Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten mun kaverit ei pärjää 3 lapsen kanssa yksin?
17.05.2008 |
Aina jos mies on esim. työmatkalla tms. niin pitää olla joku kaverina. Normaali arjessakin on aina jomman kumman vanhemmat mukana. En vaan ymmärrä miten se on muka niin vaikeaa? Itselläni on 5- ja 3- vuotiaat tytöt, sekä 3kk kaksospojat. Kyllä minä käyn koko porukalla uimahallissa, ruokakaupassa yms. enkä tunne olevani mitenkään superäiti. Ne vaan ovat sellaisia arjen toimintoja. Toisella äidillä on 1/2-vuotiaat kaksoset ja 2-vuotias isosisko. Äiti ei ole vielä kertaakaan ollut kaikkien kanssa yksin.
Kommentit (20)
Eikä itsellä ole edes uikkaria, ja vauvat on kaukalossa.. : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten se uimahallissa käynti onnistuu tuolla porukalla. Osaako 3v jo uida ja miten olet altaassa kaksosvauvojen kanssa.
Se, että käyt uimahallissa kaikkien lapsiesi kanssa, ei tee sinusta superäitiä, mutta itse kyllä koet sen huippusuorituksena, joka oikeuttaa sinut nostamaan itsesi jalustalle ystäviisi nähden. Sinä et myöskään ole superystävä.
Tuttuni ei ole ollut paria tuntia pidempään yksin 2kk vauvan ja 3.5-vuotiaan kanssa. Isompi on päivät hoidossa ja jos mies on työmatkoilla (vaikka vain yhden yön pois), äiti lähtee lastensa kanssa mummolaan tai pyytää mummon apuun. Viikonloppuisin isä ulkoiluttaa isompaa, jotta äiti voi nukkua pienemmän kanssa. Niin, ja vauva nukkuu yöt putkeen ja on tyytyväinen vauva. Uusavuttomuutta, sanoisin minä, tai sitä että halutaan mennä siitä mistä aita on matalin.
jokaista uimataidotonta kohden uimassa tulee olla yksi aikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai kenen luokse voisitte mennä. Miksi aina pitää mustamaalata kaikki. Itse olisin superonnellinen, jos lapsillani olisi mummi joka voisi edes joskus tulla meille hoitamaan lapsia kanssani. Pärjään hyvin lasteni kanssa yksin, mutta jos apua olis tarjolla, ottaisin sitä mielihyvin vastaan.
Ja toi uimahalliin meno tuolla porukalla ei ole kyllä mitenkään viisasta...
Saako siitä kunniamerkin jos kiipeää väkisin yli korkeimmasta kohdasta ja muksahtaa kipeästi pyllylleen vaikka vieressä olisi paljon helpompi kohta?
Järkevät ihmiset tietävät, että portinkin voi avata ja mennä siitä kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuni ei ole ollut paria tuntia pidempään yksin 2kk vauvan ja 3.5-vuotiaan kanssa. Isompi on päivät hoidossa ja jos mies on työmatkoilla (vaikka vain yhden yön pois), äiti lähtee lastensa kanssa mummolaan tai pyytää mummon apuun. Viikonloppuisin isä ulkoiluttaa isompaa, jotta äiti voi nukkua pienemmän kanssa. Niin, ja vauva nukkuu yöt putkeen ja on tyytyväinen vauva. Uusavuttomuutta, sanoisin minä, tai sitä että halutaan mennä siitä mistä aita on matalin.
Meillä syntyi 3 lasta 4 vuoden sisään, esikoisella on adhd ja kaksi muuta ovat allergikkoja. Nuorimmainen on ollut koko vauva-aikansa todella vaativa, ei esim nukkunut ekaan 5 kuukauteen päiväunia käytännössä lainkaan. Joo, kyllähän minä PÄRJÄSIN noiden kolmen kanssa, mutta olisin välillä antanut vaikka toisen käteni, jos joku olisi tullut auttamaan, ettei vaikka olisi tarvinnut mennä koko katraalla kauppaan. Ja kun mies oli vaikka illalla pois laskin tunteja hänen paluuseensa. Jos olisi tuolloin ollut innokas mummi tai kaveri, niin olisin takuulla pyytänyt apuun.
Välillä olen katsellut kateellisena kavereiden helppoja, rauhallisia ja kilttejä lapsia. Mikä siinä on mennessä ja ollessa vaikka viiden lapsen kanssa, jos kaikki alle 3v nukkuvat tuntikausia päiväunia ja yöt läpensä, leikkivät itsekseen ja tottelevat. Siinä voi sitten kiillottaa vielä omaa kruunuaan ja miettiä miten hyvin pärjää, kun joku muu pärjää niin tosi paljon huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen suhteen, miten osaavat asioita organisoida ja hahmottaa: toiset pystyvät tekemään monta asiaa yhtä aikaa, hoitamaan lapset, tekemäään ruokaa ja siivoamaan huushollia siinä sivussa. Joillakin sitten taas on hyvinkin työlästä, kun pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan, eli siinä tapauksessa monen eri lapsen huomioiminen samaan aikaan voi olla todella vaikeaa tai se koetaan raskaaksi. Tämä esimerkiksi voi olla syynä siihen, miksi kaverisi ei pysty hallitsemaan koko konkkaronkkaa yksinään.
Minulla on neljä lasta, joista yhdet kaksoset ja täytyy sanoa, että kyllä olen ihan mainiosti pärjännyt heidän kanssaan yksinkin, varsinkin kun esikoinen on jo iso koululainen.
Itse en kyllä enää mene uimahalliin kaikkien neljän kanssa samaan aikaan, viime kerta oli sen verran jännä tälle äidille, kun yksi lapsista meinasi hukkua, toinen liukastui juostessaan ja löi päänsä uimahallin lattiakaakeliin, kolmas katosi kokonaan vähäksi aikaa (oli mennyt liukumäkeen) ja neljäs huiteli ties missä omia menojaan (isoin lapsista ja ainoa uimataitoinen).
eikä meinaa pärjätä heidän kanssaan yksin(mies aina töissä tai harrastamassa), aina jos jonkillaista vierasta hoitajaa ja sitten valittaa jatkuvaa rahapulaansa... en ole kateellinen että saa hoitajia vaan paremminkin ihmettelen!
Tv. neljän alle 8-vuotiaan lapsen äiti joka pärjää ilman hoitajiakin lasten kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kolmea ja usempaa lasta hoitaa suvereenisti hyväntuulisena yksin niin mikäs siinä. Jos joku tai jotkut lapsista on ihan pieniä, niin kyllä siinä jossain vaiheessa se pinna helposti kiristyy liikaakin. Itse ainakin väsyneenä kahdenkin lapsen kanssa saatoin välillä olla niin raivona yksinäni, että pyysin ihan suosista jonkun aina avukseni. Meillä ei ainakaa ole ollut mitään supernukkuja lapsia eli olen aina ollut väsynyt, kun perheessä alle 3-vuotias.
heidän kanssaan edes KAHTA TUNTIA vaan aina täytyy olla mummu tmv auttamassa. Kaupassa ei oo koskaan käyny lasten kans ja ei voi yksin ulkoilla lastensa kans, koska "vauvalla voi tulla nälkä ja mihin minä sitten esikoisen laitan siksi aikaa kun imetän"
Mulla on lapset 6v, 4v, 2v ja 3kk ja hyvin pärjään lähes 24/7.. Mies rauhanturvaajana. Tosin, kyllä meilläki mummi hakee joka toinen vkonloppu 1-2 yöksi 2 vanhinta eli apuahan sekin on ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja meidän muidenkin kannattaisi ottaa oppia tuollaisesta, mikäli mahdollista. Ei äitiyden tarvitsekaan olla suorittamista. Kyllä apua kannattaa ottaa vastaan aina kun se on mahdollista -ei avun pyytäminen ole laiskuutta tai uusavuttomuutta. Ennen lapsia hoiti koko kyläyhteisö: naapurit, tädit, sedät, mummit ja vaarit. Ja varmastikaan äidit eivät olleet yhtä loppuunpalaneita kuin tämänpäivän suorittaja-äidit.
Ihan hienoahan se varmaankin on, jos on aina saatavilla se toinen aikuinen avuksi.
MUTTA, jos ihminen joutuu ihan paniikkiin, kun joutuu olemaan keskenään lasten kanssa eikä oikeasti pärjää, se on mielestäni huolestuttavaa. Jos ei pysty MILLÄÄN käymään esim. kaupassa kahden lapsen kanssa. Tai kuten yksi isä: ei pärjännyt kahta tuntia kymmenkuisen lapsensa kanssa, vaan hälyytti vanhempansa apuun. Se on mielestäni huolestuttavaa ja outoa.
Minulla on kaksi superhelppoa lasta, enkä koe heidän kanssaan olemista mitenkään hankalana. Päinvastoin nautimme niistä päivistä, jolloin voimme olla omillamme. Voimme ihan rauhassa käydä leikkipuistossa eväsretkellä monta tuntia. Tai loiruta kaupoissa ja syödä pitsaa. Nyt kun kuopuskin on "järkevän" ikäinen (kolme vuotta), kaikki muuttuu vain hauskemmaksi. Mutta siis siitä lähtien kun esikoinen syntyi, olen hoitanut lasten kanssa ihan mitkä tahansa kauppa-/virasto- tmv. asiat.
Toisaalta, jos lapseni olisivat superhypervilkkaita, emme luultavasti lähtisi kotioloista näin herkästi kulun päälle.
En kuitenkaan ymmärrä kaveriani, joka ei onnistu käymään isommilla ruokaostoksilla yhden leikki-ikäisen ja toisen kaukaloikäisen kanssa. AINA on oltava joko mies apuna tai lapset jossain hoidossa. Kun eihän niiden kanssa voi mennä kauppaan.
ja mies meni viikonlopuksi jonnekin. Piti mummi tahtoa kaveriksi.
Kun syntyi toinen, miehen piti ottaa vuorotteluvapaata, että pärjäsivät äitiysloman ajan kahden kanssa.
Neljän äiti
Hei, muakin kiinnostaa miten ap on toiminut nuo uimahallireissut vauvojen ja kahden leikki-ikäisen kanssa? Vai oliko se vain trolli?
Meillä 6v, 3v ja 1,5v lapset ja kyllä oli katsomista niiden perään ihan kahdestaan miehenkin kanssa viimeksi kylpylässä, kun yksikään ei vielä osaa uida. Esikoinen osaa kellukkeilla uida, mutta kaipaa seuraa meistä aikuisista, ja nuo pojat taas on niin vilkkaita ja uhkarohkeita, että tarkkana saa olla. Ei tulisi mieleenkään mennä yksin heidän kanssaan uimahalliin, esikoisen ja keskimmäisen/nuorimman kanssa voisin mennä, mutten kahden vilkkaan pienen pojan kanssa. Eivät edes suostu pitämään kellukkeita vielä nuo pienet.
eikä musta mitenkään helppoa ole heidän kanssaan. Pärjään kuitenkin päivät yksin.
ovat niin onnellisessa asemassa että on läheisiä jotka auttaa niin ei tarvi.
En mä kyllä lähtis yksin neljän alle kouluikäisen uimataidottoman lapsen kanssa uimahalliin, vaikka olisinkin superäiti.
Alue: Aihe vapaa
mutta kyllä kai sitä pitäisi uskaltaa olla kolmen lapsensa kanssa ilman toista aikuista. Mua vaan ärsyttää, kun molemmat soittelee hädissään, jos ei tiedä kenet pyytäis kaveriks... Ja itseasiassa toisessa perheessä on "vaan" kaksi lasta. Tosin kaksoset.