Millaisen ensimmäisen virkkeen kirjoittaisit novelliin jonka nimi on Mies ja mäyräkoira?

Nainen oli kaunis, liian kaunis. Silloinkin kun tuijotti julmasti miestä ja sanoi "minä tai alkoholi, valitse". Mies ei tehnyt valintaa koska riippuvuus valitsi hänen puolestaan. Ja nyt vuosia myöhemmin oli jäljellä enää mies ja hänen paras ystävänsä mäyräkoira. 

Mäyräkoira Mauri lysähti eteisen matolle ja kuoli,mies otti sen syliinsä ja itki.

Mies istui mäyräkoira kainalossa mietiskillen syntyjä syviä kunnes yhtäkkiä kuului röyhtäisy keittiön puolelta ja kuinka ollakkaan, naapuri oli kuullut kilinää ja rientänyt paikalle kaljanhimoissaan.

Kurkku oli kipeä ja katsoin mäyräkoiraa ja tiesin, etten ollut yksin ja mäyräkoira hymyili mäyräkoirana korvat heiluen.

Parthiasta oli alkanut kuulua huolestuttavia uutisia.

Nainen makasi sängyllä tuijottaen seinällä olevaa Carpe Diem -taulua ja tunsi suurta voimaantumisen ja ilon tunnetta, ja vain siksi, että hänen vierellään makasi kuollut mäyräkoira ja koriseva, kuoleva mies. 

Vanhoja poikia viiksekkäitä,  mies sekä koira kumpikin on.

Nainen sulki oven takanaan ja nautti, koska oli pystynyt tuhoamaan miehen elämän ja tappamaan sen ainoan asian jota mies rakasti, pienen mäyräkoiran pennun. 

Puppa oli kantanut lapsille taas vasun.

Kaikki onnelliset mäyräkoirat heiluttavat häntäänsä  samalla tavalla,  jokainen onneton mäyräkoira on onneton omalla tavallaan. 

Nainen avasi jääkaapin oven ja mietti minkä osan miehestä hän tänään syöttäisi mäyräkoiralleen. 

Laihduttakaa, huusi mies ja mäyräkoira.

Katsoin mäyräkoiraani, ja mietin ajatteleeko se useammin mäyriä vai muita koiria, mutta sitten se katsoi minua sielukkasti, ja tajusin, että se ajattelee vain minua, ja puhkesin rumaan itkuun tajutessani, että se oli ainoa joka rakasti minua.

Kirosin itsekseni. Tästä tulisi vaikeaa. Sade oli kastellut mäyräkoiran pahvin ja nyt sen kantaminen olisi äärimmäisen vaikeaa.

Se oli yksi kuumimpia toukokuun päiviä, ja ilma väreili asfaltin yllä kangastuksen omaisesti, kun hän teki matkaa lähikauppaan listallaan vain mäyräkoira ja pari jääkaappikylmää olutta.

Sain alanuolen. Mutta ainakin yritin kirjoittaa. Aina alanuolella isketään yrittävää.

Rikospoliisi Koistinen avasi silmänsä, hieroi niitä kämmenillään  ja mietti tuskastuneena, että edessä olisi taas yksi tuskastuttavan tylsä päivä. Mutta hän ei osannut aavistaakaan, mitä tuleva päivä toisi tullessaan. 

Juha vilkaisi ympärilleen, kun Santeri teki asiansa suoraan pururadalle. Ei näkijöitä, ei siis tarvinnut noukkia kakkaa.

Oli synkkä ja myrskyinen yö. 

Pimenevässä illassa mies ja mäyräkoira alkoivat saavuttaa minua huolimatta puolijuoksustani.