Yksi lapsistani täyttää kohta jo 40 v ja ei vieläkään ole kyennyt ostamaan asuntoa
Vuokralla vain on. Aina ollut minulle se musta lammas. Muut lapset ovat ostaneet asunnot aika päiviä sitten, yksi jopa 25-vuotiaana! Voi niitä ilon kyyneleitä poskillani sinä päivänä. Mutta sitten tänä yksi... Taas tuli pettymys äidille. Kuinka monta sellaista minun on vielä nieltävä?
Kommentit (57)
Itse ostin ensimmäisen asunnon 35 vuotiaana. Kaikki rahat meni terapiaan kun lapsuus ja vanhemmat olivat niin vaikeita.
Tuntuu ihan absurdille, että äitini olisi kertonut jollekin asunnon ostostani.
Kun ostin ensimmäisen asuntoni sain ihan kivasti apua vanhemmiltani. Ajattelin vähän auttaa kun oma lapseni haluaa asunnon. Näin se hyvä kiertää.
No, päättäjienkin sukulaisia on työttöminä, jos yhtään lohduttaa.
Jos katsoo tämän hetken asuntomarkkinoita niin fiksuinta olla ostamatta. Vain sekunda-kohteita nyt myynnissä ja jos sattuu tulemaan hyvä kohde, hinta pahasti yläkanttiin.
En koskaan ymmärtänyt näitä joiden mielestä vaikka kuinka huonokuntoinen omistusasunto jotenkin taloudellisen menestymisen kulmakivi, kai sitä huonokuntoisessa omistusasunnoissa asuvat yrittävät itselleen uskotella jotain.
Jos asia sinua niin kalvaa, niin teet sille varmasti jotain. Esimerkiksi takaat lainan. Muussa tapauksessa olet pihi länkyttäjä.
Nyt kun vielä rempat laitetaan jäihin, niin kannattaako edes ostaa koska sitten kun rempat alkaa vastikkeet räjähtää. No en sano mitään.
En haluaisi omaa asuntoa. Siitä tulee tunne on että on pakosta jämähtänyt paikalleen. Menee vapauden tunne ja aivan liikaa velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan absurdille, että äitini olisi kertonut jollekin asunnon ostostani.
Nykyään perheen asiat huudetaan maailmalle ties millä verukkeella. Monesti tuntuu pahalle, jos sairauksista laverrellaan.
Täällä yksi vuokralla asuva nelikymppinen, jolta löytyy kyllä säästöjä ja sijoituksia enemmän kuin omistusasunnon omarahoitusosuus vaatisi. Nuoremmat sisarukseni asuvat omistusasunnoissa.
Tarvitsen säästöjä lapsettomuushoitoihin ja uskoisin, että äitini arvostaa lapsenlapsia enemmän kuin minun asumista omistusasunnossa.
Niin. Moni ei ymmärrä, että kyse voi olla kunniasta, koska heillä ei itsellään sellaista ole.
AP
Vierailija kirjoitti:
Niin. Moni ei ymmärrä, että kyse voi olla kunniasta, koska heillä ei itsellään sellaista ole.
AP
Lääkkeet!
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi vuokralla asuva nelikymppinen, jolta löytyy kyllä säästöjä ja sijoituksia enemmän kuin omistusasunnon omarahoitusosuus vaatisi. Nuoremmat sisarukseni asuvat omistusasunnoissa.
Tarvitsen säästöjä lapsettomuushoitoihin ja uskoisin, että äitini arvostaa lapsenlapsia enemmän kuin minun asumista omistusasunnossa.
Kai tiesit, että naisen hedelmäikä on 21-24 v?
AP
Onneksi irtisanomissuojaa heikennetään myös jukisella eikä alle 50 hengen organisaatioissa ole takaisinottovelvoitetta.
Me sisarukset asumme vuokralla. Olemme 40-55v.
Ymmärrän tuon hyvin. Minun toinen lapseni asuu vuokralla eli maksaa jollekin toiselle ja kartuttaa tämän omaisuutta. Omaa ei kerry. Se on tyhmää. Lisäksi valittaa siitä koko ajan. Uhriutuu.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi irtisanomissuojaa heikennetään myös jukisella eikä alle 50 hengen organisaatioissa ole takaisinottovelvoitetta.
40-50-vuotiaat julkiselta irtisanotut ei työllisty enää mihinkään.
Aikuinen ihminen ymmärtää, että tärkeintä on se, mitä niiden seinien sisäpuolella on ja miten kuin se, että kuka ne seinät omistaa.
Taas yksi aikuisuudelta välttynyt vanhempi....
Tuollaisia ihmisiä saattaa oikeasti olla olemassa.