Miten ymmärrät alkoholismin? Millainen on alkoholisti?
Kommentit (65)
miettii lähes koko ajan juomista milloin,mistä saa juomaa. suunnittelee tuota koko ajan. vaikean juomisen jälkeen on 3 selvää pv tavoitteena nyt loppui, varsinkin jos kaatunut,satuttanut itsensä, ollut palon riski,unohtanut ruuan uuniin. raha ,mokat.
kokee erityistä euforiaa uomista. määrät nouseeeee koska se vakimäärä ei enää riitä. Keho muuttuu ja tapaturmat lisääntyy. Menoja jää suorittamatta kun heikossa hapessa.
Etkös sä olekin näitä pohtinut aiemminkin? eikä hellitä ongelma. Sitten se alkoholistityyppi joka ei kaatuile, satuta itseään ja juo kunnon kännit aina, vaan se joka tissuttaa. Huonot hampaat tuosta. Joka ilta joku lasi nenän edessä, samoin ,että juomaa pitää olla aina kaapissa. Otetaan ruuanvalmistuksen aikaan, syödessä, sen jälkeen jne,kunnes alkaa huonosti nukuttu yö ja aamulla duuniin,jopa korkeaan asemaan. Molemmat tyyppiryhmät voivat siis käydä töissä.
Siten se kolmas ryhmä joka istuu puistonpenkillä ulosteissa.
Jos sulla ongelma .yritä nyt päästä eroon,ikävä vanhuus tulossa jos edes elät. Näet väritkin kirkkaammin ja kuin euforinen olo kun lopetat. Kasvoissa jo 2vko jälkeen muutos,raikastut,nuorennut, silmänvalkuaiset valkoiset, silmät kirkkaan. Alko vaikuttaa muuten silmänkin terveyteen . Kasvot muuttuu, toki pöhö pois,mutta muutenkin freesaantuu,kuin muodonmuutos. Hiukset voi paremmin, kavennut vyötäröltä. Et syö huonosti kännipäissäsi ja mitään yömättöjä- Plussaa vaan löytyy.
Se on se epämääräinen otus nurkassa joka haisee pahalle ja örisee jotain ihmiskieltä muistuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti sanoo, että alkoholi sopii hänelle, vaikka ei kaikille sovikaan.
Alkoholi sopii kaikista huonoiten juuri alkoholistille. Se ainehan on tehnyt ihmisestä alkoholistin ja ilman sitä tuon elämä olisi paljon parempaa. Kun ihmisestä tulee alkoholisti, on alkoholi sopinut hänelle huonommin kuin bensiini tulipalon sammuttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että siitä vaikeampaa ja v...maisempaa sairautta saa tosissaan etsiä. Mahtaako mistään moista löytyä, ken tietää?
Ennen alkoholisteista noin puolet teki itsemurhan. Itsemurhan tehneistä valtaosa oli alkoholisteja. Nyt koko itsemurhien määrä on pienentynyt kolmasosaan entisestään. Tilanteen ovat muuttaneet monoamiinien takaisinoton estäjät, joita määrätään alkoholisteille. Ne eivät poista alkoholismia, mutta vähentävät tehokkaasti itsemurhaisuutta. Samalla kärsimystä on pitkitetty vuosilla. Ex-Kynis
"Alkoholistigeeni joko on ihmisellä tai ei ole."
Alkoholismi on perinnöllinen sairaus, mutta periytymistapa on monigeeninen. Koko puhe yhdestä geenistä, alkoholismigeeni, on perinnöllisyyttä tuntematonta kansanperinnettä.
Sellainen, jonka ajatukset pyörivät alkoholin ympärillä ja se ohjaa myös toimintaa. Minulle alkoholisti on sama kuin alkoholiriippuvainen, vaikka ongelmainen itse haluaa usein nimittää itseään lievemmin termein.
Eli valitsee menoja sen mukaan, onko siellä alkoholia. Jo ajatus alkoholittomista juhlista kuulostaa vastenmieliseltä, kun taas alkoholi itsessään riittää syyksi osallistua, muusta ohjelmasta viis. Mielessä on usein, että nyt on kyllä alkoholi ansaittu, kun on niin stressaavaa, iloista, surullista tai mitä vaan. Tai jos pettymys on melkein ylitsepääsemätön, jos on odottanut saavansa alkoholia, muttei sitä yllättäen olekaan tarjolla. On vaikka mennyt ravintolaan, jossa ei olekaan anniskelua. Tai jos tarjolla ei ole lempialkoholia, ei mikään alkoholiton ole vaihtoehto, vaan vaikka pahakin alkoholi menee aina edelle. Myös reissuja suunnitellaan sen mukaan, missä kohtaa saa/voi ottaa alkoholia. Tai jos huomaa tunnelmansa nousevan jo ajatuksesta, että pian saa korkata ensimmäisen.
Sellaiselle, jolla ei minkäänlaista riippuvutta ole päällä tai tuloillaan, alkoholi ei ole niin iso juttu. Sitä voi olla kiva ottaa mutta sama on olla ottamatta.
Esim. tällaisia merkkejä kannattaa itse kunkin itsessään tarkkailla, vielä kun tilanne on kokonaisuutena hallussa.
Pakonomainen tarve juoda haitoista huolimatta.
Alkoholi on alkoholistille itseisarvo ja myös välttämättömyys. Eli juo yksinkin toistuvasti/jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin tunnistaa yleensä siitä, että kieltää olevansa alkoholisti.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokainen alkoholismin kieltävä olisi alkoholisti. Tyypillisesti alkoholistin tilanne on sellainen, että ystävät ja tuttavat tunnistavat, että alkoholisti juo paljon, ja tyypillisesti kertovat huolestaan alkoholistille. Mutta alkoholisti itse kieltää olevansa alkoholisti.
Alkoholismin luonteeseen kuuluu alkoholismin kieltäminen. Alkoholistista tuleekin mestariselittelijä ja -valehtelija. Alkoholisti valehtelee muille, ja itselleenkin omat valheet menevät läpi liian kauan.
Tämä on ihan totta. Lisäksi voi toki olla hyvinkin tietoinen ongelmastaan ja myöntää sen selitellen, että aikoo kyllä lopettaa. Ei kuitenkaan tee mitään konkreettista asian eteen, vaan "yrittäminen" on pelkkää juomista ja selittelyä. On siis sitä mieltä, ettei tarvitse ulkopuolista apua eikä suostu ottamaan sitä vastaan. Usein hän on mielestään parempi riippuvainen kuin muut, koska "ongelman myöntäminen on tärkeä askel raitistumisen tiellä". Ainut vaan, että seuraavaa askelta ei haluta ottaa koskaan.
Aika hyvä nyrkkisääntö on että jos ei pysty olemaan vaikka 1v tai sanotaan nyt vaikka 5v juomatta niin on alkoholisti.
Samoin on myös seksiaddikti.
Kumpikaan näistä ei ole elintärkeitä tarpeita, eli jos käyttö on vähimmässäkään määrin kompulsiivista tai aiheuttaa mitään haittaa elämään, sosiaaliseen elämään, jne. kyseessä on haitallinen addiktio.
Itse katsoisin kieroon esim. ryyppyreissuja edes 5v välein tai viikoittaista alkoholinkäyttöä. Jos kerran kuussa yhden pari annosta kotona ottaa niin ok, muutoin on elämänhallinnassa tai puitteissa joku pielessä kun pitää pämpätä.
Juon, vaikka en haluaisi juoda. Juominen ei anna muuta, kuin korjaa edellesen juomisen pöhnän. Minulle on tullut kummallisia spastisia oireita, jos en juo. Jos juon vain neljä lasillista viiniä illalla, olen seuraavana päivänä kuin rautakanki. Jos juon jonkun seitsemän lasillista olen ihan normaali ja pystyn tomimaan noin ilta yhdeksään asti, ennen kuin alan jäykistyä, eli rupean siksi taas juomaan. Tällä tavoin selviydyn normaaleista askareista ja vaikka joulusta.
Olen pitkäaikaistyötön ja en enää selviytyisi työelämässä. Mihinkään en uskalla, enkä voi mennä hakemaan apua. En pysty kokeilemaan poistaisiko useamman päivän raittius oireeni. En vain pysty.
Mielestäni juopon raja on siinä että tarvii/ottaa aamulla krapularyypyn.
Tai on usean päivän yhtämittaista juopottelua.
Itse en ole mielestäni juoppo vaikka viikoittaiset/päivä rajat paukkuu toisinaan.
Usein otan ruuan kanssa pari lasia viiniä. Hyvä pihvi menee hukkaan ilman punaviiiniä.
Iltasin konjakkia yömyssyksi.
Ja yks saunaolutkin maistuu toisinaan, tai pitsan kanssa päivällä.
Eli ihan normaalia kulttuuria keskieuroopassa.
Suomessa kai kutsutaisiin alkolistiksi?
Kaverini sanoi alkoholin antamalla valaistumisen hetkellä, ettei ole alkoholisti, mutta haluaa silloin tällöin nauttia alkoholismista. Ja näin tekeekin. Vetää kerran kaksi vuodessa 2 päivän kuperkeikkakännit ja sitten korkki kiinni pitkäksi ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi on alkoholistille itseisarvo ja myös välttämättömyys. Eli juo yksinkin toistuvasti/jatkuvasti.
Itselle (varmaan omasta aivokemiasta/genetiikasta johtuen) alkoholi itsessään ei anna mielihyvää. Humalan aiheuttamalla sosiaalisuuden lisääntymisellä ja estojen vähentymisellä on välinearvoa. Ns. vit#tukseen tai stressiin tms. en ole etsinyt lievitystä alkoholista koskaan.
Jos olisi tarve tai halu saada jotkin "olot" keskenäni yksin ollessa, niin muita kemikaaleja pitäisi etsiä. Monella, jolla alkoholin käyttö on sinällään hallinnassa, voi nähdä tuon saman aidon riemun kuin vaikka lapsilla karkkipäivänä, kun ekat skumpat tarjotaan. Lasi skumppaa on itselle vähän kuin salitreeni, jossa saa tehdä vain yhden sarjan yhtä liikettä: miksi edes vaivautua (en oikeastaan pidä mausta). No, en ole sosiaalinen friikki ja kilistän muiden kanssa, jos holitonta, niin yleensä otan sen.
Alkoholisti on ihminen, joka ei kykene viikkoakaan olemaan ilman alkoholia. Viikonloppujuopot ovat alkoholisteja.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti on ihminen, joka ei kykene viikkoakaan olemaan ilman alkoholia. Viikonloppujuopot ovat alkoholisteja.
Olen viikonloppujuoppona täysin samaa mieltä.
Teininä katselin alkoholisti isäni ja hänen juoppokavereiden touhuja. Siis kun mitään eivät voineet tehdä ilman että siinä oli alkoholi mukana. Oli kyseessä kalastus, auton huoltohomma, korjaus tms. niin aina pullot kiersivät ja kauhea hörönauru kuului kauas. Sitten kun sain ajokortin, niin isä käski käyttämään heitä Alkossa. Sitten ne ukkojen kommellukset, voi hyvä Jumala. Kerran tekivät omatekoista, niin oli niin hirveä viinan himo, etteivät malttaneet odottaa sen valmistumista. Joivat sitten sitä keskentekoista sillä seurauksella, että ukot valittelivat päivätolkulla vatsavaivojaan.
Muistan keväältä 1982, kun en ollut vielä teini, vaan 10 v pikkupoika. Oltiin muuttamassa toiseen asuntoon ja siellä yksi huone tarvitsi uutta tapettia. Isä ja sen juoppokaveri lähti sitä tekemään ja isä otti minut mukaan. Matkalla katselin, että etupenkkien välissä oli 1,5 litran Sprite pullo. Olin siitä hyvällä mielellä, että kohta saan juoda limua. No, kun perille päästiin, niin paskat siinä mitään Spritea ollut, vaan kirkasta viinaa. Sitä nää miehet siinä sitten nautiskelivat samalla kun tapetoivat huoneen seiniä, ja minä siinä katselin heidän tekemistä kuivin suin. Sitten huomio kiinnittyi viereisen kerrostalon parvekkeella seisovaan naiseen, joka katseli meihin päin. Isä siinä sitten pienessä hiprakassa veisteli kaksimielisen jutun siitä, että mitä tuo nainen siellä meihin päin katseli. Muistan vieläkin, kuinka isäni siinä naureskeli liisterisivellin kädessään keksimälleen jutulleen pilke silmäkulmassa. Kun tapetointi tuli valmiiksi, niin isä sitten ajoi pienessä maistissa autolla, kaverinsa istui etupenkillä ja minä takapenkillä. Tämän juoppokaverin rooli oli lähinnä istuskella tuolilla ja ottaa pullosta huikkaa. Hyvin vähäpuheinen kaveri.
Isällä oli ihme huumori. Kun telkkarista tuli missikisat, joita katsottiin koko perhe, niin isä meni TV:n viereen ja kutitti sormellaan ruutua uimapukuisen missin jalkovälin kohdalta. Sitten kommentoi missien muotoja ja ulkonäköä.
Kerran oltiin saunassa. Olin pesulla, kun isä tuli saunasta pois ja sai päähänsä ottaa letkun käteensä. Sillä sitten suihkutti jääkylmää vettä saunan kuumuudessa istuvan äitini päälle. Äiti huusi ja kiljui, ja isä nauraa hörötti. Aiemmin oli hommannut haulikon, jolla kävi ampumaradalla ampumassa. Kerran illalla hän putsasi haulikkoaan, kun taas kerran vähän välähti. Alkoi sitten osoitella aseellaan äitiä ja minua, aivan kuin olisi ollut aikeissa ampua meidät. Kun emme tykänneet, niin nauraa hörötti siinä vaan. Siis kaikenlaista oli vuosien varrella.
Vierailija kirjoitti:
Isällä oli ihme huumori. Kun telkkarista tuli missikisat, joita katsottiin koko perhe, niin isä meni TV:n viereen ja kutitti sormellaan ruutua uimapukuisen missin jalkovälin kohdalta. Sitten kommentoi missien muotoja ja ulkonäköä.
Tämä taitaa olla aika tavallista, että alkoholisteilla on myös jonkinasteista seksiriippuvuutta. Jutut ja ajatukset pyörivät sen ympärillä ja luullaan, että niin on muillakin. Humalassa sitten näitä hauskoja juttuja möläytellään myös epäsopivissa paikoissa, kuten lasten kuullen tai jopa suoraan heille.
Juu ja sitten kun alkoholisti humalassa töppäilee, niin se kuittaa asiat aina sillä, että sattuuhan sitä kun juomaan lähdetään. Se ikään kuin kuuluu asiaan, että heti välittömästi tai kohta, pian korkin avaamisen jälkeen alkaa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Jos se juominen ei ole alkoholistista, niin se ei todellakaan kuulu asiaan että alkaa sattuu ja tapahtuu kun alkoholia ruvetaan juomaan.
Juopotteleva alkoholisti ryyppykavereineen on kuin kiertävä sirkus. Mitä laajemmalla alueella nuo ovat pyörineet juopottelemassa, sen laajemmin heidät tiedetään.