Lue keskustelun säännöt.
Voiko elää ilman parisuhdetta ja ystäviä?
29.05.2024 |
Millaista elämä silloin on? Asun paikkakunnalla jossa ei ole muodostunut ystäväsuhteita. Erosin jokin aika sitten pitkästä suhteesta ja asun yksin. Ex mutti eri kaupunkiin. Tämä yksinäisyys on ihan uutta. Vanhempani käyvät kerran viikossa ja välillä näen tytärtä. Kun vanhemmista aika jättää niin olen todella yksin. Tytär on myös introvertti eikä kaipaa seuraani. Voiko tälläinen elämä olla hyvää tai onnellista?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverit kohteli niin huonosti että vihelsin viimein pelin poikki ja nyt olen sitten kokonaan yksin (lapsi muutti aikuistuttuaan pois kotoa) mutta hommasin sitten nettikaverin joka olisi toiveissa joskus tavatakin mutta lähinnä nyt se ajatustenvaihto tärkeintä
Voi elää. Kuten minä jo monta vuotta. Touhuan itsekseni kaikenlaista, käyn keikoilla ja viihteellä yksin. Tosin yksin ei niissä tarvi olla.
Ei ole ongelma olla yksin. Ongelma on löytää kaveri, ystävä tai elämänkumppani. Mutta en ota asiasta stressiä. Tulee, jos on tullakseen
No, itse toki hengissä pysyn mutta suunnittelen aktiivisesti täältä poistumista. En näe yksinäistä elämää minkään arvoisena. Aika monen pahin pelko elämässä on yksinäisyys
Vierailija kirjoitti:
Voi elää. Kuten minä jo monta vuotta. Touhuan itsekseni kaikenlaista, käyn keikoilla ja viihteellä yksin. Tosin yksin ei niissä tarvi olla.
Ei ole ongelma olla yksin. Ongelma on löytää kaveri, ystävä tai elämänkumppani. Mutta en ota asiasta stressiä. Tulee, jos on tullakseen
Miten uskallat keikoille ja viihteelle yksin? Olin kerran vuosia sitten baarissa yksin ja kukaan tullut seuraan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan ihmisestä. Kaikki eivät ole niin sosiaalisia, esim. itse olen aina viihtynyt todella hyvin yksin, ja enimmäkseen muiden ihmisten seura rasittaa.
Itse olen varsin yksinäinen. Poika asuu luonani joka toinen viikko, mutta sukulaiset satojen kilometrien päässä. Ystäviä vähän sekä nekin kaukana, ja harvakseltaan tavataan. Sinkku olen ollut vuosia. On vain pakko kestää ja elätellä toivoa, että saan tulevaisuudessa rakennettua muualle paremman elämän. Työ on sosiaalista ja siellä olen arvostettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siellä tulekaan ,jos jää seinäruusuksi. Lattialle tanssimaan ,niin kohta on seuraa ympärillä. Enkä ole hyvä tanssimaan, mutta sillä ei ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä tulekaan ,jos jää seinäruusuksi. Lattialle tanssimaan ,niin kohta on seuraa ympärillä. Enkä ole hyvä tanssimaan, mutta sillä ei ole väliä.
Otatko alkoholia?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 12 vuotta eron jälkeen yksin. Lapsetkin muutti aikanaan omilleen. Mutta yllättäen löysin rakkauden eikä ole yksipuolista.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverit kohteli niin huonosti että vihelsin viimein pelin poikki ja nyt olen sitten kokonaan yksin (lapsi muutti aikuistuttuaan pois kotoa) mutta hommasin sitten nettikaverin joka olisi toiveissa joskus tavatakin mutta lähinnä nyt se ajatustenvaihto tärkeintä
Juttelukaverit on parhaita. Minulla on vain yksi kaveri ja se on pääasiassa tällainen viestittelykaveri. Voidaan puida asioita vaikka aamu 7.ltä. Tätä saattaa jatkua useita tunteja. Sitten voi olla vaikka kuukausikin, että kummallakaa ei ole mitään tarvetta juttelulle. Tapaamme satunnaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan painajaista olisi ainakin itselleni. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
En ole töissä vaan eläkkeellä
Ap
Eikö senioritoiminnasta voisi saada uusia ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ehkä aika auttaa asiaa. Tai menee sinne mistä tavoittaa ihmisiä enemmän. Joku sukulainen on silti kiva olla.
Mites se menikään, että tyhmät ajattelee ihmisiä ja älykkäät miettivät ideoita.
Silloin kun on introvertti ja vähän erakkoluonteinen, niin hyvin voi. Mutta toki kaikki eivät ole, ja silloin se on ongelma.
Itse vietän ihan hyvää elämää, on monen näköistä puuhasteltavaa ja kiinnostuksen kohdetta. Käyn töissä, että siellä kyllä kohtaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä tulekaan ,jos jää seinäruusuksi. Lattialle tanssimaan ,niin kohta on seuraa ympärillä. Enkä ole hyvä tanssimaan, mutta sillä ei ole väliä.
Mä kävin välillä nuorena ravintolassa yksin, kun tykkäsin käydä tanssimassa ja pitämässä hauskaa. Oli ihan todella ärsyttävää, kun siihen tuli sitten aina välillä jotain miehiä tyrkylle, eivät meinanneet millään suostua uskomaan, että haluan vain olla rauhassa ja pitää hauskaa.
Olen känyt konserteissakin yksin ja aina minulla on ollut hauskaa. Bändiähän siellä konsertissa ollaan katsomassa ja kuuntelemassa, ei siinä mitään kavereita tarvita, kun nauttii musiikista ja laulaa mukana.
Useammin olen kyllä ollut konsertissa jonkun kanssa, mutta jos on sellainen konsertti, mihin kukaan muu ei halua, niin yksinhän se on silloin mentävä. Mutta ei siinä yksin menemisessä mitään pelottavaa ole. Ravintolassa nyt ehkä nykyaikana pitä varoa, ettei joku huumaa.
Kai sinä töissä käyt kuitenkin? Ja voi elää eikä tarvitse töissäkään käydä sosiaalistumassa.