Tuoreen ylioppilaan vanhempi, miltä teistä olisi tuntunut jos nuori olisi tullut juhliinsa kihlasormus sormessaan
Kommentit (24)
Itse meni kihloihin 18v , pääsin ylioppilaaksi 19v, menin naimisiin 20v. Ensimmäinen lapsi syntyi ollessani 21v. Ihan normaalia kuten sekin, että tekee jotenkin toisin.
Paskalta. Kieltämättä. Mutta mites sanot että lopeta pelleily kun toinen on niiiin rakastunut ja tosisssaan!
Kihlaushan on ihan läppä. Ei se tarkoita mitään. Muuta kuin vakipillua.
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä. Nuoruus parhaimmillaan ja palloa jalkaan jo sovitellaan.
tämä
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä. Nuoruus parhaimmillaan ja palloa jalkaan jo sovitellaan.
Sehän riippuu siitä mitä elämältä toivoo. Se rakkaus voi tulla eteen jo nuorena.
Kihloihin mennään kun hääpäivä on päätetty ja kirkko/pappi/ juhlapaikka varattu ja maksettukin ainakin osaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä. Nuoruus parhaimmillaan ja palloa jalkaan jo sovitellaan.
Sehän riippuu siitä mitä elämältä toivoo. Se rakkaus voi tulla eteen jo nuorena.
luuleeko joku että joku alle parikymppinen nuori mies rakastuu johonkin muuhun kuin p i l l u u n?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä. Nuoruus parhaimmillaan ja palloa jalkaan jo sovitellaan.
tämä
Mitä ihmettä nuoruudessa menettää, jos on kihloissa? Ei nuoruus tarkoita loputtomia suhteita ja tuskin ne ovat edes nuoruuden parasta antia. Nuorena voi elää ja kokeilla sekä tehdä asioita, vaikka olisikin löytänyt elämänkumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä. Nuoruus parhaimmillaan ja palloa jalkaan jo sovitellaan.
tämäMitä ihmettä nuoruudessa menettää, jos on kihloissa? Ei nuoruus tarkoita loputtomia suhteita ja tuskin ne ovat edes nuoruuden parasta antia. Nuorena voi elää ja kokeilla sekä tehdä asioita, vaikka olisikin löytänyt elämänkumppanin.
Juu, suviseurat on aika suosittu kokemus lessupiireissä.
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä. Nuoruus parhaimmillaan ja palloa jalkaan jo sovitellaan.
110% varmuudella tietäisin ettei juttu kestä. Tekopyhästi onnittelisin, kuten vanhemman kuuluukin.
Ylioppilas on uuden vaiheen äärellä. Opiskeluiden myötä voi paikkakunta vaihtua ja tulla liuta uusia kavereita. Itse tapasin tulevan puolisoni opiskeluiden ensimmäisenä vuonna.
Ei haittaisi yhtään. Ne jotka luulee, että nuorena sitoutuminen estää elämästä, eivät ymmärrä elämästä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä. Nuoruus parhaimmillaan ja palloa jalkaan jo sovitellaan.
Sehän riippuu siitä mitä elämältä toivoo. Se rakkaus voi tulla eteen jo nuorena.
luuleeko joku että joku alle parikymppinen nuori mies rakastuu johonkin muuhun kuin p i l l u u n?!?
Mulla on sitten varmaan harvinaisen hyvä pillu, kun olen ollut yhdessä mieheni kanssa 19-vuotiaasta ja nyt olemme molemmat 48. 😂
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi yhtään. Ne jotka luulee, että nuorena sitoutuminen estää elämästä, eivät ymmärrä elämästä mitään.
Se 16-vuotiaana löytynyt ensimmäinen tyttö/poikaystävä ei välttämättä ole se oikea. Ihminen muuttuu muutamassa vuodessa aikuistuessaan valtavasti. Sitten 20 v. ja muutaman lapsen jälkeen eletään uutta teini-ikää.
Kihlaus on ok, mutta naimisiinmeno olisi rankempi tapaus. Kihlaus kertoo, että nuorella on joku läheinen, jonka kanssa hän haluaa jakaa elämänsä. Ei siis ollenkaan paha asia nykyisessä kaaottisessa maailmassa. Toinen asia on, miten vakavissaan se on tehty. Nuorta tuntematta on mahdotonta arvioida, onko kyseessä pysyvä vai väliaikainen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Kihloihin mennään kun hääpäivä on päätetty ja kirkko/pappi/ juhlapaikka varattu ja maksettukin ainakin osaksi.
Kyllä hääpäivä päätös ja siihen liittyvät järjestelyt tehdään vasta kihlauksen jälkeen.
Meillä meni aikoinaan yksi itseään isompivanhempi neito naimisiin kirjoitusten ja lakkiaisten välillä. Flikat tietenkin ihkuttivat sormuksia ja "oikeata aikuisen elämää".
Alle kolmekymppisenä useamman muksun yyhoo, ei mitään opisleluja lukion jälkeen yms. Tosin enpä ole kuullut mimmistä mitään viimeiseen 15 vuoteen, joten en tiedä missä on.
Minä tein noin, tulin kotiin kihlasormus sormessa, rakkaus kesti opiskelut eri paikkakunnilla, naimisiin mentiin 5v myöhemmin, esikoinen syntyi häistä vuosi, toinen lapsi 3 vuoden päästä siitä. Yhteensä ehdittiin elää 25v yhdessä kunnes tuli ero. Jos olisin elänyt toisenlaisen nuoruuden minulla ei olisi juuri näitä lapsia ja lastenlapsia, jotka minulla on.
Olettepa kohtelias kun teitittelette, ap.
Itse asiasta minulla ei ole kokemusta.