HELMET viikko 37

Hannekka: Noista vaunuista sanoit.... Me ollaan ostettu jo vaunut..myöskin haluttiin yhdistelmät. Ja kovan etsimisen ja pähkäilyn jälkeen päädyimme Emmaljungan Smart Duo:hin. Oltiin jo oikeestaan alusta asti mietitty Emmaljungia, että merkki ois ainaki se. Siitähän se ajatus sitte lähti..:D Ne Smartit on ihan perus yhdistelmät. Ja pari sataa halvemmat verrattuna esim. Emmaljungan Duo Edgeen, jota eka katottiin. Se ero niissä oli, että Smarteissa on vaneri pohja koppaosassa ja Edgessä sellanen thermo base pohja. Mut katsottiin, että me pärjätään ihan nuilla perus kärryillä:) Ja on ne kyl hienot ja hyvät. Ihan kyl kevyet kuitenkin ja kun itse olen lyhyt (persejalkainen) ihminen niin työntöaisan täytyi olla säädettävä. Tällaset ainaki meillä.

Kaverit osti Emmaljungan Classic rattaat, joihin sitte ostivat pehmeän kantokassin jotta menee sit vastasyntyneellekin. Nekin oli kivat, mut haluttiin kovalla kantokopalla ja pikkunen on kesälläkin varmastikin vielä paljon vaunuissa ja ulkona niin on sit enemmän tilaa kovassa kopassa.



Tulipas sitä vain:D Innostuu ihan:)



AngelEye

Kivaa, nythän täällä olikin kirjoittelu hieman pirisistynyt, parissa päivässä oli tullut paljon luettavaa! :) Ja ihania ultrakuulumisiakin on ollut, niitä on aina kiva lukea!



Ja uusille taas tervetuloa!!



Minä oleilen sairaslomalla tänään, koko viikon on viluttanut ja ollut flunssainen olo ja viime yönä sitten valvoin, kun oli nenä niin tukkoinen, ettei ilma kulkenut. Olen ollut myös todella väsynyt ja uupunut, että hyvää tekee lepo. Toivottavasti menee tällä ohi, tuntuu että ympäristössä pärskitään nyt siihen malliin, ettei kunnon flunssalta voi välttyä. Joten mustaherukkamehua juodaan täälläkin!



Tigercat: Meillä pahimmat uhmat olleet siinä kahden vuoden molemmin puolin, että voihan tuo aika jännittäväksi muodostua... Meillä esikko oli 2,4v kun kakkonen syntyi ja osoitti kyllä mieltään imetystilanteissa ja muutenkin, kun olisi pitänyt olla hiljaa, että äiti saa vauvan nukkumaan. Oli kyllä aika rankkaa aikaa, mutta siitäkin selvittiin. Ja nyt ovat kuin paita ja peppu.



Himoista: Minulla on pullahimo! Itse arvelen sen johtuvan siitä, kun yritän välttää suklaata kaikin keinoin (siinä on niin paljon rasvaa ja ei tee maksalle hyvää), niin jollain tuo makean vaje on korvattava. Kaupasta saatavat pienet korvapuustit ovat oivia tähän tarkoitukseen. Appelsiinit on myös pop, mutta työläämpiä...



Pesänrakennusvietti on kyllä ihan kateissa, johtuen ehkä tästä väsymyksestä. En jaksa eväänikään heilauttaa, kaiken ylimääräisen ajan voisin vaan nukkua. Viikolla ei tunnu riittävän, että menen yhdeksän maissa nukkumaan ja herätä pitäisi puoli seitsemän maissa... Täydet kaapit ärsyttää, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa. Vaikka vauvanvaatteita tekisi kyllä mieli alkaa käydä läpi, nyt niitä tuntuu virtaavan joka tuutista. Olisi kiva vähän lajitella jo niitä ja katsoa minkä tyyppistä olikaan tallesa jne. Mutta se vaatisi taas puolen kellarin tyhjentämistä.. Huoh. Ehkä mies jaksaa? Ja tänä viikonloppuna on kai muutenkin pakko kaivella talvivaatetta esiin, sen verran kylmältä tuntuu aamuisin.



Mahan koosta vielä: Minulle on nyt kommentoitu, että ei huomaa, että olen raskaana. Olen tosi tyytyväinen, että maha on pieni ja on helppo liikkua! Mutta muistan, että kun ekaa odotin, niin mahan pienuus ahdisti ja pelkäsin koko ajan, että kaikki ei ole hyvin - vaikka siis pienuus liittyi vain ulkoisiin seikkoihin, käyrillä kasvoi ihan normaalisti. Mutta muistan senkin, että ihan stressaantuneena yritin syödä kauheasti, kun paino ei noussut yhtään puoliväliin mennessä..! Sitten olin tyytyväinen, kun toista odottaessa maha oli suurempi. Mutta nyt on ihanan vapauttavaa, kun ei kyllä yhtään hetkauta muiden kommentit, itse kuitenkin tietää, että helpompi näin ja että kaikki siellä on hyvin. Yritän siis tässä tsempata niitä, joita mahdollinen mahan pienuus ahdistaa - nauttikaa, loppupuolella on kuitenkin pitkä aika, kun maha on iso ja hankala.



Ja sen toppapuvunkin ostin viime viikolla, miten olinkaan unohtanut! Lankesin heti sellaiseen Reiman valkoiseen toppikseen, jossa on jääkarhun kuva edessä..! :) Aivan suloinen. Olisin kyllä ehkä halunnut vielä pienemmän koon, 50cm, mutta ei löytynyt mistään kuin 56cm. Haalarit kun tuppaavat olemaan vielä vähän reilusti mitotettuja. Tuo näytti ainakin siltä, että vauva katoaa sinne aluksi. Mies vähän nyrpisteli ja muisteil, että eikö meillä ole jo tuollainen, mutta tämä oli minun luksusostokseni..! :)



Naanuli, kiitos tsemppauksesta! En oikein tiedä uskallanko neuvolasta anella lisäultraa... Tuntuu, että säästävät niin kovasti, etten kehtaa. Olen vähitellen alkanut kuitenkin harkita sitä yksityistä... Jos menisi sille samalle, missä kävin alkuraskauden ultrassa, se oli ainakin hyvä lääkäri. Täytyy pohtia. Ja liikunnat on nyt vähän aikaa jäissä, kun tämä flunssa painaa päälle... Hö.



Vauva liikuskelee onneksi päivittäin, joku päivä oli tuossa hiljaisempaa ja tietenkin heti alkaa huolettamaan. Ajattelin kuunella sydänääniä ,mutta olin liian väsynyt ja seuraavana päivänä sitten taas liikuttiin ahkerasti! Eilen illalla oli hauska kokemus, kun lueskellessani sängyssä vauva punkesi jotenkin pahasti toiseen reunaan. Vähän painelin siitä kohtaa, että siirryhän, niin tuli vihainen potkaisu toiselle puolen mahaa, että älähän sielä töki, mamma! :)



Meillä on edelleen tallessa esikon vanhat vaunut vuodelta 2000, joten niillä mennään. Ovathan ne vähän antiikkisen näköiset näiden uusien joukossa, mutta saavat olla, kun ovat kuitenkin ihan siistit ja muuten hyvässä kunnossa. Ovat Emmalljungat, merkkiä en muista, mutta sellaiset yhdistelmät missä kova koppa ja sitten erikseen ratasosa. Hyvin ovat toimineet kahdella eli Emmaljungia voin ainakin suositella. Muistan vain, että aikoinaan maksoivat enemmän kuin meidän autonpommi..! Vanhempani ne meille hankkivat, kun oltiin köyhiä opiskelijoita... :)



Tulipas tekstiä...



Hilpsu rv 19+0

Tigercat, tuo nyt oleva uhma ehtii varmaan loppua ennen helmikuuta! :) Mutta varmasti tulee muita mielenosoituksia sitten. Meillä oli lapsilla ikäeroa 1v 8kk ja esikoinen osoitti mieltään mm. puremalla äitiä selkään imetyksen aikaan.. Oppi kunnolla puhumaan vasta 2-vuotiaana, joten piti kapinoida fyysisillä keinoilla. Mutta kyllä se pahin aika menee nopeasti ohi, ja meilläkin on nyt tytöt tosi hyviä kavereita keskenään!



Olin juuri tuon esikoisen kanssa 4v-neuvolassa tänään ja kysyin samalla terkalta, että olisko sillä niitä seulan tuloksia, jotka posti hukkasi. Koneelta näkyi riskiluku 1:640. Musta se kuulosti aika suurelta?! Siis vaikka onkin toki pieni luku, mutta eikö jollain täällä oo ollut jotain luokkaa 1:10000? Alkoi heti huolestuttaa, että mitäs me sitten tehdään, jos vauvalla todettaiskin down. En tosiaan tiedä. :-o Kaksi viikkoa pitää vielä jaksaa odottaa ja pelätä ultraa.



Hienoa että Miumiulla oli kivoja ultrakuulumisia!! :)





Sunny 17+3

Hips hei kaikille pitkästä aikaa!

En ole paljon työkiireiltä ja iltaväsyltä koneelle kerennyt. Lueskelin tuossa läpi teidän toisten juttuja ja samassa veneessä taidetaan keikkua "oireinemme".



Mulla ei ole vielä mitään masua (olen valmiiksi isokokoinen) ja mahdun vielä normaaleihin pöksyihin luultavasti muutaman viikon ajan. Masu on ollut iltaisin hieman kipeä ja pinkeä, joten huolestuin viikko sitten aika pahasti, kun liikkeitäkään ei tuntunut enää samaa tahtia. Pääsin neuvolaan ja kaikki oli ok. Sydänäänet ja pienet liikkeet kuuluivat oikein selkeästi ja kohtu oli kasvanut normaalisti. Pahin "oire" taitaa olla sama kuin monella muullakin. Tässä vaiheessa kun maha alkaa kasvaa, alkaa se malttamattomuus - vauva tänne heti ja nyt! Ens viikolla homma selkenee ja luulen, että itselle tulee varmempi olo, kun näkee pienokaisen ultrassa. Toivon vain niin, että kaikki on hyvin!



Tsemiä kaikille ja pulleita massuja!



Visbe ja alku 19+4

Osanottoni Mammariinille!



Kävin neuvolassa viime maanantaina. Kaikki oli ok. Mitä nyt painoa on tullut jo yhteensä nejä kiloa. Terkkari kuunteli kauhuissaan kun kerroin paljonko tytöistä tuli: 25 kg ja 22 kg. Jos nyt pysyttäisiin alle 20 kg:ssa. Sydänäänetkin kuuluivat hyvin ja verenpaine oli mukavan alhainen.



Myös minulla ei nuo viikot pysy mielessä. Nyt taitaa olla jotain 16+1? Verigreippiin on kova himo, myäs viinirypäleet käy hyvin. Yleensä suolainen maistuu paremmin. Jäätelöstä tulee oikein paha olo. Salmiakkikarkit on kyllä hyviä, onneksi ei ole verenpainetta



Kateellisena lueskelen teidän rakenneultrista. Ei vaan meillä ole enää sellaista. Pitäisi katsoa yksityisten hintoja, meinaa ehkä varata sitten sinne ajan. En sen takia,että tietäisin sukupuolen vaan ihan uteliaisuudesta. Jotenkin tuntuu mukavammalta ja varmemalta kun on katsottu, että kaikki on hyvin. Vaikka eihän se mitään takaa.



Tilasin netistä uudet Brio Kombit! Olivat tarjouksessa. Ihanat tumman lilat! Aikaisemmat vaunut oli myös Briot ja ihan käyttökelpoiset mutta kun niissä on hometta. Ei uskalleta käyttää niitä. Ajattelin myydä ne kirppiksellä sillä nehän menisi kyllä rattaina. Ei raaskisi heittää poiskaan.Ollaan oltu tyytyväisiä Brion vaunuihin, eikä osattu sitten merkkiäkään vaihtaa.



Vauvanvaatteita en ole ostanut, enkä aiokkaan(ehkä) :) olen säästänyt kaikki tyttöjen vaatteet. Meillä on vaaleanpunainen toppapuku joka menee kirppikselle jos vauva onkin poika. Mulla on ihan poika olo. Nimikin on jo pojalle valmiina. Sitten ihmetellään jos tuleekin tyttö :)



Jonttu 16+1?

Väsynyttä huomenta. Tuo nukkuminen ei oikein suju tämän tukkoisen nenän kanssa, väännän ja käännän moneen kertaan yön aikana. Nyt olenkin sitten ihan kuitti. Nyt pohdinkin, että pitiäisikö varata lääkäriaika vai ei... Ehkä sitten maanantaina, jos tämä jatkuu tällaisena.



Harmittaa, kun tytöllä on tänään urheilupäivä enkä sinnekään jaksanut lähteä palelemaan. Viime vuonna en päässyt työjuttujen takia... :( Eli alakuloa ilmassa täällä päin.



Mitä muille helmille kuuluu?



Hilpsu rv 19+1

Niin ne päivät kuluu ettei meinaa pysyä ite mukana... Aina iltaisin ja aamuisin tulee olo että justhan oli ilta/aamu. Välillä on masentunut olo ja tuntuu että lapsille tulee ihan liian pieni ikäero enkä jaksa hoitaa kahta pientä, ja välillä taas toivoo että olis jo se vauva =) Rakenneultra on ens keskiviikkona, sitä odotellessa... Haluaisin tietää kumpi on tulossa ja että pidettäisiin se vain omana tietona mutta mies ei haluasi tietää. Toisaalta näkeehän sen sitten helmikuussa!



Tikru ja muut turkulaiset ja lähistöllä asuvat!

Olisitteko halukkaita järjestämään jotain tapaamista? Vaikkapa syys-lokakuun vaihteessa? Ilmoitelkaa mitä mieltä olette ja jotain ehdotuksia tapaamispaikasta ja ajasta!



Onko joku aloittanut mammajoogan? Itse olisin kovasti halunnut aloittaa mutta ei täällä meilläpäin ole sellaisia. Ilmoitin itseni ja pojan vanhempi-lapsi jumppaan joka kestää vaan marraskuuhun asti, toivottavasti siellä jaksaisin käydä, tuntuu että jotain muutakin liikuntaa pitäisi saada kuin ulkoilu. Viime päivinä olen kerännyt aika paljon puolukoita mutta se käy selän päälle...



Voimia odotukseen kaikille =)

-helena rv. 19+2

Mä ilmoittauduin mammajoogaan, alkaa ensi viikolla ja kestää marraskuun lopulle. Kansalaisopiston järjestämä. En oo aikasemmin joogannut, katotaan nyt miltä tuntuu...



T:Hannekka ja Taimi-Armas 19+1 (niin ne viikot vaan kasvaa, ja maha samaten =)

että poika tulee =)..en ensin nähnyt siinä ruudussa mitään mutta mies hihkasi että kivekset..revitteli niin antoisasti että ei voi erehtyä :P..olin ehkä sekunnin pettynyt kun tosiaan oli se tyttöolo..sitten ajattelin et voi ei meiän pitää tehää lisää lapsia kunnes tulee tyttö, lapset ihania joo mut tää raskaus vaa välil o nii kamalaa etten iha heti tähän haluis ryhtyä uudestaan..meinaan näitä hormooneja, tuntuu pahalta kun kiukuttelen miehelleni pikkujutuista.



oli aivan uskomattoman ihanaa nähdä oma pikkunen taas pitkästä aikaan, ja kuulla että kaikki on hyvin sillä. Liikkuu niin hurjasti kokoajan. kyyneleet vaan valui silmistä. voiko olla onnellisempi.



nyt tekis vaa mieli lähtee shoppailee..ostaa kaikkea sulosta pikku prinssille..



Isälleni kun kerroin et hänen eka lapsenlapsi on poika, riemastu hän niin paljon ettei voinu enää puhua kanssani vaan antoi puhelimen vaimollensa, kuulemma hyppi ja kiljui onnesta haha =) =)



nyt vaa sitten nimiä miettimään..tähän asti mieleen vain tullut tyttöjen nimiä..

en ois koskaan uskonu että se voi olla näin vaikeeta..

Hiljaista pinossa taas... Ei minullakaan mitään asiaa, kunhan vähän nostelen pinoa.



Onnea Bratzhille hienoista ultranäkymistä ja poikavauvasta!



Täällä vaan väsyttää ja väsyttää. Eilen makasin koko päivän ja tänään on mennyt vähän saman suuntaisesti. Aamupäivällä tuli vähän ulkoiltua, mutta kauhean kylmä siellä oli, brrr!! Flunssa ei tunnu onneksi pahentuneen, mutta mitä tälle väsymykselle voisi tehdä??? Kaameaa.



Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisianne!



Hilpsu rv 19+2

Kivoja ultrakuulumisia täällä!

Sais vielä itse odotella viikon päivät. 22.pvä olisi meillä rakenneultra. Sukupuoli jo tiedetäänkin, että sitä ei tarvitse siellä alkaa kyselemään. Voi sitten vaan tarkistaa että on ulokkeet oikeissa paikoissa. :)



Tuli tänään käytyä parilla kirpputorilla ja tulihan sitä jotain kivaa löydettyä. Olishan sitä rahaa saanu tuhlattua menemään, mutta mies oli sitä mieltä, että voin sitten toisella kertaa mennä ja katsella ihan rauhassa yksin. Ei siis yhtään shoppailijan vikaa tuossakaan miehessä. :D Ei vaan kauheasti vielä kehtaa ostaa mitään, kun ei ole meillä vauvanhuonetta olemassa. Säilytyspaikat hieman kortilla.



Remonttia pitäisi alkaa tehdä, yläkerta ensin jonne tulevat vauvanhuone ja meidän (aikuisten) makkari. Menvät kaikki pinnat uusiksi, kattoja lukuunottamatta.Talo rakennettu 50-luvulla joten ei noita säilytystiloja ole nimeksikään. Yksi isompi remontti tehty joskus 80-luvulla, mutta ei se nyt oikein lämmitä, kun pitäisi saada talo 2000-luvulle siirettyä. Suihku ja sanunatilat pitäisi kanssa laittaa. Alkaa hiki tulemaan kun ajattelee, että mitä kaikkea pitäisi tehdä. Minä nyt en kauheasti voi mitään tehdä, muuta kuin päättää mitä väriä minnekin laitetaan. Nooh, ehkäpä tuo tuosta vielä ennen kuin vuosi vaihtuu. Voin pitää teidät ajantasalla, kiinnosti tai ei. ;)



Naanuli; Ensimmäinen on tuloillaan ja liikkeet alkaneet tuntua päivä päivältä paremmin jo muutaman päivän ajan. Oli vaan tuollainen hiljainen hetki viikon alussa. Istukka on takana joten nuo potkunyrkkeily harjoitukset todellakin tuntuvat. Selvisi siinä kun lapsivesinäytettä otettiin, helpotti huomattavsti, kun ei tarvinut istukkaa väistellä.



Huomenna olisi maanantai päivä, harmi vaan kun jouduin taasen saikulle. Johan ehdin viime viikolla olla 4pvää töissä. Selkä ei kestä ollenkaan sitä työtä mitä tällä hetkellä teen ja muitakaan ei siihen tehtävään näytä liikenevän. Lääkäri totesi, että laitetaan viikko kerralla saikkua jos ei ala löytyä ylemmältä taholta helpotusta työhöni.



Pitää varmaan kohta tukiliivejä lähtee pyydystämään jostain. Alkaa selkä olemaan kaksinkerroin. Se on mulla aika tiukka takakeno kun toisilla se tuppaa olemaan etukenoa. :)

Jos joku tietää, että mistä voisi löytyä, niin olisiko niin ystävällinen että kertoisi kauppaa. pk-seudulla sijaitsevaa.



Olikohan tässä kaikki tällä erää? No jos ei niin saahan sitä kirjotella toisella kertaa. :)



TiiaMariia, rv 19+0

äh, tallensin johonkin profiilini asetuksiin tän hetkisen masukuvan, mutta en tiedä missä se näkyy?! mulle on tosiaan tullu nyt vauvamaha. huomasin sen tänään peilin ohi kulkiessani ja nyt olen hyvin onnellinen!

toki ton mahan saa piiloon vielä helposti, mutta siinä se on! makuultaan se on ihan kuin pieni pinkeä pallo.

vauvan potkut näkyi jo masun pinnallakin! lisää hyviä uutisia muuten niin tylsään viikonloppuun...



mä olen nyt todella levoton ton vauvan sukupuolen selvityksen kanssa, kun toisaalta nyt en ehkä haluakaan tietää sitä varmasti vaikka itsellä on vahva tyttöolo. ! niin se mieli muuttuu ja ailahtelee...



sain ekan raskausraivarin lauantaina kun mies oli esikoisen kanssa aamupäivän ja kun palasin kotiin aioin viedä tytön pihalle. no, mies oli hävittänyt tyttäreni "äärimmäisen tärkeän" sukan! sain laakin ja huusin sitä etsiessäni että ennen sukan löytymistä miehellä ei ole asiaa ulos! heh heh. leikkipuistossa tytön kanssa naureskelin asialle kun tajusin miltä se olisi voinut näyttää ulkopuolisen silmin. kyllä hävettikin vähän. Kuittasin miehelle (kun siis sukka löytyi) että sori vaan nää hormoonit, ei ole itseaiheutettua.



myös tunsin todellakin olevani raskaana kun työpaikalle tuli erään työntekijän vaimo (jota en tunne) vauvan kanssa, pyysin saada kurkata ja purskahdin itkuun kun vauva avasi silmänsä ja katsoi mua! taas "anteeksi, en ole normaalisti tällainen, en tiedä mikä minua vaivaa..." selittelyjä... :| ei varmaan vaimo kummastellut yhtään reaktiotani.



pakko painua untenmaille, kello soi taas 6.00



hyvää yötä kaikille

t. tiia