Tutkimus: Talvi-ja Jatkosota EIVÄT traumatisoineet sotaveteraaneja

Olen sitä ikäluokkaa, joka on tavannut satoja veteraaneja. Keskustellutkin kymmenien kanssa. Kokemukset on samanlaisia kuin jutussa kerrotaan. "Kova paikka" jne. toistui, eikä se helppoa ollut, mutta "siitäkin selvittiin" ja "mukava kun nykysukupolvet arvostavat, toisin kuin 60 ja 70 luvun nuoriso, jotka sanoivat "mitäs läksit"".

Meillä ei suvussa paljon sodasta puhuttu vaikka pappa kävi kaikki itärajan sodat läpi. Sanoi että kiväärimiehenä sota oli suurimmaksi osaksi odottelua ja että haavoittui kranaatista. Sitä se sota suurelle osalle on. Vain osa edes näkee vihollisia läheltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopivasti tuli tämä tutkimus, jotta nuoret voivat rauhallisilla mielin valmistautua lähtemään rintamalle.

 

Suomen valtamedia on ollut täynnä propagandaa 2020-2024 ja aina kun mainitaan joku asiantuntija tietää heti että kyseessä on valeuutinen ja propagandaa...

Suomesta rakennettiin näinä vuosina totalitaristinen maa...

Mistä tunnistaa totalitaristisen maan? No, ainakin siitä ettei siellä todellakaan ole mitään vapaata mediatilaa, jossa kansalaiset voi vapaasti keskustella maan tilasta. Mieti vähän mitä höpiset. 

Vierailija kirjoitti:

Juu-u, ei ei..mitä nyt oma pappa sekoili loppuelämänsä sodan jälkeen, eli kauhuja uudestaan ja uudestaan. Monet papan tuttavat joivat itsensä hengiltä tai tap poivat itsensä sodan loputtua. Ei jäänyt traumoja ehei.

Oma sotinut isoisäni myös alkoholisoitui ja pieksi vaimonsa ja lapsensa verille koko vanhempani lapsuuden... No, saattoihan hän olla ihan omasta takaakin sekaisin. Aikanaan kyllä vanhainkodissa hoitaja huokaisi, kun vanhempani sanoi kuinka vaikeita vierailut tuon isänsä luona olivat, että niin monella vanhempani ikäluokan edustajalla on samanlainen tarina.

Täydellisesti tutkijan oma mielipide vailla mitään faktaa. Tällaisia oman navan tutkiskelijoita...

Tunsin vaan yhden veteraanin ja hän oli erittäin miellyttävä, fiksu ja tasapainoinen ihminen.  Sodasta ei puhunut koskaan, ei sanallakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, joka on tavannut satoja veteraaneja. Keskustellutkin kymmenien kanssa. Kokemukset on samanlaisia kuin jutussa kerrotaan. "Kova paikka" jne. toistui, eikä se helppoa ollut, mutta "siitäkin selvittiin" ja "mukava kun nykysukupolvet arvostavat, toisin kuin 60 ja 70 luvun nuoriso, jotka sanoivat "mitäs läksit"".

Meillä ei suvussa paljon sodasta puhuttu vaikka pappa kävi kaikki itärajan sodat läpi. Sanoi että kiväärimiehenä sota oli suurimmaksi osaksi odottelua ja että haavoittui kranaatista. Sitä se sota suurelle osalle on. Vain osa edes näkee vihollisia läheltä.

Ja suurin osa noista joiden kanssa keskustelin oli mukana suurimmissa mottitaisteluissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se myös mielessä se trauma oli, ja jollain tapaa useimmat traumatisoituivat. Siinä haastateltu voi toki olla oikeassa, että ei heillä ollut keinoja käsitellä niitä traumojaan tunteen tasolla, joten he sitten tekivät työtä häivyttääkseen traumansa tietoisuuden etualalta. 

Mutta ei työ kummoinen trauma- ja ahdistuslääke ole. Se lähinnä siirtää pommin sylistä penkin alle, lykkää sen käsittelyä. Toki joku voi onnistua koko elämänsä välttelemään sitä, ja pakenemiskeinoista työ on harmittomimpia, paljon parempi kuin esim. päihteet. Mutta kyllä ne traumat on näkyneet hyvin vahvasti esim. siinä miten nämä monet sodasta palanneet miehet on kohdelleet lapsiaan ja vaimojaan, ja myöhemmällä iällä ahdistuksina ja masennuksina. 

Vanhempani ovat sodassa olleiden lapsia, ja aina ovat sanoneet, että kaikki tulivat rintamalta muuttuneena takaisin. Heistä olisi ihan järjetön väite, ettei sodat muka traumatisoineet s

  Ne tutkijat tiedetään. Ei heihin pidä luottaa. Maksusta tekevät mitä käsketään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, joka on tavannut satoja veteraaneja. Keskustellutkin kymmenien kanssa. Kokemukset on samanlaisia kuin jutussa kerrotaan. "Kova paikka" jne. toistui, eikä se helppoa ollut, mutta "siitäkin selvittiin" ja "mukava kun nykysukupolvet arvostavat, toisin kuin 60 ja 70 luvun nuoriso, jotka sanoivat "mitäs läksit"".

Meillä ei suvussa paljon sodasta puhuttu vaikka pappa kävi kaikki itärajan sodat läpi. Sanoi että kiväärimiehenä sota oli suurimmaksi osaksi odottelua ja että haavoittui kranaatista. Sitä se sota suurelle osalle on. Vain osa edes näkee vihollisia läheltä.

Mun ukki kuoli talvisodassa, ja toinen haavoittui, ja kuoli nuorena hänkin. Sotimisen psykologisten haittojen vähättely on ihan tarpeetonta paskapuhetta. Kaiken maailman asiantuntijoita sitä tässäkin maassa on.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, joka on tavannut satoja veteraaneja. Keskustellutkin kymmenien kanssa. Kokemukset on samanlaisia kuin jutussa kerrotaan. "Kova paikka" jne. toistui, eikä se helppoa ollut, mutta "siitäkin selvittiin" ja "mukava kun nykysukupolvet arvostavat, toisin kuin 60 ja 70 luvun nuoriso, jotka sanoivat "mitäs läksit"".

Meillä ei suvussa paljon sodasta puhuttu vaikka pappa kävi kaikki itärajan sodat läpi. Sanoi että kiväärimiehenä sota oli suurimmaksi osaksi odottelua ja että haavoittui kranaatista. Sitä se sota suurelle osalle on. Vain osa edes näkee vihollisia läheltä.

Ja sodan jälkeen on eniten muistelemassa niitä, jotka eivät aivan etulinjassa olleet.

Otsikkohan ei mitenkään vastaa juttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu-u, ei ei..mitä nyt oma pappa sekoili loppuelämänsä sodan jälkeen, eli kauhuja uudestaan ja uudestaan. Monet papan tuttavat joivat itsensä hengiltä tai tap poivat itsensä sodan loputtua. Ei jäänyt traumoja ehei.

Traumatisoituuhan nykypäivänä uniikit kaurahiutaleet jopa tavallisesta arjesta, joten miksi ei aikoinaan sotatoimista.

Suurin osa väestöstä ei kuitenkaan ollut moksiskaan. 

Väität ettei sodassa sotineet miehet ja suomalaiset varsinkin ne jotka menettivät kotinsa pommituksissa "olleet moksiskaan"? Älä nyt jauha paskaa. Nuo sodat kuitenkin olivat aitoja isoja sotia verrattuna näihin naurettaviin karvaturpaiskuihin lähi-idässä jonka takia tänne lappaa "traumatisoituneita" "p akolaisia"

Äitini mukaan isä näki sotapainajaisia koko 50-luvun, silloin käytti myös alkoholia reippaasti. Pahimmat möröt sitten katosivat vähitellen eikä isä kovin paljon muistellut sotakokemuksiaan meille lapsille. Keskittyi vain tekemään töitä ja pitämään perheen hengissä. Luultavasti ilman perhettä ja huolta sen toimeentulosta, isä olisi jatkanut juomista kuten niin moni mies teki.

Onnea, Suomi! Olet maailman ensimmäinen ja ainoa maa, jossa miehet eivät traumatisoidu sodissa.

Tuo on enemmänkin tehty eräänlaisen gallup-kyselyn perusteella joka ei tietenkään vastaa kokonaiskuvaa. Trauman synty on psykologiassa hyvin ymmärretty, eikä sitä parannella liikunnalla. Tässä paistaa läpi se asia miksi traumoja ei kukaan käsittele. Ajatellaan että kyllä tästä vaan eteenpäin mennään, ja traumat jää historiaan. Mutta kun se ei toimi niin. Trauma on pysyvä tila, jossa ihminen on stressin alaisena koko ajan ja käyttää vääränlaisia työkaluja selviytyäkseen vaikka siihen ei enää ole tarvetta. Trauma pitää kohdata, käsitellä ja sen jälkeen lähteä rakentamaan minä-kuvaa ja terveellisiä tapoja reagoida asiohin. 

Ai ihan muuten vain porukalla lähtivät välissä ryyppäämään metsään? Kyllä aika traumaattiselta kuulostaa.

Tämähän menee samaan sarjaan sen viime vuosina ilmenneen uuden suomionpaha-öyhötyksen kanssa. Tekivät juttua kuinka juuri suomalaiset olivat pahoja kun pistivät kampoihin ryccille. Artikkeleiden mukaan suomalaisten itsepuolustus ja sotiminen mahtivoimia vastaan oli jonkin sortin ihmisoikeousrikos, meidän olisi olisi pitänyt olla kuulema ystävällisempiä venäläisille. En valehtele, törmäsin näihin juttuihin pari vuotta sitten ainakin hesarissa. Mitä viddua tälle maalle yritetään tehdä? Pilkka ja riena suomalaisia kohtaan on massiivista nykyään. 

Mitä ihmettä täällä väännellään sanoja. Eihän tuo juttu edes väitä, etteikö traumoja olisi syntynyt. Haastateltu näkee, että traumat olivat kehossa ja niitä hoidettiin työllä, läheisyydellä ja viinalla. Rikostilastot olivat sotien jälkeen aika kauan ruman näköiset, kunnes tilanne rauhoittui. Itse allekirjoitan työn tehokkaana keinona trauman hoidossa. On kokemusta. Mikään ei tunnu paremmalta kuin nähdä omien käsien jälki kaiken lyttäämisen ja väkivallan jälkeen. 

Ennen ei paljoa kyselty oliko rintamalla olo traumaattista. Eikä myönnettykään. 

Parempi tieto, että kyllä psyyken tuhoajia molemmat sodat. Oma isä oli niin pahasti raumatisoitunut, että huusi yökaudet unissaan. Onhan se toki kovaa kun siitä viereltä häviää toverit suolikasoiksi puiden oksille. Eikä ollut mitään terapioita. Me seuraava sodan jälkeinen sukupolvi kannamme noita kauhukuvia mielissämme isiemme tuskaa kuultuamme. Se ei ole se huuto normaalia huutoa vaan se on karmaisevaa kauhua. Joten niin kutsutut tutkijat, pysykää totuudessa.

Lukematta täyttä *askaa. Kannattaa nyt ensin katsoa Areenasta Sodan Murtamat



https://areena.yle.fi/1-3770847