäksi on kuitenkin edelleen iso tabu.

Väkivallan kokemisessa on miesten ja naisten välillä sekä eroja että yhtäläisyyksiä, sanoo parisuhdeväkivallasta Tampereen yliopistossa hiljattain väitellyt Aune Flinck.

- Perheväkivalta yhdistetään edelleen miesten tekemäksi. Auttamisjärjestelmämme on orientoitunut niin, että nainen on uhri ja mies pahoinpitelijä. Mies voi olla järjestelmän edessä aika avuton. Parisuhdeväkivaltaan liittyy hirvittävä määrä häpeää: miehillä on selvästi naisia korkeampi kynnys hankkia apua.

Naisten kokemasta perheväkivallasta alettiin keskustella Suomessa 1980-luvulla. Silloin keskustelu muovautui naisasialiikkeen viemälle tielle, miehet eivät juurikaan ole kommentoineet tuntemuksiaan sen enempää väkivallan harjoittajina kuin uhreinakaan. Nyt myös Suomessa on herännyt kiinnostus tutkia miesten kokemaa perheväkivaltaa.

- Miehet kokivat ahdistavimpana henkisen väkivallan: alistamisen, mitätöimisen, syrjäyttämisen, halventamisen ja vanhemmuuden riistämisen. Mutta naisten väkivalta oli myös fyysistä. Monessa parisuhteessa nainen oli lyönyt, potkinut, repinyt ja sylkenyt päin miestä. Miesten harjoittama väkivalta on kuitenkin yleisesti fyysisempää, Flinck kuvailee väitöstutkimuksensa tuloksia.



Ilmiöllä on aina

monet kasvot



Naisten väkivaltaisuus perheessä ei varmastikaan ole mikään uusi juttu.

Tutkimuksia entisaikojen perheväkivallasta ei ole, mutta luultavasti erilaisista alistavista suhteista on perheissä kärsitty aina.

Naisten väkivaltaisuuden kasvu näkyy kuitenkin esimerkiksi rikos- ja vankilatilastoissa selvästi. Nykynainen on kaikessa esiäitiään tasa-arvoisempi.

- Naisista on yleisesti tullut rohkeampia. Naisen ja miehen käyttäytymisrooleissa ei ole enää niin suuria eroja. Nykynainen osaa vaatia haluamaansa ja ilmaisee pärjäävänsä ilman miestäkin. Samalla naiset ovat miehistyneet myös otteiltaan; nainen voi nykyään helposti olla vaikkapa tyrannimainen perheenpää.

Aune Flinck innostui tutkimaan miesten ja naisten väkivallan kokemuksia kyseenalaistettuaan väkivallan yksipuolisuutta ja mustavalkoisuutta; mitä todella tapahtuu väkivaltaan ajautuvassa parisuhteessa, ja että voiko todella olla niin, että nainen on aina viaton uhri ja mies yksiselitteisesti paha.

- Halusin selvittää molempien osapuolien kokemuksia ja avata ilmiön moniulotteisuutta, jotta väkivallan ennaltaehkäisyyn voitaisiin löytää nykyistä tehokkaampia keinoja.

- Väkivallassa mies usein demonisoidaan, ajatellaan, että miehellä on joku aggressiivisuuden geeni. Naisen taas ajatellaan olevan pehmeä, lempeä ja alistuva. Tällaiset roolit sortavat molempia sukupuolia, kumpikin asetetaan tiettyihin kaavoihin.



Oma väkivalta

on oikeutettua



Aune Flinckin mielestä parisuhdeväkivallan tutkimisesta erityisen kiinnostavan tekee sen ristiriitainen asetelma; miksi ihminen vahingoittaa sitä, jonka pitäisi olla kaikkein rakkain ja läheisin.

- Usein parisuhdeväkivaltaan johtavat menneisyyden kokemukset ja parisuhteeseen ladatut odotukset. Lapsena koetuista traumoista tai edellisestä vaikeasta parisuhteesta siirrytään uuteen suhteeseen käsittelemättä asioita. Ne seuraavat aina mukana, ja iskevät uuteenkin suhteeseen, kun kuuman rakastumisen aika on ohi ja arki alkaa.

Flinckin haastattelemat naiset ja miehet olivat sekä kokeneet väkivaltaa että harjoittaneet sitä itse. Monet ihmiset näyttävät elävän väkivallan kierteessä, joka voi juontaa juurensa esimerkiksi liian ankarasta kasvatuksesta, insestistä, heikosta itsetunnosta, epäonnistumisista tai muista vastoinkäymisistä.

- Sekä naiset että miehet kokevat omat väkivaltaiset tekonsa oikeutettuina. Omalle toiminnalle löytyy aina selitys; joko toinen oli nalkuttanut tai mököttänyt liian pitkään, kohdellut kaltoin tai huutanut. Syyllisen etsiminen toisesta osapuolesta on helpoin tapa torjua oman käytöksen tarkastelu.

On hyvä muistaa, että minkään muotoinen väkivalta ei ole koskaan sallittua.

- Nainen saattaa ajatella, että en sentään ole väkivaltainen , vaikka hän pitää mykkäkoulua kuukauden tai halventaa miestä piikittelyllä. Miehelle tuollainen piina voi olla paljon rankempaa kuin fyysinen pahoinpitely. Henkinen ja fyysinen väkivalta ovat eri tavalla rankkoja; niiden kokeminen vaihtelee persoonan mukaan.

Miehiin kohdistuvasta perheväkivallasta on viime aikoina keskusteltu tiedotusvälineissä paljon, onpa herkkä aihe noussut jo televisiosarjojenkin aihepiiriin. Silti ilmiö on edelleen tabu. Miestään pahoinpitelevä nainen on kummajainen ja pahoinpidelty mies taas leimataan nössöksi ja tohvelisankariksi.

- Naisten kohtaamasta perheväkivallasta on puhuttu jo parikymmentä vuotta, ja asia ei enää ole niin arkaluontoinen. Nainen voi jopa julkisesti tunnustaa, että häntä pahoinpideltiin, mutta mies ei tässä asiassa voi avautua juuri missään. Parisuhdeväkivaltaa on tutkittava ja siitä on puhuttava, jotta väkivaltaan voidaan puuttua varhaisessa vaiheessa ja osapuolia voidaan auttaa.