Huomasin kevätjuhlassa ettei opettaja todellakaan pidä lapsestani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan kannalta ongelmallisia lapsia on varmaan ne tietyllä tavalla levottomat tapaukset, jotka luovat jonkinlaista levotonta ilmapiiriä ja jopa haastavat opettajaa, mutta jotka toisaalta ovat selvästi älykkäitä. Näitä sanottiin joskus maailmanaikaan johtajatyypeiksi ja heillä on taipumusta saada muut mukaan ja oma tahto läpi. Opettajalta vaatii paljon kokemusta, psykologian tajua sekä kärsivällisyyttä laittaa omat tunteensa sivuun ja keskittyä siihen, että oppilas kuluttaisi energiansa opiskeluun jossa hänellä on lahjoja. Tietysti vanhempien tehtävä tämä on ensisijaisesti, mutta eihän ne siellä koululla ole. Lapset on erilaisia luonteiltaan.

Tällä ei syytä opettajia enkä puolusta tuollaista lasta tai nuorta, mutta olen nähnyt paljon ja se pari kolme kriittistä vuotta kun päästään niin sitten ainakin pojilla alkaa rauhoittua ja opettajan pitkähermoisuus alkaa tuottaa korkoa. Luokkakav

Kyse on siitä, että auktoriteetit näkee tällaiset nuoret ja aikuiset uhkana omalle vallalle ja järjestykselle. He näkevät kapinajohtajia, varsinkin jos ne tulevat alempaa kuin he. Typerintä on yrittää tukahduttaa se väkisin, järkevämpää olisi antaa tällaiselle tyypille erityistehtäviä, jossa erityispiirteet ja kovan luonteen saisi ulosmitattua. Fiksu opettaja keskittyy puhumaan tällaiselle nuorelle tämän mahdollisuuksista ja fiksu esimies antaa tyypille oikeita hommia, jotka hyödyttää kaikkia. Alistettuna liian fiksu vain kapinoi, mutta jos se saa älyään vastaavia tehtäviä, se voi olla äärimmäisen hyvä ratkaisu paitsi psykologisesti, myös tuotannollisesti.

Yksinhuoltajuus on ongelmallinen konsepti. Tulee yksin pohdittua ja tulkittua asioita liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Viel kun avaat silmäsi huomaamaan ettei kukaan muukaan pidä lapsestasi.

Miksi tulit tänne ilkeilemään? Saitko siitä itsellesi hyvän mielen?

Kunhan avaat silmäsi, huomaat, että ilkeilijöistäkään ei kukaan pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat mielistelee vanhempia oppilaidensa kautta. Ei sillä lapsella ole väliä vaan sillä keitä hänen vanhempansa ovat. Ilmeisesti tämä opettaja ei siis pidä arvoasteikossaan yksinhuoltajia ja heidän kilttejä ujoja lapsia juurikaan minään. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla piiri pieni pyörii, ja opettaja kyllä tietää ne vaikutusvaltaiset vanhemmat.

Kyllä, valitettavasti se on juuri noin. Pienituloinen yksinhuoltaja on ihan eri sarjassa, kuin juristi-lääkäri-arkkitehti-toimitusjohtajaperheiden lapset, joissa on taloudellisia resursseja, kulissit pystyssä ja molemmat vanhemmat. Heidän lastensa ollessa kyseessä opettaja ei uskalla mokata yhtään, koska näillä perheillä on rahaa ja valtaa. He ovat todennäköisesti myös rehtorin perhetuttuja, tai ainakin saman yhdistyksen jäseniä. Tämä on hyvin vanha ja yleismaailmallinen ilmiö, vaikka sitä koetetaan muka suitsia. Vaikka

Me kuulumme noihin mainitsemiisi ammattiryhmien, eikä meillä todellakaan ole minkäänlaista valtaa. Ei olla rehtorin eikä kenenkään muunkaan perhetuttuja eikä edes kuuluta mihinkään yhdistykseen. 

Samantapaisia kokemuksia on kyllä eräästä tyttäremme eskarin lastentarhan opettajasta. Kyseinen eskari sijaitsi vanhalla alueella, jossa on paljon kaupungin vuokrataloja. Alueen kylkeen kaavoitettiin uusi omakotitaloalue, jolla olimme ensimmäisiä rakentajia. Tyttären tuleva koulu oli tällä vanhalla alueella ja toki halusimme hänet sinne eskariin tutustumaan tuleviin luokkakavereihin. 

Eskarin lastentarhanopettajan inho meitä vanhempia kohtaan oli aivan käsin kosketeltava. Satumme kumpikin olemaan ammatissa, missä töihin pitää lähes aina pukeutua siististi. Mies joutuu lähes joka päivä pukeutumaan pukuun ja itsekin useimpina päivinä siistimmin. 

Eskariope heitteli jatkuvasti jotain ihmeellisiä kommentteja: Ai sinulla on tuo takki, tuo on kyllä tosi kallis! Mitenkäs kun Lillillä on noin kalliit vaatteet ja meidän pitäisi ulkoilla? (Kyllä ne vaatteet on ihan käytettäväksi tarkoitettu. Eivätkä edes olleet mitenkään erityisen kalliit) 

Ope kertoi, että seuraavalla viikolla alkaa luistelu ja kommentoin siihen jotain, että pitääpä käydä joku ilta tai viikonloppuna kirpparilta katsomassa sopivia luistimia. Ope tähän tokaisi, että Kyllä teillä on varaa ostaa ne ihan kaupastakin! 

Jotain ihmeellistä piikittelyjä tuli jatkuvasti. Mikä hassuinta, niin minun ja miehen lähtökohdat eivät ole kovin kummoisia. Ollaan kumpikin tehty töitä opiskelujen ohella 16 vuotiaasta saakka. Ei kyllä ammateista huolimatta eletä mitään leveää elämää. Harrastetaan luonnossa liikkumista, marjojen poimintaa ja kalastusta, ajetaan ihan tavallisella autolla, asutaan ihan tavallisessa talossa. Joku meissä kuitenkin ärsytti opea niin paljon, että hän ei pystynyt sitä peittelemään ja se heijastui myös lapseemme.

Opettajissa on ihan samalla tavalla tyyppejä laidasta laitaan. Eivät he tosiaankin ole mitään pyhimyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Uijui ikävää, kun ei pyllyhedelmäsi olekaan kaikkien ykkössuosikki. Ottaa varmaan koville. Tervetuloa todellisuuteen.

Ikävää, että lapsettomuutesi sai taas noin ikävän purkauksen aikaan. Elämään voi saada paljon sisältöä ilman lapsiakin. Kateus ei ole rakentava tunne. Yritä päästä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajissa on mulkkuja. Ei saisi olla. 

Kaikissa ammattiryhmissä on mulkkuja jotka käyttäytyvät väärin tai käyttävät valtaansa väärin. Ihan sokea auktoriteettiusko ei ole järkevää, koska siinä saattaa tulla uskoneeksi jonkun elähtäneen narsistin vinoutuneita käsityksiä, sen sijaan että saisi oikeudenmukaista kohtelua. Suurin osa opettajista on ammatillisia, mutta joukossa on aina mätiä omenia. Nykyään ongelma tosin on pienempi, koska opettajalla ei ole samanlaista valtaa kuin entisaikoina, mutta kukapa sellaiset huomaamattoman dissauksen ja subjektiivisen arvioinnin voi osoittaa.

Myös lapsissa esiintyy mulkkuja, mutta yh perheissä se on ymmärrettävämpää koska se johtuu geeneistä.

Kumpi sinun yksinhuoltajasii oli äiti vai isä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ketään syyttä kiusata. olisit kasvattanut kakarasi.

 

Sinulta ei mitään, kysytty, aivo vammainen 😎

Aivovammainen kirjoitetaan yhteen ja koko lauserakenteesi on aivan väärin. Hahmotatko lainkaan pilkkujen ja pisteiden paikkaa? Onko sinulla joskus ollut aivokalvontulehdus? Mietin vain ,että onko tuo yksilöllinen vaiko periytyvä ominaisuus.

En tiedä. Olen joka tapauksessa katkera ja kateellinen vasemmistolainen.

Ylläolevasta tihkuu oikeistolainen trollaus.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan kannalta ongelmallisia lapsia on varmaan ne tietyllä tavalla levottomat tapaukset, jotka luovat jonkinlaista levotonta ilmapiiriä ja jopa haastavat opettajaa, mutta jotka toisaalta ovat selvästi älykkäitä. Näitä sanottiin joskus maailmanaikaan johtajatyypeiksi ja heillä on taipumusta saada muut mukaan ja oma tahto läpi. Opettajalta vaatii paljon kokemusta, psykologian tajua sekä kärsivällisyyttä laittaa omat tunteensa sivuun ja keskittyä siihen, että oppilas kuluttaisi energiansa opiskeluun jossa hänellä on lahjoja. Tietysti vanhempien tehtävä tämä on ensisijaisesti, mutta eihän ne siellä koululla ole. Lapset on erilaisia luonteiltaan.

Tällä ei syytä opettajia enkä puolusta tuollaista lasta tai nuorta, mutta olen nähnyt paljon ja se pari kolme kriittistä vuotta kun päästään niin sitten ainakin pojilla alkaa rauhoittua ja opettajan pitkähermoisuus alkaa tuottaa korkoa. Luokkakaverini oli tällainen ja hänestä tuli hyvin korkea

Tuo ongelma on havaittavissa ihan vaan eläintarhassa. Fiksummat eläimet kiipeilevät pitkin seiniä koska virikkeitä on liian vähän. Rauhoittuvat kun esim. ruoka annetaan niille laatikossa josta sitä on vaikea saada pois. Käyttävät energiansa siihen. Koulussa on aivan toivottoman vähän haastetta älykkäille.