Lapset, jotka eivät "uskalla" tervehtiä tai keskustella

Aina jaksaa ihmetyttää aikuiset, jotka antavat lapsen ujouden mennä noin pahasti ihon alle. Tiedoksi: lapsi vaistoaa ärtymyksenne ja suuttumuksenne, ja menee seurauksena entistä enemmän lukkoon. Kukaan meistä ei opi sosiaalisia taitoja tai muutu rennommaksi paheksuvassa ja tuomitsevassa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervehtimisen alkuperäinen idea ei ole alistaa nuorempia.

Mistä sinulle alistaminen tuli mieleen?

Se taitaa harrastaa niitä juttuja makkarissa

Opetettu että vieraille aikuisille ei puhuta

Vaikka ne olisi vanhempien tuttuja lapsi saattaa mieltää heidät vieraiksi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on ujouskausia, mutta usein vain huonosti kasvatettuja. Kyllä pitää osata tervehtiä.

Ei pidä. Kaiken ehtii oppia. Jos se Martta-tädin kummin kaima saa traumoja, kun hänelle ei sanota päivää, niin eipä paljon hetkauttaisi. 

 

Tässä esimerkki sivistymättömästä vanhemmasta, joka ei välitä opettaa edes lapselleen käytöstapoja.

Ei ole, vaan esimerkki ihmisestä, joka laittaa lapsen edun itsekkään aikuisen halujen edelle.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi leikki pienenä olevansa lohikäärme. Vieraille sihisi ja näytti hampaita, koska lohikäärmeet kuulemma tekevät niin. Aikuiset eivät yleensä osanneet kommunikoida lohikäärmeen kanssa.

Nykyään lapsi jo koululainen ja taas ihminen ja puhuu normaalisti.

Eikö kukaan vieras laulanut lapsen kanssa Lounatuulen laulua? Siinähän on lohikäärmeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on ujouskausia, mutta usein vain huonosti kasvatettuja. Kyllä pitää osata tervehtiä.

Ei pidä. Kaiken ehtii oppia. Jos se Martta-tädin kummin kaima saa traumoja, kun hänelle ei sanota päivää, niin eipä paljon hetkauttaisi. 

 

Tässä esimerkki sivistymättömästä vanhemmasta, joka ei välitä opettaa edes lapselleen käytöstapoja.

Ei ole, vaan esimerkki ihmisestä, joka laittaa lapsen edun itsekkään aikuisen halujen edelle.

 

Päinvastoin. On lapsen etu oppia kohteliaat käytöstavat. Vai haluatko oman lapsesi jäävän ikuisesti juntiksi?

Vierailija kirjoitti:

Alhainen itsetunto ja epäterve kasvatus, mikä ei ole lapsen syy. Itselläni on tästä omakohtaista kokemusta, sillä en aina uskaltanut puhua lapsena edes perhetutuille. Kotona huudettiin ja kiusattiin pienimmistäkin asioista, mistä jäi erittäin vahva sosiaalinen pelko päälle. Vasta aikuisiällä itsetunto on kohentunut positiivisten kohtaamisten kautta, kun on oppinut ettei kaikki ihmiset halua itselle pahaa. Jos kohtatte tällaisen lapsen niin parempi on olla ymmärtäväinen ja vältellä ainakin hiljaisena olon pilkkaamista.

Teinit ovat tietenkin asia erikseen.

Näin on! Toinen teineistäni on kuin kala vedessä aikuisten seurassa ja keskustelee mukavasti, tervehtii ym. esittää kysymyksiä itsekin (poika) ja toinen teini vetäytyy, ujostelee, vastaa kysyttäessä jotain "joo" tai "ei" ja selvästi ahdistuu kun joutuu olemaan keskipisteenä (tyttö). Pienempänä oli hyvin sosiaalinen, iloinen ja vauhdikas. Ohimenevä kausi toivottavasti.

Minun lapseni ovat aikuisseurassa hiljaisia. Tervehtivät kyllä (yleensä pitää sanoa, että käydäänpäs tervehtimässä, sisäsyntyisesti eivät ole käsi ojossa menossa vieraita kohti.)

Kahvipöydässä istuvat kuunnellen aikuisten juttuja välillä hymähtäen hauskoille jutuille.

Kysyttäessä vastailevat, yleensä hyvin lyhyesti.

Ovat ujoja. Itse olin lapsena aivan samanlainen ja ei minulla mitään traumoja tai huonoa kasvatusta ollut taustalla. Joskus 16-17 -vuotiaana ujous väistyi ja rupesin nauttimaan vieraiden kanssa kesustelusta.

Lapset käyttäytyvät juuri niin kuin ovat tottuneet  ja oppineet aikuisten kanssa käyttäytymään. Juttelevat ja tervehtivät ihan yhtä aktiivisesti kuin vanhemmat ovat eri tilanteissa neuvoneet ja ohjanneet sekä asiasta ylipäätään kotona harjoitelleet/puhuneet. Matkivat myös aikuisia.

Jos käytöstavat eivät ole perheen sisällä tärkeitä ja on ihan sama moikkaako naapurin pappaa, niin se sama käytös toistuu myös tuttavien ja sukulaisten kanssa.

Eikös selitys ole aina, että kyse on nepsystä? 

Vierailija kirjoitti:

Lapset käyttäytyvät juuri niin kuin ovat tottuneet  ja oppineet aikuisten kanssa käyttäytymään. Juttelevat ja tervehtivät ihan yhtä aktiivisesti kuin vanhemmat ovat eri tilanteissa neuvoneet ja ohjanneet sekä asiasta ylipäätään kotona harjoitelleet/puhuneet. Matkivat myös aikuisia.

Jos käytöstavat eivät ole perheen sisällä tärkeitä ja on ihan sama moikkaako naapurin pappaa, niin se sama käytös toistuu myös tuttavien ja sukulaisten kanssa.

Eikös selitys ole aina, että kyse on nepsystä? 

Tuohan ei tietenkään pidä ollenkaan paikaansa. Ensinnäkään ujous ei liity neuropsykiatrisiin haasteisiin, ujous on temperamenttipiirre. Ujoutta voi olla sekä nepsylapsilla että muillakin lapsilla. Hyvin ujo lapsi ei myöskään moikkaile naapurin pappaa, eikä tervehdi vieraita, vaikka vanhempansa niin tekisivät. Ujo lapsi ei muutu vanhempiaan matkimalla avoimeksi ja helposti kontaktia ottavaksi, lapsi kun on oma yksilönsä, ei vanhempiensa jatke. Näille tervehdyshulluille lapsi ei ole persoona, vaan vain oman egon pönkittäjä, jonka kuuluu käyttäytyä täydellisesti, jotta kaikki varmasti ymmärtävät, kuinka täydellinen vanhempi lapsella onkaan. Pahimmassa tapauksessa noin ymmärtämätön vanhempi saa ujon lapsen sulkeutumaan täysin. Samalla aikuinen opettaa lapselle, ei suinkaan hyviä käytöstapoja, vaan sen, että lapsen oma ujo persoonallisuus on huono ja hävettävä asia.

Lapsenlapseni ei todellakaan ole huonosti kasvatettu. Kotona kiittää ja on iloinen oma itsensä, mutta vieraille ei juttele mitään. Hyvän mallin on vanhemmiltaan saanut. On vaan ujo vieraita ihmisiä kohtaan ja uskon että muuttuu ajan kanssa. 

Eivät ne lapset ole velkaa mitään vieraalle aikuiselle. Pieni lapsi ei ole aikuinen tai joku vastaanottoportsari vieraille. On normaalia että on ujo. Osa ehkä osaa sanoa jotain sitten jos luottaa ja aikuinen on oikeasti kiva, eikä siltikään voi kaikkiin luottaa. Epäluotettava aikuinen saa mykyyttä. Äiti vastaa puolesta jotain tai isä. Aikuisenakin nähty mitä nilkkejä jotkut aikuiset ovat, ei kai ihme jos lapsi sen aistii. Lapsia ei saa pakottaa. Osa lapsista on ehkä reippaita ja railakkaita taas. 

Vierailija kirjoitti:

Tervehtimisen alkuperäinen idea ei ole alistaa nuorempia.

Mistä sinä alistamisen vedit?

Vain Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on ujouskausia, mutta usein vain huonosti kasvatettuja. Kyllä pitää osata tervehtiä.

Ei pidä. Kaiken ehtii oppia. Jos se Martta-tädin kummin kaima saa traumoja, kun hänelle ei sanota päivää, niin eipä paljon hetkauttaisi. 

 

Sinua tuskin paljon hetkauttaisi, vaikka lapsesi ei ikinä tulisi työllistymään kuin korkeintaan raksaäijäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset? Entä jos aikuinen on sellainen, eikö se ole omituisempaa? 

Se vasta onkin moukkamaista! Ap

Niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Jos käyttäydyt moukkamaisesti totta kai saat vastaukseksi moukkamaista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Opetettu että vieraille aikuisille ei puhuta

Vaikka ne olisi vanhempien tuttuja lapsi saattaa mieltää heidät vieraiksi 

Miksi pitäisi puhua?