Turvallisuus lapsuudessa on tärkeämpää kuin kokemukset itsessään

Niinpä. Siskoni aina valitteli vanhempiensa eroa vaikka meillä oli todella turvattu ja yltäkylläinen lapsuus täynnä mahdollisuuksia. Kai se oli sitten hänen oma kokemuksensa joka sai koko lapsuuden näyttävän pelkältä ankeudelta sen vuoksi että vanhemmat päätti erota. Hoitivat eron vielä hyvin ja kontaktit molempiin vanhempiin säilyi lapsilla eikä ollut riitoja.

Huutavat vanhemmat on kuitenkin yksin eri asia kun vanhemman kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Huutavat vanhemmat on kuitenkin yksin eri asia kun vanhemman kuolema.

Itseasiassa pelottava ilmapiiri kotona tuhoaa lapsen perusturvallisuutta paljon enemmän kuin yksittäiset, yleensä merkittävämmäksi mielletyt jutut kuin vaikka se kuolema. Vanhemman kuollessa kotona voi olla edelleen turvallista ja lapsen turvallisuudentunne säilyä. Mutta mietipä jos kotona pitää pelätä tai olla varuillaan, koko ajan, vaikka kodin pitäisi olla turvallinen paikka jos mikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutavat vanhemmat on kuitenkin yksin eri asia kun vanhemman kuolema.

Itseasiassa pelottava ilmapiiri kotona tuhoaa lapsen perusturvallisuutta paljon enemmän kuin yksittäiset, yleensä merkittävämmäksi mielletyt jutut kuin vaikka se kuolema. Vanhemman kuollessa kotona voi olla edelleen turvallista ja lapsen turvallisuudentunne säilyä. Mutta mietipä jos kotona pitää pelätä tai olla varuillaan, koko ajan, vaikka kodin pitäisi olla turvallinen paikka jos mikä.

Kannattais vähän siedättää itseään jos ei kestä normaalia kotielämää. Ilostako pitäis vanhempien aina hyppiä ettei lapselle tuu huono mieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutavat vanhemmat on kuitenkin yksin eri asia kun vanhemman kuolema.

Itseasiassa pelottava ilmapiiri kotona tuhoaa lapsen perusturvallisuutta paljon enemmän kuin yksittäiset, yleensä merkittävämmäksi mielletyt jutut kuin vaikka se kuolema. Vanhemman kuollessa kotona voi olla edelleen turvallista ja lapsen turvallisuudentunne säilyä. Mutta mietipä jos kotona pitää pelätä tai olla varuillaan, koko ajan, vaikka kodin pitäisi olla turvallinen paikka jos mikä.

Kannattais vähän siedättää itseään jos ei kestä normaalia kotielämää. Ilostako pitäis vanhempien aina hyppiä ettei lapselle tuu huono mieli?

Sulla ei selkästi ole mitään käsitystä siitä millaista on joutua pelkäämään kotona. Onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutavat vanhemmat on kuitenkin yksin eri asia kun vanhemman kuolema.

Itseasiassa pelottava ilmapiiri kotona tuhoaa lapsen perusturvallisuutta paljon enemmän kuin yksittäiset, yleensä merkittävämmäksi mielletyt jutut kuin vaikka se kuolema. Vanhemman kuollessa kotona voi olla edelleen turvallista ja lapsen turvallisuudentunne säilyä. Mutta mietipä jos kotona pitää pelätä tai olla varuillaan, koko ajan, vaikka kodin pitäisi olla turvallinen paikka jos mikä.

Kannattais vähän siedättää itseään jos ei kestä normaalia kotielämää. Ilostako pitäis vanhempien aina hyppiä ettei lapselle tuu huono mieli?

Sulla ei selkästi ole mitään käsitystä siitä millaista on joutua pelkäämään kotona. Onnekas.

Meillä oli kuule ihan oikeita menetyksiä kun isä kuoli ja meistä tuli puoliorpoja eikä mitään feikkiongelmia et isi huuti ja sanoi rumasti yhyyhy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutavat vanhemmat on kuitenkin yksin eri asia kun vanhemman kuolema.

Itseasiassa pelottava ilmapiiri kotona tuhoaa lapsen perusturvallisuutta paljon enemmän kuin yksittäiset, yleensä merkittävämmäksi mielletyt jutut kuin vaikka se kuolema. Vanhemman kuollessa kotona voi olla edelleen turvallista ja lapsen turvallisuudentunne säilyä. Mutta mietipä jos kotona pitää pelätä tai olla varuillaan, koko ajan, vaikka kodin pitäisi olla turvallinen paikka jos mikä.

Kannattais vähän siedättää itseään jos ei kestä normaalia kotielämää. Ilostako pitäis vanhempien aina hyppiä ettei lapselle tuu huono mieli?

Sulla ei selkästi ole mitään käsitystä siitä millaista on joutua pelkäämää

Meillä oli kuule ihan oikeita menetyksiä kun isä kuoli ja meistä tuli puoliorpoja eikä mitään feikkiongelmia et isi huuti ja sanoi rumasti yhyyhy.

Kuollutta isää ei ainakaan tarvi pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutavat vanhemmat on kuitenkin yksin eri asia kun vanhemman kuolema.

Itseasiassa pelottava ilmapiiri kotona tuhoaa lapsen perusturvallisuutta paljon enemmän kuin yksittäiset, yleensä merkittävämmäksi mielletyt jutut kuin vaikka se kuolema. Vanhemman kuollessa kotona voi olla edelleen turvallista ja lapsen turvallisuudentunne säilyä. Mutta mietipä jos kotona pitää pelätä tai olla varuillaan, koko ajan, vaikka kodin pitäisi olla turvallinen paikka jos mikä.

Kannattais vähän siedättää itseään jos ei kestä normaalia kotielämää. Ilostako pitäis vanhempien aina hyppiä ettei lapselle tuu huono mieli?

Sulla ei selkästi ole mitään käsitystä siitä millaista on joutua pelkäämää

Meillä oli kuule ihan oikeita menetyksiä kun isä kuoli ja meistä tuli puoliorpoja eikä mitään feikkiongelmia et isi huuti ja sanoi rumasti yhyyhy.

Meiltäkin kuoli toinen vanhempi ollessani 10v. En silti alkaisi vertailemaan meidän perheen tilannetta esimerkiksi ystäväni perheeseen, missä toinen vanhemmista oli juuri sellainen käytökseltään arvaamaton, suuttui mitättömistä pikkujutuista eikä ystävän kotona ikinä ollut sellaista rentoa tunnelmaa kuten meillä. Meillä oli kotona kaikesta huolimatta turvallista ja hyvä elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutavat vanhemmat on kuitenkin yksin eri asia kun vanhemman kuolema.

Itseasiassa pelottava ilmapiiri kotona tuhoaa lapsen perusturvallisuutta paljon enemmän kuin yksittäiset, yleensä merkittävämmäksi mielletyt jutut kuin vaikka se kuolema. Vanhemman kuollessa kotona voi olla edelleen turvallista ja lapsen turvallisuudentunne säilyä. Mutta mietipä jos kotona pitää pelätä tai olla varuillaan, koko ajan, vaikka kodin pitäisi olla turvallinen paikka jos mikä.

Kannattais vähän siedättää itseään jos ei kestä normaalia kotielämää. Ilostako pitäis vanhempien aina hyppiä ettei lapselle tuu huono mieli?

Sulla ei selkästi ole mitään käsitystä siitä millaista on joutua pelkäämää

Meillä oli kuule ihan oikeita menetyksiä kun isä kuoli ja meistä tuli puoliorpoja eikä mitään feikkiongelmia et isi huuti ja sanoi rumasti yhyyhy.

Itsellesi sulla on feikkiongelma.

Mulla on kuule ollut paljon rankempi elämä kuin sulla, et tiedä oikeista vaikeuksista mm vanhemman kuolemasta mitään vaan uhriudut kun isä vähän huusi teillä kotona tai paiskas oven kiinni sun mielestäs liian lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutavat vanhemmat on kuitenkin yksin eri asia kun vanhemman kuolema.

Itseasiassa pelottava ilmapiiri kotona tuhoaa lapsen perusturvallisuutta paljon enemmän kuin yksittäiset, yleensä merkittävämmäksi mielletyt jutut kuin vaikka se kuolema. Vanhemman kuollessa kotona voi olla edelleen turvallista ja lapsen turvallisuudentunne säilyä. Mutta mietipä jos kotona pitää pelätä tai olla varuillaan, koko ajan, vaikka kodin pitäisi olla turvallinen paikka jos mikä.

Totta. Perusturvallisuuden tunne kärsii paljon enemmän usein koko lapsuuden jatkuvasta epvakaista ja turvattoman tuntuisista kotioloista kuin siitä että äiti tai isä kuolee, mutta perusturvallisuus säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuule ollut paljon rankempi elämä kuin sulla, et tiedä oikeista vaikeuksista mm vanhemman kuolemasta mitään vaan uhriudut kun isä vähän huusi teillä kotona tai paiskas oven kiinni sun mielestäs liian lujaa.

Sinä se et tiedä oikeista ongelmista mitään. 

Totta. Juoksin lapsena vanhempiani karkuun, äitini useasti jahtasi niin kauan kunnes sai kiinni päästäkseen hakkaamaan. Mitään perusturvallisuutta ei ollut muutenkaan. Alta kaksikymppisenä tutustuin mieheen jonka kanssa perustin perheen. Lapsen ollessa 3-v juoksin lapsi sylissä yöpaidassa talvipakkaseen miestä karkuun. Sain napattua kännykän ovenpielen pöydältä että sain soitettua poliisin paikalle. Kaikesta huolimatta olen yrittänyt olla hyvä ja turvallinen äiti, vaikka lapsen nyt ollessa jo aikuinen tiedostankin monia virheitä joita olen tehnyt.

No jos mietin sitä aamua kun saatiin tietää että toinen vanhempi oli kuollut, niin se oli lapsen näkökulmasta lähinnä hämmentävää. Ei pelottavaa, ei maailmanloppu, ehkä jännittävää ja surullista. Ihan eri asia jos kotona olisi ollut vaikka ongelmaiset vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuule ollut paljon rankempi elämä kuin sulla, et tiedä oikeista vaikeuksista mm vanhemman kuolemasta mitään vaan uhriudut kun isä vähän huusi teillä kotona tai paiskas oven kiinni sun mielestäs liian lujaa.

Mikä sinua vaivaa?

Mun täytyy tunnustaa, että jos yhtäkkiä mieheni kuolisi, olisin melko varma siitä etten pystyisi olemaan lapsilleni turvallinen vanhempi vuosikausiin. 

Aikamoista puhetta ja irvailua teillä on.

Vaikea ja epäreilua ja kohtuutontakin on vertailla tuollaisia asioita. Ei me kukaan kuitenkaan tiedetä muuta kuin se oma kokeminen.

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy tunnustaa, että jos yhtäkkiä mieheni kuolisi, olisin melko varma siitä etten pystyisi olemaan lapsilleni turvallinen vanhempi vuosikausiin. 

Miksi? Luulisi että silloin sitä tsemppaisi viimeiseen saakka. Toki jos ei, niin sitten lastensuojelu hakee lapset. Ennen ei valitettavasti ollut lastensuojelua.

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy tunnustaa, että jos yhtäkkiä mieheni kuolisi, olisin melko varma siitä etten pystyisi olemaan lapsilleni turvallinen vanhempi vuosikausiin. 

Sitten sun pitäisi antaa lapset huostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy tunnustaa, että jos yhtäkkiä mieheni kuolisi, olisin melko varma siitä etten pystyisi olemaan lapsilleni turvallinen vanhempi vuosikausiin. 

Miksi? Luulisi että silloin sitä tsemppaisi viimeiseen saakka. Toki jos ei, niin sitten lastensuojelu hakee lapset. Ennen ei valitettavasti ollut lastensuojelua.

Pahoin pelkään, että ainakaan ensimmäisinä kuukausina en pystyisi pyörittämään arkea. Lapset myöhästyisivät koulusta ja päiväkodista, ruoka jäisi tekemättä, puhkeaisin itkuun arkisissa tilanteissa. Varmasti lapset joutuisivat oman surunsa keskellä huolehtimaan minun pärjäämisestäni. Isovanhemmat ovat kuolleita tai sairaita ja apua tarvitsevia.