Missä menee normaalin juomisen raja?

Usein ongelmia kuitenkin pikkuhiljaa tulee, ainakin meillä. Jos ihan rehellisesti asiaa miettii, ni jos edes täytyy ahdistua toisen juomisesta, ni se on jo ongelma.

Mitä jos pohtisit miehen kanssa, selittäisit omia tuntemuksasi?

Minulla on suhde alkoholiin muuttunut iän ja lasten myötä. En olisi voinut 15 vuotta sitten kuvitella, että voin olla jopa ihan mielelläni koko kuukauden juomatta, ja asiasta numeroa tekemättä. Samalla olen myös tullut aika tiukaksi siitä, että en halua nähdä kotona humaltumista tms., vaikka mitään isoja ongelmia ei olisi.



Tehdäänhän parisuhteessa muutenkin toisen mieliksi ja kompromisseja, ei kai se olut voi olla niiiiin tärkeää. Vaikka valitettavasti se kai monille on :o(

On aika humalassa, touhuilee omiaan ja viettää vapaailtaa yleensä yksin autotallissa jotain puuhaillen. Lapset eivät näe isäänsä humalassa. Lauantai-aamuna nukkuu sitten pitkään. Mitään väkivalta tms. ongelmia ei ole, ja muuten elämä on mallillaan.



Pitäisikö tästä huolestua? Itse en ole juurikaan huolissaan, joskus asia tietysti mietityttää...

Meillä se raja menee siinä että juomisesta ei ole haittaa ja siitä voi tarvittaessa luopua. Mieheni käyttää alkoholia vaihtelevasti ja olemme keskustelleet asiasta.

Ei ole vihainen, päinvastoin muuttuu pilvessä aina paljon mukavammaksi. Onko normaalia?

Eli jos sanoo, että " voisin olla vaikka kuukauden juomatta" , muttei koskaan ole, niin silloin juominen jo hallitsee elämää. Vaikkei se aiheuttaisikaan mitään ongelmia.

Tarkoitan säännöllisyydellä esim. että joka perjantai ollaan juovuksissa, ei sitä että säännöllisesti kerran vuodessa ;)



Eli käytännössä: voitteko tehdä suunnitelmia viikonlopuille? Että menette kylään, teille tulee vieraita, menette johonkin tapahtumaan tmv. vai estääkö miehen " harrastus" moisen? Voiko mies halutessaan olla vaikka kuukauden juomatta? Vai onko niin riippuvainen, että se vkl känni pitää vetää AINA?



Kuinka tilanne on muuttunut vuosien saatossa? Onko juominen lisääntynyt, vähentynyt, pysynyt samanlaisena? Miten mies itse suhtautuu juomiseen?



Näitä kysymyksiä kannattaa miettiä.



Ja vaikka te luulette, että lapset ei huomaa, niin miettikää tilanne viiden vuoden päähän... Eikö lapsi mieti, miksi isi joka pe on autotallissa/makkarissa tmv. ovi kiinni eikä saa häiritä? Uskotteko, että piilottelu oikeasti onnistuu ja mitä se ehkä tekee koko teidän perhedynamiikalle.



nimimerkillä virtahepo olohuoneessa... alkoholistin tytär...

se periaatteessa on jonkinmoinen ongelma. Yleensä yksin juominen on hälyyttävää. Vaikka määrät olisivat pieniä aluksi, ne kasvavat ajan mittaan. Meillä isä käytti lapsena ollessani yhden kossupullon perjantaisin, viilasi myös jotain yksinään autotallissaan. Tätä nykyä kossupullo + muuta pientä menee jokaikinen päivä, ja sitä on jatkunut nyt 30 vuotta. Kun alkoholin juomisesta tulee tapa, se on jo ongelma. Sitä en tiedä, mitä asialle voit AP tehdä, alkoholiston tiet ovat arvaamattomat. Mutta mitä aikaisemmin yrittää herätellä toista, sen parempi.



Tsemppiä sinulle!

Vaikka lapset nyt ovat pieniä eivätkä ehkä vielä tajua niin ennenpitkään kyllä tajuavat. Mikä on silloin vanhemman sanoma. Vain juomalla voi rentoutua!??. Olin aikoinani lastenpsykiatrian luennolla missä nimenomaan painotettiin ettei lapsille ja nuorille pitäisi antaa alkoholista sellaista kuvaa että sen avulla vain voi rentoutua.



Myös se millainen terveydellinen vaikutus miehesi juomisella on mietityttää. Isäni joi aikoinaan ihan tuohon samaan tyyliin " rankan työviikon" takia ja nyt on kaikki mahdolliset vaivat ja sairaudet.