Lapset, jotka eivät "uskalla" tervehtiä tai keskustella

Vierailija kirjoitti:

Lapset? Entä jos aikuinen on sellainen, eikö se ole omituisempaa? 

Se vasta onkin moukkamaista! Ap

Ne pelkää sua ap, huomaa sun olevan hullu! Lapsilla on hyvät vaistot. 

ja sitten on niitä kakaroita jotka änkee halamaan ja ei osaa pitää suutansa kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on ujouskausia, mutta usein vain huonosti kasvatettuja. Kyllä pitää osata tervehtiä.

Ei pidä. Kaiken ehtii oppia. Jos se Martta-tädin kummin kaima saa traumoja, kun hänelle ei sanota päivää, niin eipä paljon hetkauttaisi. 

Ehkä tämä ihmisten luokittelu randomeihin ja merkitseviin on yksi taustatekijä. 

Lapset vielä harjoittelevat taitoja. Aikuisten esimerkistä oppivat parhaiten. Jos huomaa että lapsi ei uskalla vastata, mulla on tapana joko vain sanoa joku kehu "onpa hieno lelu" tai kysyä kysymys johon voi vastata vaikka nyökkäämällä. Jos ei tule vastausta, en tee isoa numeroa.

Vanhemmat eivät ole käsittäneet, kuinka keskeinen asia on opettaa lapselle käytöstapoja. Lapsilla voi olla huono itsetunto johtuen useimmiten vanhempien kasvatustyylistä ja siitä lähtee huono kierre. Lasten kanssa pitää keskustella ja opettaa heille taitoja eikä kohdella niitä komennettavina objekteina, joiden maailma on täysin erillinen vanhempien maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Alhainen itsetunto ja epäterve kasvatus, mikä ei ole lapsen syy. Itselläni on tästä omakohtaista kokemusta, sillä en aina uskaltanut puhua lapsena edes perhetutuille. Kotona huudettiin ja kiusattiin pienimmistäkin asioista, mistä jäi erittäin vahva sosiaalinen pelko päälle. Vasta aikuisiällä itsetunto on kohentunut positiivisten kohtaamisten kautta, kun on oppinut ettei kaikki ihmiset halua itselle pahaa. Jos kohtatte tällaisen lapsen niin parempi on olla ymmärtäväinen ja vältellä ainakin hiljaisena olon pilkkaamista.

Teinit ovat tietenkin asia erikseen.

No, meidän teini on edelleen hyvin ujo ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Osaa kyllä käytöstavat, ja noudattaa niitä aina kun voi ja kykenee. Kotona emme painosta, se tuskin auttaa asiaa yhtään. Annetaan siis myös ujoille teineille aikaa ja ymmärrystä. Kannattaa muistaa, että ujo lapsi tai teini kärsii tilanteesta usein eniten itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alhainen itsetunto ja epäterve kasvatus, mikä ei ole lapsen syy. Itselläni on tästä omakohtaista kokemusta, sillä en aina uskaltanut puhua lapsena edes perhetutuille. Kotona huudettiin ja kiusattiin pienimmistäkin asioista, mistä jäi erittäin vahva sosiaalinen pelko päälle. Vasta aikuisiällä itsetunto on kohentunut positiivisten kohtaamisten kautta, kun on oppinut ettei kaikki ihmiset halua itselle pahaa. Jos kohtatte tällaisen lapsen niin parempi on olla ymmärtäväinen ja vältellä ainakin hiljaisena olon pilkkaamista.

Teinit ovat tietenkin asia erikseen.

No, meidän teini on edelleen hyvin ujo ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Osaa kyllä käytöstavat, ja noudattaa niitä aina kun voi ja kykenee. Kotona emme painosta, se tuskin auttaa asiaa yhtään. Annetaan siis myös ujoille teineille aikaa ja ymmärrystä. Kannattaa muistaa, että ujo lapsi tai teini kärsii tilanteesta

Mitäh? Ettekö ole asettaneet häntä esiintymistilanteisiin?

Vierailija kirjoitti:

ja sitten on niitä kakaroita jotka änkee halamaan ja ei osaa pitää suutansa kiinni

Se voi olla merkki kaltoinkohtelusta. Lähisuvussa on sijaisäiti ja huostaanotetut lapset saattavat käyttäytyä noin. Normaali lapsi ei todellakaan juokse vieraan syliin halaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alhainen itsetunto ja epäterve kasvatus, mikä ei ole lapsen syy. Itselläni on tästä omakohtaista kokemusta, sillä en aina uskaltanut puhua lapsena edes perhetutuille. Kotona huudettiin ja kiusattiin pienimmistäkin asioista, mistä jäi erittäin vahva sosiaalinen pelko päälle. Vasta aikuisiällä itsetunto on kohentunut positiivisten kohtaamisten kautta, kun on oppinut ettei kaikki ihmiset halua itselle pahaa. Jos kohtatte tällaisen lapsen niin parempi on olla ymmärtäväinen ja vältellä ainakin hiljaisena olon pilkkaamista.

Teinit ovat tietenkin asia erikseen.

No, meidän teini on edelleen hyvin ujo ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Osaa kyllä käytöstavat, ja noudattaa niitä aina kun voi ja kykenee. Kotona emme painosta, se tuskin auttaa asiaa yhtään. Annetaan siis myös ujoille teineille aikaa ja ymmärrystä. Kannattaa muistaa, että ujo lapsi tai teini kärsii tilanteesta

Meillä myös oli lähisuvussa erittäin ujo teini. Kaikki tiesivät, että hän on se ujompi tapaus, eikä sillä ollut mitään väliä. Nykyisin hän on itsevarma aikuinen. Riitti, että hän sai kasvaa suvaitsevassa ympäristössä ilman häpeää ujoudesta ja kerätä itseluottamusta omaan tahtiin.

Vierailija kirjoitti:

Lapset vielä harjoittelevat taitoja. Aikuisten esimerkistä oppivat parhaiten. Jos huomaa että lapsi ei uskalla vastata, mulla on tapana joko vain sanoa joku kehu "onpa hieno lelu" tai kysyä kysymys johon voi vastata vaikka nyökkäämällä. Jos ei tule vastausta, en tee isoa numeroa.

Juuri noin. Hyvin ystävällinen suhtautuminen lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset? Entä jos aikuinen on sellainen, eikö se ole omituisempaa? 

Se vasta onkin moukkamaista! Ap

Aikuisellakin voi olla pelkoja ja ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa. Esim. mä pystyin katsomaan töissä asiakkaita silmiin vasta kolmekymppisenä. Kesti pitkään tottua asiakaspalvelutilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät ole käsittäneet, kuinka keskeinen asia on opettaa lapselle käytöstapoja. Lapsilla voi olla huono itsetunto johtuen useimmiten vanhempien kasvatustyylistä ja siitä lähtee huono kierre. Lasten kanssa pitää keskustella ja opettaa heille taitoja eikä kohdella niitä komennettavina objekteina, joiden maailma on täysin erillinen vanhempien maailmasta.

Kaikki normaalit vanhemmat opettavat lapsilleen käytöstapoja. 

Meidän lapsi leikki pienenä olevansa lohikäärme. Vieraille sihisi ja näytti hampaita, koska lohikäärmeet kuulemma tekevät niin. Aikuiset eivät yleensä osanneet kommunikoida lohikäärmeen kanssa.

Nykyään lapsi jo koululainen ja taas ihminen ja puhuu normaalisti.

Ujous ja käytöstavat on kaksi eri asiaa.  Ujo lapsi ei halua "esiintyä". Yleensä nämä tervehtimishetket on sellaista pönötystä ja jos vielä joku aikuinen rupeaa tenttaamaan, niin väkisin menee kipsiin.  Älä nosta asiasta meteliä, niin hetken päästä saattaa jutella sulle vaikka mitä.  Mutta jos kerran teet ujoudesta ongelman, ei taatusti pääse ujoudesta yli.  Huonoa käytöstä on vaatia jotain, mitä toinen ei pysty antamaan 

Meillä on kaksi lasta, joista toisen suu on napsahtanut tiukasti kiinni 2-vuotiaasta lähtien, jos lapsen mittapuulla liian vieras ihminen tulee tilaan. Ennen puhuttiin selektiivisesti mutismista, nykyään tilannekohtaisesti puhumisen vaikeudesta. Ei auta pakottaminen tai painostaminen tähän. Nyt yläkoulussa edelleen on täysin puhumaton esim. hammaslääkärissä tai sukujuhlissa vierailla, myyjän tervehtiminen kaupassa ääneen tuntuu ylivoimaiselta. Uudessa koulussa alkoi puhua muille kuin lähimmille kavereille seiskaluokan marraskuussa. 

Toisen lapsen kanssa taas on harjoiteltu että ihan kaikille ei tarvitse jutella eikä ihan jokaiseen keskusteluun osallistua. Vaikka samat vanhemmat nämä on kasvattaneet. Niin ovat erilaisia. 

Ylisosiaaliset lapset ovat rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on ujouskausia, mutta usein vain huonosti kasvatettuja. Kyllä pitää osata tervehtiä.

Ei pidä. Kaiken ehtii oppia. Jos se Martta-tädin kummin kaima saa traumoja, kun hänelle ei sanota päivää, niin eipä paljon hetkauttaisi. 

 

Tässä esimerkki sivistymättömästä vanhemmasta, joka ei välitä opettaa edes lapselleen käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Ne pelkää sua ap, huomaa sun olevan hullu! Lapsilla on hyvät vaistot. 

Nyt nyt oli tosi hauska kommentti. Heh heh.

Vierailija kirjoitti:

Tervehtimisen alkuperäinen idea ei ole alistaa nuorempia.

Mistä sinulle alistaminen tuli mieleen?