Oletko koskaan kyllästynyt koiraasi?

Minä olen ollut lapsuuteni, nuoruuteni ja ison osan aikuisuuttani mitä suuremmissa määrin koiraihminen. Harrastanut liki kaikkea mahdollista näyttelyistä pk-lajeihin ja aina ollut koira tai kaksi talossa. Arki ja loma on eletty koirien kanssa, niin kotona kuin reissussa.

Nyt olen 40v pienten lasten äiti ja koirat eivät kiinnosta minua pätkääkään. Aiemmin pelkäsin kuollakseni, että tulevaisuuden lapset syntyisivät vakavasti allergisina ja joutuisin elämään useita vuosia ilman koiria. Nyt odotan, että nyt jo iäkkäistä koiristani aika jättää, jotta saisimme elää joitain koirattomia vuosia.

Mistä sitten oikein haaveilen? Tavallisen arkisista asioista: että voisimme reissata kotimaassa ilman älytöntä säätämistä pysähtymisten kanssa eli koirille sopivan varjopaikan etsintää, että me voimme esim käydä syömässä/kahvilla /missään matkan varrella siellä missä huvittaa. Siitä että voisin työpäivän perään jäädä spontaanisti lasten kanssa ulos syömään/ uimaan tms eikä aina olisi kiire kotiin koiran vuoksi. Että aamulla voisi syödä lasten kanssa aamupalaa ja saada heidät valmiiksi ilman, että on kiire säätää koiria ulos. Sitä ettei tarvitsisi heräillä kynsien rapinaan, saati sitten lähteä minkään ylimääräisen tarpeen takia ulos. Loputtomasta siivoamisesta en edes aloita..

En muksuna enkä edes nuorena aikuisena ikinä tajunnut kun äidit kieltäytyivät ostamasta perheeseen koiraa riesaan ja vaivaan vedoten. Ajattelin, että aivan hullua puhetta kun koira menee aivan vaan muun elämän siivellä ja on ylipäätään parasta elämäniloa mitä rahalla voi saada. Nyt todellakin tajuan niiden äitien pointin! Mutta silti olen jotenkin järkyttynyt tunteistani.