Vanhusten hoidosta: miksi kotihoitoa ja kotisairaanhoitoa kritisoidaan?

Ei kai sitä kritisoida kuin työpaikkana. Työmäärä on hirveä ja kiire, kun asiakkaita on paljon, mutta työntekijöitä ei. 

Kunnon huonontuessa vanhus ei halua olla yksin kotona. Kotihoitajat ovat urakkakiireisiä, käynnit nopeita ja jo mennään seuraavaan paikkaan. Kun vanhus on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin ollaan pulassa. 

Koska se apu ja tuki ovat riittämättömiä useille vanhuksille. Huonokuntoiset ja karkailevat dementikot hoidetaan kotona, eikä se maksimimäärä, 3 vuorokaudessa todellakaan riitä. Silti eivät saa tehostettua ympärivuorokautista hoivaa laitoksessa.

Varmaan aivan sama kuin kaikissa ammateissa. Jos on ammattitaidottomuutta, huonoja käytäntöjä, vääriä mitoituksia, asiantuntemattomuutta, huonoa käytöstä ja kouluttamattomuutta, huonoja työoloja eikä työnohjausta ja apuvälineitä esimerkiksi asiakkaiden nostamiseen tms. Eli kaikki, mikä on jäänyt ajastaan jälkeen, hoidettu huonosti ja ammattitaidottomasti ja "väärin-säästäen", ansaitseekin kritiikkiä.

Sen sijaan se, että joku on jäänyt vähemmälle kuin joku toinen, tietämättä hoidon ja avun tarvetta, ei ole kritiikin väärti. Eikä se, jos ammatti-ihminen kertoo säännöt ja toimii ohjeiden mukaan oikeuta kritiikkiin, tietysti säännöt voitaisiin toimittaa kirjallisina jokaiselle asiakkaalle. Eikä silloin, kun ammattilainen ei "tottele" asiakasta, eli tee työhön kuulumattomia tai asiattomia puuhia tai ei muuten vain miellytä asiakasta, ei ole kritiikkiin aihetta. Kotiympäristö on aivan eri tavalla vaativa työpaikkana, kuin laitos. Ja sen takia pitäisikin aina olla työpari, jonka kanssa työtä tehdään.