Edessä karu kesäloma

Minulla oli tuollainen kesäloma koko lapsuuteni ajan, eikä kukaan mitään lahjoitellut. Keksimme tekemistä ihan itse. Kävimme onkimassa mato-ongella, uimassa, poimimme mansikoita ja muita marjoja, leikimme pihaleikkejä ja sateella sisäleikkejä.

Voisin lahjoittaa itse värkkäämäni pienen nukkekodin. Ei ole lasta, jolle antaa se

Ei minullekaan kukaan erikseen keksinyt mitään kivaa tekemistä. Kävin kirjastossa, uimassa, onkimassa ja kiusasin pikkueläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen kesäloma koko lapsuuteni ajan, eikä kukaan mitään lahjoitellut. Keksimme tekemistä ihan itse. Kävimme onkimassa mato-ongella, uimassa, poimimme mansikoita ja muita marjoja, leikimme pihaleikkejä ja sateella sisäleikkejä.

Ehkä ei sinun lapsuudessa ollut keräyksiä, itse nyt törmäsin tällaiseenkin ilmiöön. En nyt sitä ihan huonona pidä, mutta sääliksi käy lapsia joilla lasten kesäkivat ovat muiden harteilla, lapsi tarvitsee ehdottomasti kivoja kokemuksia eikä tietenkään vain kesällä. Kaikilla ei ehkä soisi olevan lapsia, osattomista lapsista kasvaa katkeria ja kitkeriä aikuisia.

Oletteko miettineet, miksi nykyään täytyy olla niin kauhean paljon kaikkea tapahtumaa ja aktiviteettia, että olisi kivaa?

Kuten joku aiempikin kirjoittaja sanoi, ei minun lapsuudessani ollut mitään järjestettyä ohjelmaa. Linnanmäellä saattoi päästä käydä joka kolmas vuosi, se oli sen kesän reissu. Joinakin kesänä pakattiin perhe ja teltta kuplavolkkariin ja mentiin telttailemaan. Leirintäalueella oli uimaranta, kiipeilyteline, liukumäki ja keinut.

Muuten oltiin pihalla kavereiden kanssa tai joskus pääsi viikoksi mummolaan, eikä sielläkään mitään ihmeellistä ollut, mansikoita ja herneenpalkoja sai syödä suoraan pellosta.

On osallistuttu.  Ainakin kerran kesässä pitää johonkin päästä.