Onko täällä muita jotka ei pidä teatterista? Varmaan elämässäni ollut yhteensä kolme kertaa, eikä oo mun juttu.

Minä taas rakastan teatteria! Juuri keväällä olin kahdesti ja nyt kesällä menossa kerran katsomaan samaa näytelmää minkä olen nähnyt aikaisemminkin + syksylle mietin myös yhtä.

Siellä on hauska käydä.

Ehkä ap on käynyt vain puskateattereissa. Käy hkt tai kansallis.

Ois kiva nähdä jossain Lontoossa tai Nykissä joku esitys.

Riippuu ihan

Toi sun kokemus on aika vähäinen. Sama kuin sanoisi musiikista kolme kappaletta kuunneltuaan, että musiikki ei ole mun juttu. Anna teatterille mahdollisuus ja laajenna valikoimaasi!

Täällä ilmoittautuu yksi. En tykkää, on jotenkin vaivaannuttavaa. Ihmiset teeskentelee suuria tunteita ja ovat niin lähellä. Varsinkin pienillä näyttämöillä. Paremmin menee esim. kuoroesitykset tai jotkut lapsille suunnatut hassuttelut tai nukketeatterit. Ehkä baletti / ooppera toimisi myös, jotain joka on tarpeeksi överi, ettei tarvitse kiusaantua. 

Minä olen käynyt kahdesti, eikä kolmatta tule. Ensimmäinen käynti oli Helsingin Kaupunginteatterissa ja toinen Willensaunassa. Kummallakin kerralla oli ns. klassikkonäytelmä kyseessä.

Paljon melua tyhjästä. Yhdet teeskentelevät olevansa joitakuita muita, ja toiset katsovat vierestä. Pitkästyttävää, välillä myötähäpeää herättävää. Ja se vastenmielinen, kuhiseva väkijoukko. Valtavasti vaivannäköä ja (vero)rahanmenoa ylläpitää tuollaisia laitoksia.

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva nähdä jossain Lontoossa tai Nykissä joku esitys.

Minä olen käynyt Lontoossakin teatterissa, suosittelen! t. tuo ensimmäinen vastaaja

Minä olen käynyt useamman kerran. Vanhempani käyvät säännöllisesti, joten jo lapsena meitä käytettiin teatterissa, tanssiesityksissä, oopperassa, musikaaleissa ja konserteissa; Suomen pienempien kaupunkien ja Helsingin lisäksi myös Lontoossa ja Pariisissa.Silti en ole koskaan niistä tykännyt ja nyt aikuisena en enää käy. Ei vain ole minun juttuni.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen käynyt useamman kerran. Vanhempani käyvät säännöllisesti, joten jo lapsena meitä käytettiin teatterissa, tanssiesityksissä, oopperassa, musikaaleissa ja konserteissa; Suomen pienempien kaupunkien ja Helsingin lisäksi myös Lontoossa ja Pariisissa.Silti en ole koskaan niistä tykännyt ja nyt aikuisena en enää käy. Ei vain ole minun juttuni.

Ja tätähän ei voi omalla nimellään nyt aikuisena tunnustaa, koska tätä näkemystä ei yhtään ymmärretä. 

Mä en pidä teatterista. Se on viuhtomisineen ja huutamisineen parhaimmillaan vaivaannuttavaa ja yleensä vain ärsyttävää.

Pitäisi tietysti pitää, keski-ikäinen sotetäti kun olen.

Olen käynyt teatterissa muutaman kerran. Oli vaivaannuttavaa ja myötähäpeistä. En kuullut kaikkien repliikkejä. Yhdessä näytelmässä teatteritupakkaa sytytettiin ja sammutettiin koomisen usein ja se haisi ikävältä. Juonesta en ymmärtänyt paljoakaan. Katsojat olivat pukeutuneet hienosti ja väliajoilla juotiin juomia korkeista laseista, yhtä teatteria kaikki.

Sen sijaan luen joskus näytelmäkirjoja ja niistä olen yllättäen pitänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Toi sun kokemus on aika vähäinen. Sama kuin sanoisi musiikista kolme kappaletta kuunneltuaan, että musiikki ei ole mun juttu. Anna teatterille mahdollisuus ja laajenna valikoimaasi!

 

 

 

Jos on jo kolme kertaa todennut, ettei maistu, miksi pitäisi sitkeästi yrittää?

Teatteri on lähinnä vaivaannuttavaa ylinäyttelemistä. 

Ymmärrän sen ajalta, kun ei ollut mitään muutakaan. Silloin piti tyytyä mitä oli.

Mutta teatterissa käynti nykyään on aivan sama kuin jos ihmiset tekisivät joka päivä ruokansa nuotiolla, vaikka helpompia ja parempiakin tapoja on olemassa.

Joku kesäteatterin komedianäytös saattaisi olla ihan ok, mutta ei varmasti mikään kansallisteatterin umpitylsä näytös.

Paljon pahempi kuitenkin olisi baletti, tai ooppera.

Niitä ei vaan pysty katsomaan. Joskus valitettavasti yläasteen kanssa joutui pakosta kärsimään.

Ennen olin ehdottoman kielteinen teatterin suhteen, eivätkä kokemukset parantaneet mielikuvaa. Häiritsi ja häiritsee vieläkin valkokangasnäyttelemisen ja teatterinäyttelemisen ero, juurikin teatraalisuudessa johon tottumattomana on vaikea tottua (!) teatterissa. Sellainen ylinäyttelemiseltä vaikuttava toiminta, joka on kuitenkin olosuhteista johtuen pakollista (ei mahdollisuutta lähikuviin ynnä paljon muuta). 

Minäkään en pidä teatterista, mutta tykkään nykytanssista, baletista ja oopperasta.

Riippuu esityksestä ja näyttelijöistä. Lapsena tykkäsin kotikaupungin teatteriesityksistä, joissa oli kaksi samaa mammaa näyttelemässä eri rooleja. Nykyään on vähän niin ja näin, viimeisin teatteriesitys jonka kävin katsomassa paikallisessa pienemmässä teatterissa oli aivan hirveä, käsikirjoitus ja vitsit todella ontuvia. Enkä kehdannut lähteä pois kesken. 

Siis mikä tämä juttu on, että teatterista tulisi pitää eikä aikuisena ihmisenä voi sanoa ääneen ettei se ole oma juttu? Eikö se ole itsestäänselvyys, että ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita, joku tykkää katsoa urheilua, joku käydä taidenäyttelyissä, kansallisupuistoissa ja joku harrastaa ravintoloissa syömistä ja joku nauttii vain kotona nysväämisestä. Ei ne tee kenestäkään parempaa tai huonompaa.