Mitä tehdä? Lapsi saa raivarit, kun ei saa mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Lasten elämässä tulee koko ajan vastaan pettymyksiä vaikka vanhemmat ei niitä aiheuttaisi. Vanhemman tehtävä ei ole aiheuttaa pettymyksiä vaan auttaa lasta selviämään pettymyksistä.

Eli sinun lapsesi saa juosta vapaasti autotielle, koska sinä et halua tuottaa hänelle sitä pettymystä, että kieltäisit sen. Asia selvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisi isosti huolissani, jos 7-vuotias lampaana alistuisi kaikkeen eikä yhtään pistäisi hanttiin tai kiukkuaisi. Se olisi todella epänormaalia. Kyseessä on pieni lapsi, ei tahdoton nukke. 

Fiksu, rauhallinen lapsi, jolle on opetettu kotona käytöstavat, ei ole mikään alistettu tahdoton nukke. Voi luoja näitä kommentteja täällä.

Fiksu, rauhallinen lapsikin välillä kiukuttelee. Asia ei liity käytöstapoihin, vaan normaaliin tunne-elämään. Ihmisen tunne-elämä ei ole normaali, jos hän ei koskaan tunne kiukkua tai muita negatiivisia tunteita ja osoita niitä pienenä ulospäin. Liian moni lapsi on "käytöstapoja opettamalla" alistettu ja totutettu siihen, että negatiiviset tunteet pitää padota sis

Ei seitsenvuotias nyt niiiin pieni lapsi ole. Siis ei isokaan, muttei mikään taapero, vaan jo koululainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ei ole vaarallista. Meillä se menee ohi, kun totean, että voit huutaa vaikka maailmantappiin saakka, mutta tämä asia on nyt näin. Jos alkaisin kauheasti hössöttämään ja sopimaan siinä asiaa, oppisi lapsi juuri sen, että tällä tavoin saa huomiota ja lopuksi periksi. Kun kiukuttelu on ohi, on keskustelun vuoro. Se lapsi ei mene rikki, vaikka se joskus kiukutteleekin. 4 lasta näillä opein saatu nuoriksi aikuisiksi, osaavat keskustela ja perustella

Mutta entä jos lapsi sitten huutaa siihen maailman tappiin saakka eli joka päivä pari kertaa tunnin verran ja tätä jatkuu vuosia? Kuka äiti jaksaa sellaista? 

Lapsi viedään lääkäriin, jos tuollaista jatkuu edes viikon verran. Ei ole normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ei ole vaarallista. Meillä se menee ohi, kun totean, että voit huutaa vaikka maailmantappiin saakka, mutta tämä asia on nyt näin. Jos alkaisin kauheasti hössöttämään ja sopimaan siinä asiaa, oppisi lapsi juuri sen, että tällä tavoin saa huomiota ja lopuksi periksi. Kun kiukuttelu on ohi, on keskustelun vuoro. Se lapsi ei mene rikki, vaikka se joskus kiukutteleekin. 4 lasta näillä opein saatu nuoriksi aikuisiksi, osaavat keskustela ja perustella

Mutta entä jos lapsi sitten huutaa siihen maailman tappiin saakka eli joka päivä pari kertaa tunnin verran ja tätä jatkuu vuosia? Kuka äiti jaksaa sellaista? 

Laita omaan huoneeseen huutamaan, tuskin se sitä jaksaa tuntitolkulla tehdä, etenkään ilman yleisöä. Mutta jos siihen lähtee mukaan

Eli lapsi on oppinut kiukuttelemaan suoraa huutoa, eikä usko edes kun käsketään mennä omaan huoneeseen. Tässä on lapsella niskaote aikuisesta, eli kyse ei ole vain ikään kuuluvasta kiukuttelusta. Kun annat periksi tuossakin, niin sitten tulee seuraava asia, minkä se lapsia hoksaa, että ei tarvi totella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi herranen aika, 121. Rajat eivät ole rakkautta, vaan rakkaus on rakkautta. Lasten komentaminen ja kurinpito ei korvaa sitä, että heille kerrotaan ja näytetään heidän olevan rakkaita. Vaikka luoja tietää että aika monen suomalaislapsen kohdalla näin onkin tehty. 

Eli vielä kerran; vaikka pettymyksiä kuuluu joka lapsen elämään, vanhempien tärkein tehtävä ei ole pettymysten tuottaminen, vaan lasten rakastaminen ja turvallisen kodin luominen. Jos et tätä pysty sisäistämään, parempi olla lapseton. 

Sori, pikkuinen, mutta rajat nimenomaan ovat rakkautta. Ne luovat turvaa ja osoittavat, että vanhempi rakastaa lastaan. Jos lapselle ei aseteta ikinä minkäänlaisia rajoja, se on merkki siitä, että vanhempia ei kiinnosta vttuakaan mitä kakara touhuaa. Rakkaus on paljon muutakin kuin sitä, että silitellään ja s

Mitä sä hourailet? Kukaan ei mitään makeile. Sinulle vain yritetään vääntää ratakiskosta päivänselvää asiaa. Eikä näköjään mene siltikään perille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi herranen aika, 121. Rajat eivät ole rakkautta, vaan rakkaus on rakkautta. Lasten komentaminen ja kurinpito ei korvaa sitä, että heille kerrotaan ja näytetään heidän olevan rakkaita. Vaikka luoja tietää että aika monen suomalaislapsen kohdalla näin onkin tehty. 

Eli vielä kerran; vaikka pettymyksiä kuuluu joka lapsen elämään, vanhempien tärkein tehtävä ei ole pettymysten tuottaminen, vaan lasten rakastaminen ja turvallisen kodin luominen. Jos et tätä pysty sisäistämään, parempi olla lapseton. 

Miten sä luot sen turvallisen kodin käytännössä? 

a) et ikinä tuota lapsille pettymyksiä ja annat heidän esim. juosta autotielle, laittaa käden kuumalle kiukaalle, syödä kärpässieniä jne. jne.

vai

b) tuotat lapsille pettymyksiä kieltämällä heidän mielestään kivat, mutta oikeasti vaaralliset asiat

Aukeniko

Tietenkin minä asetan rajat ja huolehdin lasteni turvallisuudesta. Mutta se on yksi minun duunini muiden joukossa, ei tärkein asia vanhemmuudessa eikä myöskään erityinen rakkauden osoitus. 

Jos joku kokee olevansa rakkaudellisimmillaan silloin kun kieltää lastaan pistämästä kättään kuumalle kiukaalle tai juoksemasta tielle tai huudattaessaan tätä, niin suosittelisin kyllä lämpimästi kaappaamaan lapsen kainaloon ja lukemaan tälle kirjaa ja miettimään, mikä lopulta on rakkautta ja mistä se rakkauden kokemus lapselle jää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisi isosti huolissani, jos 7-vuotias lampaana alistuisi kaikkeen eikä yhtään pistäisi hanttiin tai kiukkuaisi. Se olisi todella epänormaalia. Kyseessä on pieni lapsi, ei tahdoton nukke. 

Fiksu, rauhallinen lapsi, jolle on opetettu kotona käytöstavat, ei ole mikään alistettu tahdoton nukke. Voi luoja näitä kommentteja täällä.

Fiksu, rauhallinen lapsikin välillä kiukuttelee. Asia ei liity käytöstapoihin, vaan normaaliin tunne-elämään. Ihmisen tunne-elämä ei ole normaali, jos hän ei koskaan tunne kiukkua tai muita negatiivisia tunteita ja osoita niitä pienenä ulospäin. Liian moni lapsi on "käytöstapoja opettamalla" alistettu ja totutettu siihen, että negatiiviset tunteet pitää padota sisälle, koska äidille tulee paha mieli niiden näkemisestä. Näitä sitten käsitellään terapiassa ai

Ääripäätkin voivat olla normaaleja. Meillä toinen on tuollainen rauhallinen, joka ei suutu oikeastaan mistään ja usein asiat ovat hänelle "ei sevväliä". Ei hän ole tahdoton, mutta harvoin kokee asioita voimakkaasti ja on sopeutuva. Itse olen samanlainen. 

Toinen lapsi on taas samaa ääripäätä kuin ap:n. Vahvoja tunteita ja vahva tahto, raivoa mutta myös voimakasta iloa. 

Molemmat normaaleja ja ihania omia itsejään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ei ole vaarallista. Meillä se menee ohi, kun totean, että voit huutaa vaikka maailmantappiin saakka, mutta tämä asia on nyt näin. Jos alkaisin kauheasti hössöttämään ja sopimaan siinä asiaa, oppisi lapsi juuri sen, että tällä tavoin saa huomiota ja lopuksi periksi. Kun kiukuttelu on ohi, on keskustelun vuoro. Se lapsi ei mene rikki, vaikka se joskus kiukutteleekin. 4 lasta näillä opein saatu nuoriksi aikuisiksi, osaavat keskustela ja perustella

Mutta entä jos lapsi sitten huutaa siihen maailman tappiin saakka eli joka päivä pari kertaa tunnin verran ja tätä jatkuu vuosia? Kuka äiti jaksaa sellaista? 

Lapsi viedään lääkäriin, jos tuollaista jatkuu edes viikon verran. Ei ole normaalia. 

Mitä arvelet lääkärin määräävän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ei ole vaarallista. Meillä se menee ohi, kun totean, että voit huutaa vaikka maailmantappiin saakka, mutta tämä asia on nyt näin. Jos alkaisin kauheasti hössöttämään ja sopimaan siinä asiaa, oppisi lapsi juuri sen, että tällä tavoin saa huomiota ja lopuksi periksi. Kun kiukuttelu on ohi, on keskustelun vuoro. Se lapsi ei mene rikki, vaikka se joskus kiukutteleekin. 4 lasta näillä opein saatu nuoriksi aikuisiksi, osaavat keskustela ja perustella

Mutta entä jos lapsi sitten huutaa siihen maailman tappiin saakka eli joka päivä pari kertaa tunnin verran ja tätä jatkuu vuosia? Kuka äiti jaksaa sellaista? 

Lapsi viedään lääkäriin, jos tuollaista jatkuu edes viikon verran. Ei ole normaalia. 

Mitä arvelet lä

Jotain rauhoittavaa varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ei ole vaarallista. Meillä se menee ohi, kun totean, että voit huutaa vaikka maailmantappiin saakka, mutta tämä asia on nyt näin. Jos alkaisin kauheasti hössöttämään ja sopimaan siinä asiaa, oppisi lapsi juuri sen, että tällä tavoin saa huomiota ja lopuksi periksi. Kun kiukuttelu on ohi, on keskustelun vuoro. Se lapsi ei mene rikki, vaikka se joskus kiukutteleekin. 4 lasta näillä opein saatu nuoriksi aikuisiksi, osaavat keskustela ja perustella

Mutta entä jos lapsi sitten huutaa siihen maailman tappiin saakka eli joka päivä pari kertaa tunnin verran ja tätä jatkuu vuosia? Kuka äiti jaksaa sellaista? 

Lapsi viedään lääkäriin, jos tuollaista jatkuu edes viikon verran. Ei ole normaalia. 

Ei lääkäri tuollaisessa tilanteessa mitään tee. Katsoi ehkä korvat onko niissä tulehdusta, kyselee vähän saako lapsi ruokaa ja juomaa riittävästi ym, mutta jos nuo on kunnossa lääkäri sanoo että tsemppiä voimakastahtoisen lapsen kanssa, kiitos hei.

Jopa se kokemattomin päiväkodin tuuraaja estää lapsia juoksemasta kadulle auton alle. Aika surullista, jos joku ajattelee vanhempana osoittavansa lapselleen rakkautta nimenomaisesti estämällä tätä juoksemasta auton alle. 

Millaista te olette lapsena itse saaneet, te, joiden mielestä rakkaus on tapaturmien estämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ei ole vaarallista. Meillä se menee ohi, kun totean, että voit huutaa vaikka maailmantappiin saakka, mutta tämä asia on nyt näin. Jos alkaisin kauheasti hössöttämään ja sopimaan siinä asiaa, oppisi lapsi juuri sen, että tällä tavoin saa huomiota ja lopuksi periksi. Kun kiukuttelu on ohi, on keskustelun vuoro. Se lapsi ei mene rikki, vaikka se joskus kiukutteleekin. 4 lasta näillä opein saatu nuoriksi aikuisiksi, osaavat keskustela ja perustella

Mutta entä jos lapsi sitten huutaa siihen maailman tappiin saakka eli joka päivä pari kertaa tunnin verran ja tätä jatkuu vuosia? Kuka äiti jaksaa sellaista? 

Lapsi viedään lääkäriin, jos tuollaista jatkuu edes viikon verran. Ei ole normaalia. 

Ei lääkäri tuo

Ja on iloinen että pääsee tuollaisesta lapsesta pian eroon. Seuraava potilas, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ei ole vaarallista. Meillä se menee ohi, kun totean, että voit huutaa vaikka maailmantappiin saakka, mutta tämä asia on nyt näin. Jos alkaisin kauheasti hössöttämään ja sopimaan siinä asiaa, oppisi lapsi juuri sen, että tällä tavoin saa huomiota ja lopuksi periksi. Kun kiukuttelu on ohi, on keskustelun vuoro. Se lapsi ei mene rikki, vaikka se joskus kiukutteleekin. 4 lasta näillä opein saatu nuoriksi aikuisiksi, osaavat keskustela ja perustella

Mutta entä jos lapsi sitten huutaa siihen maailman tappiin saakka eli joka päivä pari kertaa tunnin verran ja tätä jatkuu vuosia? Kuka äiti jaksaa sellaista? 

Lapsi viedään lääkäriin, jos tuollaista jatkuu edes viikon verran. Ei ole normaalia. 

Ei lääkäri tuo

Miksi pitäisi katsoa korvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kiukuttelu ei ole vaarallista. Meillä se menee ohi, kun totean, että voit huutaa vaikka maailmantappiin saakka, mutta tämä asia on nyt näin. Jos alkaisin kauheasti hössöttämään ja sopimaan siinä asiaa, oppisi lapsi juuri sen, että tällä tavoin saa huomiota ja lopuksi periksi. Kun kiukuttelu on ohi, on keskustelun vuoro. Se lapsi ei mene rikki, vaikka se joskus kiukutteleekin. 4 lasta näillä opein saatu nuoriksi aikuisiksi, osaavat keskustela ja perustella

Mutta entä jos lapsi sitten huutaa siihen maailman tappiin saakka eli joka päivä pari kertaa tunnin verran ja tätä jatkuu vuosia? Kuka äiti jaksaa sellaista? 

Lapsi viedään lääkäriin, jos tuollaista jatkuu edes viikon verran. Ei ole normaalia. 

Mitä arvelet lä

Pakkohoitoa hourulassa.

Mitä sä hourailet, kukaan ei sulle makeile, huutaa trolli, joka juuri kutsui keskustelukumppania pikkuisekseen. Jakomielitauti?

Vierailija kirjoitti:

Lyö lujaa niin että tuntuu. Jos hän ottaisi oppia tästä.

 

Kokemuksen syvä rintaääni puhuu, mutta MIKSI ihmeessä jaat?

Koska sanot "JOS" eli et ole siitä pieksämisestä ottanut opiksesi.

Kannattas olla ihan ääneti tässä kohtaa!

Ihan tavallista tuo on.

Onko erityinen?

Nepsysisarukseni raivosi ja yritti siinä samalla myös usein satuttaa itseään ja muita pitkälle aikuisuuden kynnykselle ennen kuin lopulta oppi hillitsemään itsensä. Alusta asti oli mukana hoidot, terapiat ja johdonmukaisuus, mutta lopulta vain aika ja toisto tehosivat.

Olin moneen kertaan varma, että löytää tiensä vankilaan, mutta jatko-opinnoissa oli sitten se, joka vältteli tappeluja kaikin keinoin ja jos joutui osalliseksi, ei lyönyt takaisin vaan esti satuttamasta siihen asti, että joku muu tuli väliin. Kerran tuli viikonlopuksi kotiin mustan silmän kera ja itki. Syytä kysyttäessä kertoi, miten pahalta tuntuu, että joutui pitämään toista opiskelijaa aloillaan niin, että toisella oli lopulta mustelmia. Kysyin sisarukseltani, miltä ajattelee meistä muista tuntuneen hänen ollessa se, joka riehui hullun lailla, tai miksi emme halunneet pitää häntä enää  kotona sen kerran jälkeen, kun ollessaan lähes aikuisen kokoinen nappasi veitsen riehumisensa lomassa eikä antanut sitä pois vaan piti ottaa väkisin pois. 

Pelaako lapsi paljon videopelejä tai onko paljon tabletilla/puhelimella? Se voi olla kiukun syy. Lapsista ja aikuisistakin voi tulla herkästi turhautuneita jos on liikaa näytöllä. Kaikki näytöt tauolle muutamaksi kuukaudeksi ja sitten seuraatte muuttuuko käytös. 

Vierailija kirjoitti:

Pelaako lapsi paljon videopelejä tai onko paljon tabletilla/puhelimella? Se voi olla kiukun syy. Lapsista ja aikuisistakin voi tulla herkästi turhautuneita jos on liikaa näytöllä. Kaikki näytöt tauolle muutamaksi kuukaudeksi ja sitten seuraatte muuttuuko käytös. 

Ei. Ei pelaa kotona ollenkaan, eskarissa kai joskus saavat hetken pelata. Kotona joskus katsoo pikkukakkosen, mutta usein ei. Kännykkää lapsella ei vielä olekaan. Ap