Sanokaa mitä sanotte, minusta koulun aikana pitäisi opettaa enemmän uskontoa ja perinteisiä arvoja.
Sanokaa mitä sanotte, minusta koulun aikana pitäisi opettaa enemmän uskontoa ja perinteisiä arvoja, sillä uskonnonopetuksesta ja perinteisten arvojen tuntemuksesta voi kasvaa ymmärrystä ja kunnioitusta eri kulttuureista sekä auttaa nuoria rakentamaan vahvaa identiteettiään. Tämä auttaisi myös synkronoimaan yhteiskunnallista monimuotoisuutta ja edistäisi sopeutumiskykyä eri näkökulmista ja uskomuksista. Lisäksi uskonto voi tarjota moraalisia juurteita ja kurinalaisuutta, joita yhteiskunta tarvitsee nykyisessä globalisoituneessa maailmassa.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä perinteiset arvot on mitä haluaisit että opetetaan?
Varmaan jotain että naiset hellan ja nyrkin väliin, ei ala-astetta ylempää tutkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ei kuitenkaan uskontoa, niin kuitenkin suvaitsevaisuutta, lähimmäisen kunnioittamista, auttamista ja hyviä tapoja yleensä. Suomalaiset lapset tuntuvat monet elävän nykyään kuin pellossa, ei mitään käytöstapoja eikä toisten kunnioitusta. Alkaa olla jo toinen sukupolvi näitä kurittomia, joten ei kai lapset osaa kun eivät heidän vanhempansakaan. Minä-minä kulttuurista olisi jo aika siirtyä yhteisöllisyyteen ja sydämen sivistykseen.
Niinpä. Individualistinen loisiminen aiheuttaa tuon.
Uskonto ei saisi olla aivopesua. Raamatun tarinoita oli silti ihan hauska kuunnella lapsena ja opetuksia. Sitten piirrettiin kuvia ja oli kymmenen käskyä. Mutta usein sadut olivat tärkeitä. Asioita voi tehdä kivasti tai tylsästi. Opettajilla voisi olla mielikuvitusta vai mitä. :) Karttakirjasta taas on hauska katsoa maita ja niiden luontoa.
Ei mitään satuja enää nykyaikana lapsille tule syöttää. Pysytään mieluummin tosiasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa uskonnoista on kusipäistä sössötystä.
Ihmekös susta tulikin tollanen lasten,naisten -ja eläintenvihaaja.
Ja sitten listasit uskontojen ominaisuuksia. Mitä muuta ne on kuin vihaa naisia, lapsia ja eläimiä kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ei kuitenkaan uskontoa, niin kuitenkin suvaitsevaisuutta, lähimmäisen kunnioittamista, auttamista ja hyviä tapoja yleensä. Suomalaiset lapset tuntuvat monet elävän nykyään kuin pellossa, ei mitään käytöstapoja eikä toisten kunnioitusta. Alkaa olla jo toinen sukupolvi näitä kurittomia, joten ei kai lapset osaa kun eivät heidän vanhempansakaan. Minä-minä kulttuurista olisi jo aika siirtyä yhteisöllisyyteen ja sydämen sivistykseen.
Nuo hyvät tavat, yhteisöllisyys ja lähimmäisen kunnioittaminen kulkevat usein kristinuskon kanssa käsi kädessä. Luopumalla siitä, luovutaan monesta hyvästä asiasta.
Sydämen sivistystä voi toki yrittää etsiä ateistisesta Pohjois-Koreasta tai entisestä Neuvostoliitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ei kuitenkaan uskontoa, niin kuitenkin suvaitsevaisuutta, lähimmäisen kunnioittamista, auttamista ja hyviä tapoja yleensä. Suomalaiset lapset tuntuvat monet elävän nykyään kuin pellossa, ei mitään käytöstapoja eikä toisten kunnioitusta. Alkaa olla jo toinen sukupolvi näitä kurittomia, joten ei kai lapset osaa kun eivät heidän vanhempansakaan. Minä-minä kulttuurista olisi jo aika siirtyä yhteisöllisyyteen ja sydämen sivistykseen.
Nuo hyvät tavat, yhteisöllisyys ja lähimmäisen kunnioittaminen kulkevat usein kristinuskon kanssa käsi kädessä. Luopumalla siitä, luovutaan monesta hyvästä asiasta.
Sydämen sivistystä voi toki yrittää etsiä ateistisesta Pohjois-Koreasta tai entisestä Neuvostoliitosta.
Hyvät tavat eivät minusta ole mitenkään kristinuskon erioikeus, minusta kristinusko on usein ollut muun muassa naisten, lasten, homojen ja muunuskoisten sortamista ja alistamista. Miten sydämen sivistys liittyy ihmisiin Pohjois-Koreassa, eikö heillä sitä ole?
Vanhemmat siirtäisivät kasvatuksen kouluille, uskonto ja arvot opitaan kotona. Koululla on melkoinen urakka ajaa läpi jatkuvasti kasvava opetusohjelma, ihan kaikkea ei voi sälyttää koululle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ei kuitenkaan uskontoa, niin kuitenkin suvaitsevaisuutta, lähimmäisen kunnioittamista, auttamista ja hyviä tapoja yleensä. Suomalaiset lapset tuntuvat monet elävän nykyään kuin pellossa, ei mitään käytöstapoja eikä toisten kunnioitusta. Alkaa olla jo toinen sukupolvi näitä kurittomia, joten ei kai lapset osaa kun eivät heidän vanhempansakaan. Minä-minä kulttuurista olisi jo aika siirtyä yhteisöllisyyteen ja sydämen sivistykseen.
Nuo hyvät tavat, yhteisöllisyys ja lähimmäisen kunnioittaminen kulkevat usein kristinuskon kanssa käsi kädessä.
Näitä kristinuskon kanssa käsi kädessä kulkevia hyviä tapoja, yhteisöllisyyttä ja lähimmäisen kunnioittamista voi käydä katsastamassa esim. ketjussa, jossa keskustellaan kaapista tulleesta papista. No hate like christian love jne.
Uskonto on vanhempien valinta ja heidän on sen opetus järjestettävä seurakuntansa kautta. Uskonto kuuluu vapaa-aikaan, ei kouluun. Uskontoja kun on lukemattomia.
Kaikille yhteinen elämänkatsomustieto voisi olla tilalla arvo-opetuksena, ja paremmin suunniteltuna kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ei kuitenkaan uskontoa, niin kuitenkin suvaitsevaisuutta, lähimmäisen kunnioittamista, auttamista ja hyviä tapoja yleensä. Suomalaiset lapset tuntuvat monet elävän nykyään kuin pellossa, ei mitään käytöstapoja eikä toisten kunnioitusta. Alkaa olla jo toinen sukupolvi näitä kurittomia, joten ei kai lapset osaa kun eivät heidän vanhempansakaan. Minä-minä kulttuurista olisi jo aika siirtyä yhteisöllisyyteen ja sydämen sivistykseen.
Nuo hyvät tavat, yhteisöllisyys ja lähimmäisen kunnioittaminen kulkevat usein kristinuskon kanssa käsi kädessä. Luopumalla siitä, luovutaan monesta hyvästä asiasta.
Sydämen sivistystä voi toki yrittää etsiä ateistisesta Pohjois-Koreasta tai entisestä Neuvostoliitosta.
Hahhahhaaah!
Jonkinlaista kulttuuritietämystä on hyvä olla, mutta väitä että se ei vaikuta pzkaacaan ihmisen ajatteluun.Olen saanut kristillisen kasvatuksen ja minulla on henkilökohtainen usko Jumalaan. Silti mun mielipiteeni uskonnoista on painokelvotonta ja lähinnä vain suvaitsen niiden olemassaoloa. Usko on eri kuin uskonto ja kaikille uskonnoille voisi antaa dynamiittia, harmi vain että eivät ne sillä katoa. Ihmiset saavat elää ja olla mutta Suomessa maan tavalla. Suomessa kumarrellaan liikaa kaikelle muulle paitsi omalle kulttuurille ja tavoille.
En ole täysin samaa mieltä ap,n kanssa, mutta sinänsä aloituksessa on totuudenjyvä, että Suomalaisten arvomaailmasta ja niihin liittyvistä perinteistä voisi opettaa enemmän, mutta sen ei välttämättä tarvitse tapahtua uskonnon opetuksen ohessa.
Näemmehän miten tärkeät arvot rappeutuu.Toisen ihmisen kunnioitus on tipotiessään.
Ahneus ja riettaus vie kansaa.Meille syötetään agendaa et kaikki on normaalia.Totuushan on kuitenkin toinen.Se on ja pysyy, ei muutu koskaan.
Ihminen loittonee Luojasta, näyttää pahoinvointi lisääntyvän.On vain kuoret ja sisällä tyhjää....
Rukoilkaa niin teille annetaan!
Minusta pelottava ajatus. Tarkoitan, että tunnustuksellinen uskonnon opettaminen, jonka tavoitteena olisi saada oppilas uskomaan, mihin nyt ikinä ei ole koulun tehtävä. - Sen sijaan on tärkeää, ettää koulu opettaa uskonnoista ja uskomuksista ja miuista ismeistö ja aatteista ja elämänkatsomuksista, jotta oppilas saisi työkaluja arvioidakeen ja hahmottaakseenn, mistä niissä on (tai on ollut) kyse, jotka siten tukevat oppilaan kasvua omaksi itsekseen ja ymmärtämään myös toisiia / toisten kulttuureja ja siten kantamaan eritavoin vastuuta ja vuorovaikutusta.
Uskovainen mies