Miksi Suomessa pidetään vauvan nimeä suurenakin valtion salaisuutena?

Monessa maassa nimi pitää tosiaan ilmoittaa viimeistään synnytyslaitoksella, lasta ei pysty muutoin rekisteröimään. Meillä Suomessa lapsen rekisteröinti onnistuu alkuun pelkällä hetulla, ja nimi voidaan ilmoittaa myöhemmin. Meillä on toimiva väestötietojärjestelmä ja nimen ilmoittaminen ja muuttaminen on ylipäätään mahdollista- monessa muussa maassa se on paljon vaikeampaa. 

Moni saattaa kyllä katua sitä synnytyshormoneissa tehtyä valintaa, joten ihan hyvä, ettei meillä nimen valinta ole aikataulullisesti sidottu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Esim. Sveitsissä nimi pitää kertoa viranomasille jo ennen syntymää. Ihan hyvin ne on pärjänneet ilman mitään höpynpölyä-taikauskoa.

Jep.  No mennään tässä sitten Sveitsin malliin.  Ilmoittele Orpolle että laittaa hösseliksi lakihommelit.

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa nimi pitää tosiaan ilmoittaa viimeistään synnytyslaitoksella, lasta ei pysty muutoin rekisteröimään. Meillä Suomessa lapsen rekisteröinti onnistuu alkuun pelkällä hetulla, ja nimi voidaan ilmoittaa myöhemmin. Meillä on toimiva väestötietojärjestelmä ja nimen ilmoittaminen ja muuttaminen on ylipäätään mahdollista- monessa muussa maassa se on paljon vaikeampaa. 

Moni saattaa kyllä katua sitä synnytyshormoneissa tehtyä valintaa, joten ihan hyvä, ettei meillä nimen valinta ole aikataulullisesti sidottu siihen.

Ihan kuin muissa maissa kaduttaisiin nimeä. Täällä kyseessä on loputtomasta vatvonnan aiheesta. 

Onneksi kaikki leikkaukset ja hinnan nousu murheet on kaikonneet.  Tuli vaan isompi nimi huoli SUOMESSA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin joka asiaan puuttuvat eivät yritä saada vaihtamaan sitä meidän valitsemaa nimeä, kun eivät tiedä mikä se on.

Tiedän, ettei isovanhemmat oli täysin tyytyväisiä meidän valitsemiin nimiin. Kun saivat kuulla nimet vasta ristiäisissä, ei tullut kuin vähän tuhahtelua, että tuollainen vanhan miehen nimi. Jos olisivat sen etukäteen tienneet, niin aivan varmuudella olisi tullut ehdotuksia, etteikö siitä voisi tehdä se ja se meidän valitseman sijaan.

Meillä oli sama tilanne. Siksi päätettiin, että isovanhemmat ja muutkin kuulevat nimen vasta ristiäisissä. 

Tätäkään ongelmaa ei ole, kun ei sekoita kastetta ja nimenantoa. Sen nimen voi kertoa muille ihan ilmoitusasiana koska tahansa.

Ei se ole tälläkään tavalla tuhoutunut, eli ei ole mitään ongelmaa. Ulkopuolisten uteliaisuus ei ole mikään syy tehdä/muuttaa oikeastaan yhtään mitään. 

Siinä on tapa, joka on kummallinen. Omassa suvussa lapset on saaneet nimensä jo vastasyntyneinä eikä ole tarvinnut nimiä hävetä eikä salailla. 

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa nimi pitää tosiaan ilmoittaa viimeistään synnytyslaitoksella, lasta ei pysty muutoin rekisteröimään. Meillä Suomessa lapsen rekisteröinti onnistuu alkuun pelkällä hetulla, ja nimi voidaan ilmoittaa myöhemmin. Meillä on toimiva väestötietojärjestelmä ja nimen ilmoittaminen ja muuttaminen on ylipäätään mahdollista- monessa muussa maassa se on paljon vaikeampaa. 

Moni saattaa kyllä katua sitä synnytyshormoneissa tehtyä valintaa, joten ihan hyvä, ettei meillä nimen valinta ole aikataulullisesti sidottu siihen.

Niissä monissa maissa voi ilmoittaa alkuun että lapsen nimi on "Jorma" ja sitten ristiäisten aikaan vaihtaa sen (jos haluaa). Itseasiassa Suomessakin saatetaan kysyä "työnimeä" lapselle, jos häntä joudutaan pitämään sairaalassa esim. keskeisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa nimi pitää tosiaan ilmoittaa viimeistään synnytyslaitoksella, lasta ei pysty muutoin rekisteröimään. Meillä Suomessa lapsen rekisteröinti onnistuu alkuun pelkällä hetulla, ja nimi voidaan ilmoittaa myöhemmin. Meillä on toimiva väestötietojärjestelmä ja nimen ilmoittaminen ja muuttaminen on ylipäätään mahdollista- monessa muussa maassa se on paljon vaikeampaa. 

Moni saattaa kyllä katua sitä synnytyshormoneissa tehtyä valintaa, joten ihan hyvä, ettei meillä nimen valinta ole aikataulullisesti sidottu siihen.

Niissä monissa maissa voi ilmoittaa alkuun että lapsen nimi on "Jorma" ja sitten ristiäisten aikaan vaihtaa sen (jos haluaa). Itseasiassa Suomessakin saatetaan kysyä "työnimeä" lapselle, jos häntä joudutaan pitämään sairaalassa esim. keskeisenä.

Ei todellakaan monissa maissa voi eikä ristiäisiä edes liitetä tapakulttuurissa nimenantoon kuten Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen uskottiin, että jos paholainen kuulee lapsen nimen ennen kastetta, hän kutsuu lapsen luokseen. Ylipäätään nimiin liittyy suomalaisilla magiaa, samoin kuin eräissä natiiviamerikkalaisissa kulttuureissa.

Epäilen ettei ole liittynyt edes alitajuisesti pitkiin aikoihin.

Liittyy moniin muihinkin asioihin perinteitä ja uskomuksia, vaikka ei niitä ajatella sen kummemmin. Hienoa vaan, että jotkut asiat pysyvät. 

Näin juuri, että kastamatonta, seurakunnan yhteyteen vielä ottamatonta (jolla on kuitenkin osuus perisynnistä) lasta suojellaan antamatta nimeä ulkopuolisten tietoon tai kutsumatta häntä nimellään. Sairaalaan ainakin ennen piti antaa lapselle antaa jotkut mahdolliset nimet mahdollista hätäkastetta varten. Vielä reilu 20 vuotta sitten siis laitettiin nimi tyttöä tai poikaa varten. En tiedä, mikä nyt on käytäntö. https://evl.fi/perhejuhlat-ja-pyhat/ristiaiset/#miksi

Vierailija kirjoitti:

Ennen uskottiin, että jos paholainen kuulee lapsen nimen ennen kastetta, hän kutsuu lapsen luokseen. Ylipäätään nimiin liittyy suomalaisilla magiaa, samoin kuin eräissä natiiviamerikkalaisissa kulttuureissa.

Tämä. Se on tabu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen uskottiin, että jos paholainen kuulee lapsen nimen ennen kastetta, hän kutsuu lapsen luokseen. Ylipäätään nimiin liittyy suomalaisilla magiaa, samoin kuin eräissä natiiviamerikkalaisissa kulttuureissa.

Epäilen ettei ole liittynyt edes alitajuisesti pitkiin aikoihin.

Liittyy moniin muihinkin asioihin perinteitä ja uskomuksia, vaikka ei niitä ajatella sen kummemmin. Hienoa vaan, että jotkut asiat pysyvät. 

En ollut tietoinen perinteestä/taikauskosta. mutta molempien lasten nimet oli salassa ristiäisiin saakka. Jotenkin vaan tuntui vahvasti että ei niitä kerrota ennen, kulttuuri asuu syvällä! 

Uskomuksista vielä, että omassa evankelisluterilaisessa seurakunnassani uuden jäsenen eli sen kastetun lapsen nimi kerrotaan seuraavan sunnuntain jumalanpalveluksen yhteydessä. Jos ei suvusta käydä kuuntelemassa nimen kuulutusta, "uskotaan" että lapsesta voi tulla kuuro.  

Pöljyys johtuu siitä, että suomalaiset luulevat lapsen saavan kasteessa nimen.

Meillä on kolme kastamatonta lasta. Ei ole vielä paholainen vienyt. Kaikki jo täysi-ikäisiä.

Ekan nimi päätettiin lapsen ollessa 3 tuntia vanha. Toiselle oli heti toinen ja kolmas nimi valmiina. Etunimeä pohdiittin kuusi päivää. Kolmannelle oli etunimi heti valmiina, kahta muuta nimeä mietittiin viikko. Nimet julkaistiin heti kun ne oli päätetty. Keskenään skoolasimme. Ei siis ollut nimiäisiäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on muitakin vastaavia tapoja. Palstan mukaan miehet ei kerro, mihin ovat menossa eikä naiset kerro, miksi heillä on aina suuremmat menot kuin tulot.

Kyllä mä olen kertonut ihan avoimesti miksi mun menot on tuloja suuremmat. Elätän kahden lapsen lisäksi miestä, jonka tulot ei riitä hänen vaatimaan elintasoon.

Itse aiheeseen. Me pidettiin lasten nimet salaisuutena, jotta voitiin rauhassa miettiä asiaa. Sukulaisten painostus ja vaatiminen jäi kätevästi pois. Kummankin suvussa ihan normaali käytäntö, ettei nimeä kerrota etukäteen, niin siitä ei tarvinnut tapella. Jälkeenpäin tulleisin märinöihin pystyi vastaamaan, että lapsilla on jo nimi ja hän saa sen aikuisena niin halutessaan muuttaa, mutta nyt se on mikä on.

Et sitten ole kokenut sitä häslinkiä, joka tulee siitä, kun vauvalle aiotaan laittaa "väärä" nimi.

On myös olemassa lapsia, joille ei ole etukäteen suunniteltu nimeä. Meilläkin se päätettiin lopullisesti vasta silloin, kun kastamaan tullut pappi oli laittanut takkinsa naulakkoon.

Vierailija kirjoitti:

Ennen uskottiin, että jos paholainen kuulee lapsen nimen ennen kastetta, hän kutsuu lapsen luokseen. Ylipäätään nimiin liittyy suomalaisilla magiaa, samoin kuin eräissä natiiviamerikkalaisissa kulttuureissa.

Ehkä tämä voi olla taustalla. suomessa nyt vain on tapa olla kertomatta nimeä ennen kastajaisia. Ei siinä mitään pahaa ole. 2kk voi kutsua tulokasta vaikka vauvaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Sveitsissä nimi pitää kertoa viranomasille jo ennen syntymää. Ihan hyvin ne on pärjänneet ilman mitään höpynpölyä-taikauskoa.

Jep.  No mennään tässä sitten Sveitsin malliin.  Ilmoittele Orpolle että laittaa hösseliksi lakihommelit.

Pitäähän täälläkin. Mahdollista hätäkastetta varten. Ainakin vuonna 2000 näin tein. 

Sukuni asuu toisella puolella Suomea, ja halusimme juhlistaa lastamme kutsumalla lähisukulaiset kaikki samana päivänä katsomaan häntä ja ilmoitimme nimen kertomalla tarinan, mistä nimi juontaa juurensa. Meitähän yritettiin oman sukuni puolelta painostaa kastamaan lapsi, ja mieliä pahoitettiin. Emme kumpikaan enää kuulu kirkkoon, joten emme nähneet mitään syytä kastaa lastamme. Ja todella harvoin sukulaiseni käyvät meillä päin, joten nimiäisissä näkivät hänet edes kerran.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa vain oman kokemukseni. Me keksimme lapsen nimen vasta viikko ennen ristiäisiä. Emme edes tienneet sukupuolta kun odotimme ja syntymän jälkeen aika meni ihan sumussa. Joten päätimme sitten sen viikon odottaa ja kertoa nimen ristiäisissä. 

Me arvoimme vielä kirkon pihalla, toinen ja kolmas nimi olivat valmiina ja ensimmäisen nimen alkukirjain.