Kertokaa nyt rikkaat miten ne teidän rikkaudet on se teidän omien elämänvalintojen syytä.

Aloitin sijoittamisen 15 vuotta sitten.

Nyt sijoitusasunto, puolikas ok-talo, osakesalkku 100k.

Lapsuudenperheeni ei ollut köyhä, mutta äärimmäisen pihi. En saanut vanhemmiltani mitään. Heillä oli varaa mutta ei halua avustaa. Jopa yo-lakin ostin itse ja puku kirpparilta. Akateemiset opinnot kituutin 10 e päiväbudjetilla. 

En ole rikas mutta kaikki on itse ansaittu. Olisi voinut käydä toisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Raha tekee sokeaksi 

Tästä aiheesta on kirjoitettu kirja. Näin sen kirjakaupassa muutama vuosi sitten, muttei sillä hetkellä ollut varaa ostaa sitä. En muista sen nimeä. Siitä oli lehtijuttukin ja silloin sanottiin, että  monet hyvin varakkaat pitävät vaurautta täysin omana ansionaan, että kaikki on tullut heille johtuen omasta lahjakkuudesta ja ahkeruudesta. Ei ymmärretä, että ilman lapsuudenkotia, jossa oli paljon resursseja tai myöhemmin isovanhemmilta perittyä omaisuutta,  henkilön elämä olisi voinut sujua eri tavalla. Silloin ei ehkä olisi ollut henkisiä voimavaroja opiskella pitkälle tai kestää työelämän hankalaa alkutaivalta. Terveyskin saattaisi olla heikompi.

Mm siten että kun olin ensin kouluttautunut kunnon esikuvien ja ohjauksen puutteessa matalapalkka-alalle, niin opiskelin itselleni töiden ohessa (illat ja yöt töissä, päivät koulussa) vasta kolmekymppisenä sellaisen tutkinnon jonka tuomasta osaamisesta joku on valmis maksamaankin. 

Vanhempani ovat molemmat ammattikoulun käyneitä vaikka päätyivätkin kaupalliselle alalle.

Samoin olen ansainnut rahani mm siten, että olen läpi työurani suoriutunut työtehtävistäni samoja tehtäviä tehneitä paremmin, auttanut palkkani maksavaa yritystä kasvamaan ja menestymään.Usein tämä on vaatinut sitä kuuluisaa epämukavuusalueelle menoa, pitkiä työpäiviä ja poissa perheen parista vietettyjä aikoja. Tänään perjantaina laitoin kannettavan tietokoneen kiinni klo 19 ja avaan sen seuraavan kerran luultavasti sunnuntai-iltana kun alan valmistautumaan alkavaan viikkoon. 

Laskin jossain vaiheessa että olen luonut työurallani muille noin 100 henkilötyövuotta sellaista työtä jota ei olisi syntynyt ilman omaa panostani (verrattuna muihin samaa työtä tekeviin kaupallisiin johtajiin).

Ja samoin olen maksanut veroja omista ansioistani noin 25 vuotiaasta alkaen enemmön kuin keskiverto suomalainen. Ikää on nyt noin 50, ansioita kertyy vuodessa tällä hetkellä vähän päältä 120000-140000€ riippuen työssä onnistumisesta, ja eläkekertymä on sellainen että voin lopettaa työt arviolta 60 vuotiaana. Tavoite on, että silloin olisi velattoman asunnon lisäksi puolen miljoonan sijoitusomaisuus jonka turvin voisi eläköityä  

Onnella on tottakai merkitystä siinä miten elämänkaari menee, mutta menestyksen laittaminen pelkän tuurin varaan on mielestäni älyllistä epärehellisyyttä. Onni suosii niitä, ketkä osaavat, jaksavat, viitsivät, yrittävät, nousevat ylös ja eivät luovuta, uskovat itseensä ja saavat myös muut ihmiset innostumaan. 

Sain lottovoiton. Tein kupongin ihan itse oikeaan aikaan. Tuuria kyllä mutta mitä sitten.