Lue keskustelun säännöt.
Miten sinua kosittiin? Järjestikö kosija ihanat puitteet?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Mies oli todella ovela!
Pyysi minua avuksi istuttamaan omenapuuta, oli jo talvella suunnitellut, että hänen mielestään puu sopisi tiettyyn kohtaan pihaamme joten en nyt tietenkään epäillyt mitään. Pihan maa oli kauttaaltaan möyritty ja mullattu kun hän oli siihen istutellut nurmikkoa. Mies on meistä se viherpeukalo jolla on sisälläkin paljon kasveja joiden kastelu on välillä tunnintarkkaa touhua ja niiden paikat millilleen aseteltu oikean valon saamiseksi.
Mentiin pihalle ja mies sanoi että hänen rannettaan vähän särkee, olisiko paha jos minä kaivaisin kuopan. Ei pitäisi olla raskasta kun maa on pehmeää. Tottahan toki, tartuin lapioon ja aloin kaivaa hänen osoittamastaan paikasta.
Mullan seassa oli sitten epämääräinen möhkäle ja ehdin jo sanoa että täällä on joku kivi. Tartuin möhkäleeseen heittääkseni sen pois ja tajusin, että se onkin paketti tiukkaan muoviin käärittynä. Mies oli hämmentyn
AIVAN IHANA!!! Mulla mietinnässä että oliko niin että eräs mies suunnitellut jotain ja kun en toiminutkaan hänen toiveidensa mukaisesti KAIKKI MENI PIELEEN JA PÄIN PRINKKALAA JA SEKÖS NYT PAINAA...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies oli todella ovela!
Pyysi minua avuksi istuttamaan omenapuuta, oli jo talvella suunnitellut, että hänen mielestään puu sopisi tiettyyn kohtaan pihaamme joten en nyt tietenkään epäillyt mitään. Pihan maa oli kauttaaltaan möyritty ja mullattu kun hän oli siihen istutellut nurmikkoa. Mies on meistä se viherpeukalo jolla on sisälläkin paljon kasveja joiden kastelu on välillä tunnintarkkaa touhua ja niiden paikat millilleen aseteltu oikean valon saamiseksi.
Mentiin pihalle ja mies sanoi että hänen rannettaan vähän särkee, olisiko paha jos minä kaivaisin kuopan. Ei pitäisi olla raskasta kun maa on pehmeää. Tottahan toki, tartuin lapioon ja aloin kaivaa hänen osoittamastaan paikasta.
Mullan seassa oli sitten epämääräinen möhkäle ja ehdin jo sanoa että täällä on joku kivi. Tartuin möhkäleeseen heittääkseni sen pois ja tajusin, että se onkin paketti tiukkaan muoviin käärittynä. Mies oli hämmentyn
Lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En onneksi koskaan alistunut kosimaan ex-vaimoani. Sovittiin vaan yhdessä menevämme naimisiin ja ostimme sormukset. Vielä sormusrasian kotona antaessani, puolisoni odotti selkeästi, että polvistuisin tai jotain muuta sellaista. Onneksi pidin pääni.
Mitä alistumista se on, jos kauniisti ja perinteikkäästi kosii? Mitä voitit pitämällä pääsi?
Sain pitää arvokkuuteni, enkä alistunut naisen vaatimuksiin.
Naisen vaatimuksiin? Et itse halunnut naimisiin vaan nainen pakotti?
Vierailija kirjoitti:
Mies oli todella ovela!
Pyysi minua avuksi istuttamaan omenapuuta, oli jo talvella suunnitellut, että hänen mielestään puu sopisi tiettyyn kohtaan pihaamme joten en nyt tietenkään epäillyt mitään. Pihan maa oli kauttaaltaan möyritty ja mullattu kun hän oli siihen istutellut nurmikkoa. Mies on meistä se viherpeukalo jolla on sisälläkin paljon kasveja joiden kastelu on välillä tunnintarkkaa touhua ja niiden paikat millilleen aseteltu oikean valon saamiseksi.
Mentiin pihalle ja mies sanoi että hänen rannettaan vähän särkee, olisiko paha jos minä kaivaisin kuopan. Ei pitäisi olla raskasta kun maa on pehmeää. Tottahan toki, tartuin lapioon ja aloin kaivaa hänen osoittamastaan paikasta.
Mullan seassa oli sitten epämääräinen möhkäle ja ehdin jo sanoa että täällä on joku kivi. Tartuin möhkäleeseen heittääkseni sen pois ja tajusin, että se onkin paketti tiukkaan muoviin käärittynä. Mies oli hämmentyn
Tuossa on jo ajatusta, yritystä ja onnistumista! Läikähti ihan lukiessakin, näin keski-ikäisenä miehenä.
Oma kosintani silloin 23 vuotta sitten oli arkipäiväinen pöydän ääressä "tuletko vaimokseni?" -kysymys.
Pitäisikö ottaa uudestaan (samalle vaimolle toki)? Korkea polviseisonta, kukkapuska toisessa kädessä ja sormusrasia toisessa...
- Kaappiromantikko
Ysärillä, oli lama. Siivottiin kaksiotamme ja yhtäkkiä mies kysyi, että Pitäiskö mennä naimisiin. Vastasin, että Joo. Lähdettiin lähimpään kultakauppaan ostamaan sormukset. Siellä oli joku kihlatarjouskin sattumoisin. Ne kaiversi ne heti. Laitettiin kaupassa ne sormeen ja käveltiin kotiin.
Ei puhuttu kihloista kenellekään, mutta kihlattuni äiti näki jossain vaiheessa sormukset ja sekosi. Sitten meille ostettiin pyykkikonetta ja astiaa, jengi änkesi kahville ja niin päin pois. Kihloissa oltiin sit 15 vuotta ja erottiin 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut mitään haaveita, enkä ole sillä tavalla romantikko että kaipaisin mitään erityisiä puitteita tai spektaakkelia. Mies sanoi, että hän haluaa soittaa minulle yhden biisin minkä hän oli kuullut päivällä radiossa ja se oli kuulemma saanut hänet melkein itkemään. Kun biisi loppui, hän kysyi tulisinko hänen vaimokseen. Ihan tavallinen arki-ilta kotisohvalla, mutta en olisi voinut kuvitella mitään parempaa.
Oltiin vasta muutettu sen aikaisen poikakaverin kanssa yhteen. Itse pääsin kympiltä silloin töistä ja aika rättiväsyyneenä raahauduin kotiin. Suihkun kautta, iltapalat ja olin ennen puolta yötä sängyssä täydessä unessa.
Herra rojahtaa viereen, noin neljän aikaan ja itkeä tihrustaa! Mikäs hätänä? "mun piti täksi illaksi järjestää kosinta, mutten sitten osannutkaan" Jaha, vai ni. Mä olin niin väsynyt, ettei tuo humalainen mies kiinnostanut sekuntiakaan ja hänen horinansa. "jos nyt nukuttais ja puhuttais huomenna`?" Hetken se vielä niiskutti ja supatteli että arvas, että suutun..
Seuraavana päivänä meillä oli kummallakin sitten vapaata. Mä heräilin suht ajoissa ja siivoilin, tein aamupaloja ehostelin... Hän sitten heräs nolona nelisen tuntia myöhemmin ja erittäin krapulaisena. Mua nauratti koko ukko ja se yöllinen tilanne. Olin jopa tajunnut jo, että mitä siinä yritetti.
Kysäsin, että mitäs ne yölliset puheet oli. Hän toivoi, ettei olisi puhunut mitään. Pyyteli anteeksi. Äh, mitäs noista. :D Jos voidaan pyyhkiä mielestä? Hän hoitaa homman kotiin ja kosii yllärinä. Oli se selkeesti asiaa suunnitellut, kun oli mun pari sormusta ottanut itelleen, että saa kultasepälle kokoa ja tyyliä näyttää. Mikään vaan ei ollut mun näköinen mitä hän kävi kattomassa.
Jatkettiin jutustelua aiheesta, kun se ilmoilla jo oli. Lähdettiin siinä sitten vielä Helsingin kultaseppiä pyörimään ja löytyhän ne sopivat sormuksetkin. Että semmoiset puitteet. Käytiin syömässä maailman parasta katkarapusalaattia ja tultiin kotiin.
Puitteet ei kummoset. :D Enkä ollut kosintaa edes koskaan ajatellut. En edes hänen vaikka parisen vuotta oltiin jo oltu yhdessä ja kivaa oli. Mä tosiaan sanoin kyllä humalaisen miehen kosinnalle, kun niin moni sanoo, että silloin olisi pitänyt juosta ja lujaa. esim anoppi sanoi noin.
Hän lopetti juomisen muuten vaan jo ennen häitä. Huomas opiskelubileissä, ettei se jatkuva ördäys ole hänen juttunsa, eikä ole nykyäänkään. Satunnaisen saunaoluen juo. Häitä juhlittiin neljän vuoden päästä kosinnasta. Yhdessä ollaan nyt oltu 26 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kosinut, keskustelimme vain avioliitosta. Pidin tästä järkevästä lähestymistavasta, ajatus kosinnasta on ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
En onneksi koskaan alistunut kosimaan ex-vaimoani. Sovittiin vaan yhdessä menevämme naimisiin ja ostimme sormukset. Vielä sormusrasian kotona antaessani, puolisoni odotti selkeästi, että polvistuisin tai jotain muuta sellaista. Onneksi pidin pääni.
Toinen teistä on väkisinkin ottanut ensin puheeksi naimisiinmenon, eli siis kosinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin päättänyt, että en koskaan ota miestä riesaksi. Mutta sitten kohtasin oikean tyypin ja kosin häntä itse. Ei ollut siis ennakko-odotuksia ollenkaan.
Ootko aina yhtä epävakaa? Miesparka.
No en. Saman tyypin kanssa vieläkin, kosinta tapahtui ysärillä. :D
Mies kysyi että haluanko saada vähintään 2 orkkua joka päivä loppuelämäni ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko kosi minua alkukesän lämpimänä yönä aitassa kielokimppu kädessä.
Kysyi: " pistetäänkö hynttyyt yhteen?". Sanoin, että pistetään vuan.
Nyt on mies jo tuonilmaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:ta kosittiin, kun olin aivan hirveässä flunssassa ja juuri menossa nukkumaan. Jätin sitten lopulta sen miehen, onneksi en mennyt naimisiin. Mutta suostuin kosintaan, kun en kehdannut kieltäytyä.
Hirveetä. Minusta olet leikkinyt toisen ja omilla tunteilla kun sanot että ET KEHTAA JA ON KYSE KOKO LOPUN ELÄMÄÄ KOSKEVASTA ASIASTA???
Kihlauksia ja avioliittoja tulee ja menee. Kyllä niitä mahtuu yhteen elämään monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua kosittu, keskusteltiin miehen kanssa yhdessä siitä, olisiko syytä mennä naimisiin. Tulimme siihen tulokseen, että olisi syytä, ja niin sitten teimme. Oli oikein meille sopiva tapa hoitaa asia.
unohtui että en ole oikeastaan koskaan haaveillut minkäänlaisesta kosinnasta, kai aina jotenkin oletin että en ikinä tule kosimista kokemaan.