Lue keskustelun säännöt.
Ystävä hävisi kuvioista kun alkoi seurustelemaan, mutta haluaa taas olla ystävä, kun mies jätti hänet
29.05.2024 |
Oltiin hyviä ystäviä vuosia. Itse olen ollut koko tuon ajan parisuhteessa, mutta hän eleli sinkkuelämää ja haaveili parisuhteesta. Aina olin hänen tukenaan, kun joku orastava suhde meni pieleen tai muuten maailma potki häntä päähän. Kutsuin häntä kyläilemään, mieheni järjesti hänelle jopa työpaikan, kun ystäväni jäi jossain vaiheessa työttömäksi. Tehtiin paljon asioita yhdessä.
Pari vuotta sitten hän on löysi itselleen sopivan miehen. Olin siitä vilpittömän iloinen. Mutta kääntöpuolena olikin yllättäen se, ettei hän ollut enää kiinnostunut pitämään yhteyttä, tapaamaan, jne. Edes kävelylenkit eivät enää kiinnostaneet häntä, joita teimme noin kerran viikossa vuosien ajan. Tai ei hän sanonut, etteikö kiinnosta, mutta hänellä ei enää "ollut aikaa", kun oli niin kiireistä miesystävän kanssa.
Hiljattain miesystävänsä jätti hänet ja nyt hän taas alkanut pitää yhteyttä ja haluaisi lähteä kahville, kävelylle, jne. Eli palata siihen, mitä meillä oli kaksi vuotta sitten, ikään kuin sitä paria vuotta ei olisi edes ollut. Viimeiset pari vuotta oli sellainen olo, että kelpasin seuraksi ja ystäväksi silloin, kun hänellä oli vaikeaa tai muuten elämässään "tyhjää". Harmitti pitkään, kun hän lähes ghostasi minut, mutta pääsin asiasta yli. En uhrannut enää ajatuksia hänen suuntaansa, kunnes nyt kun hän otti taas yhteyttä. Nyt arveluttaakin, että haluanko olla enää hänen ystävänsä, kun en kahteen vuoteen kelvannut? Mieheni sanoo, ettei kannata, kun todennäköisesti sama tapahtuu taas, kun tämä nainen löytää uuden suhteen. Ja näin se varmasti on. Toisaalta tietyllä tavalla kaipaisin niitä pitkiä keskusteluita ja maailman parantamista, mitä hänen kanssaan tehtiin. Järki sanoo, että ei kannata, mutta tunnepuolella taas tietyllä tavalla kaipaan hänen seuraansa.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (54)
Näin elämä sujuu. Joskus ystävyyden ylläpito on vaikeampaa kun pitää jakaa aikaansa muitten ihmisten kanssa, partnerin, lapsen ja varsinkin kun muuttaa toiselle paikkakunnalle. Kaksi vuotta on lyhyt aika. Muistan kuinka jatkoimme ystäväni kanssa ihan niin kuin olis tavattu eilen, vaikka hän olikin perheineen asunut useamman vuoden toisessa maassa. Hyviä ystäviä ei löydy noin vaan joten kannattaa pitää kiinni siitä minkä jo tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on valitettavan yleistä naisilla, en tiedä koskeeko sama myös miehiä? Osa naisista on jotenkin niin kiinni siinä poikaystävässä ja haluaa vaan viettää kaiken ajan hänen kanssaan. Eivät varmasti itse ymmärrä, miltä se tuntuu niistä ystävistä, jotka olivat sinkkuaikana niitä elämän tärkeimpiä ihmisiä.
Jos jatkatte ystävyyttänne, niin kannattaa pitää mielessä, että näin käynee taas, kun uusi mies tulee kuvioihin.
YSTÄVYYS on sitä, että molemmat antavat ja saavat. Eli on molemminpuolinen asioiden jakaminen ja tukena olo.
KAVERUUS on sitä, että ollaan yhteyksissä kun ollaan ja ei välttämättä niin sitoutuneita.
Haluatko olla tämän henkilön ystävä, vai ottaisitko hänestä kaverin? Eli käytte lenkeillä ja juttelette asioista.
Yksipuoliset ottajat on rasittavia, itse en sellaisia katsele pätkääkään. Mutta jos tuollaisen tyypin ottaisi kaveriksi, ja näkisi kun näkisi, voisi mennäkin. Mutta Leelian lepotuoliksi en alkaisi (enää).
Tunnistan itseni kuvauksestasi. Olin itsekin aikoinaan niin hullaantunut poikaystävästäni, että kaikki muu jäi. Olen todella kiitollinen, että vanhat ystäväni ottivat minut takaisin kun hulluus päättyi. Tiedän, etten ollut hyvä ystävä, enkä voi luvata, ettei niin kävisi uudelleen.
Naisen biologiaan kuuluu siittäjään sitoutuminen, lapsen kantaminen ja hoitaminen, se on naisen elämän keskiössä. Miehillä on eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen biologiaan kuuluu siittäjään sitoutuminen, lapsen kantaminen ja hoitaminen, se on naisen elämän keskiössä. Miehillä on eri juttu.
😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni kuvauksestasi. Olin itsekin aikoinaan niin hullaantunut poikaystävästäni, että kaikki muu jäi. Olen todella kiitollinen, että vanhat ystäväni ottivat minut takaisin kun hulluus päättyi. Tiedän, etten ollut hyvä ystävä, enkä voi luvata, ettei niin kävisi uudelleen.
Olet siis huono ihminen, mutta onneksi tunnistat ja tunnustat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia. Rakastuneena haluaa viettää kaiken aikansa rakkaansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalia. Rakastuneena haluaa viettää kaiken aikansa rakkaansa kanssa.
Ja haluaa ne siemenet sisäänsä niin usein kuin mahdollista, että raskaus alkaisi. Tämä on biologiaa. Saa sille nauraa vaikka ihan vedet silmissä, mutta näin se vaan menee.
Toisaalta, olet itse ollut koko ajan vakiintuneessa suhteessa, joka on hieman eri asia kuin se alkuhuuma-suhde, jossa haluaisi olla toisen kanssa yhdessä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalia. Rakastuneena haluaa viettää kaiken aikansa rakkaansa kanssa.
Ei miehillä mene noin.
Minä kertoisin hänelle miltä minusta tuntuu, ja jos hän olisi pahoillaan niin antaisin anteeksi. Itse olenkin kyllä juuri sellainen, että varattuna minulle tulee valtava tarve saada olla yksin eikä jaksa tavata hyvin tärkeitäkään ihmisiä.
Ehdottaisin siis, että palaisit väleihin hänen kanssaan mutta et rakentaisi luottamusta sen pohjalle että hän kulkee tasaisesti rinnallasi. Kevyempi ystävyys riittänee, koska tuo hyvin todennäköisesti toistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kertoisin hänelle miltä minusta tuntuu, ja jos hän olisi pahoillaan niin antaisin anteeksi. Itse olenkin kyllä juuri sellainen, että varattuna minulle tulee valtava tarve saada olla yksin eikä jaksa tavata hyvin tärkeitäkään ihmisiä.
Ehdottaisin siis, että palaisit väleihin hänen kanssaan mutta et rakentaisi luottamusta sen pohjalle että hän kulkee tasaisesti rinnallasi. Kevyempi ystävyys riittänee, koska tuo hyvin todennäköisesti toistuu.
Itse taas olen sellainen, että montaa kovin tiivistä ihmissuhdetta elämääni ei yhtäaikaa mahdu. Työpäivät tuppaavat venymään, tarvitsen jonkin verran täysin omaa aikaa jne. Niin en pystyisi sitoutumaan tilanteeseen, jossa pitäisi viikottain tavata säännöllisesti sekä ystävää, että seurustelukumppania.
Siitä voi sitten miettiä, kumman ystävyys on "huonompaa"; se, joka ei seurustellessaan ehdi tapaamaan ystävää yhtä usein kuin aiemmin, vai se, joka ei halua antaa ystävälle riittävästi tilaa toimivan parisuhteen rakentumiseen katkaisematta välejä.
Itse en taas haluaisi ystävää, johon pitäisi sitoutua ja nähdä viikoittain, tai joka loukkaantuisi heti, jos en jaksaisi lähteä lenkille. Kokisin sen raskaana. En todellakaan loukkaannu, jos jonkun elämäntilanne on sellainen, ettei hän jaksa pitää yhteyttä. Välillä minulla on vanhoihin ystäviin useampi vuosi väliä ettemme pidä yhteyttä, mutta sitten juttu jatkuu taas siitä, mihin edellisen kerran jäätiin.
Mullakin oli tuollainen "ystävä". Paino sanalla oli. En huolinut takaisin elämääni, koska olisi tehnyt saman tempun taas heti, kun uusi mies löytyy. Jotkut naiset on vaan tuollaisia.
Ennenkun moititte ystäviänne niin todennäköisesti mies on syyllinen ja käskenyt ottamaan etäisyytä ystäviinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni kuvauksestasi. Olin itsekin aikoinaan niin hullaantunut poikaystävästäni, että kaikki muu jäi. Olen todella kiitollinen, että vanhat ystäväni ottivat minut takaisin kun hulluus päättyi. Tiedän, etten ollut hyvä ystävä, enkä voi luvata, ettei niin kävisi uudelleen.
Olet siis huono ihminen, mutta onneksi tunnistat ja tunnustat sen.
Voi, onko sutkin unohdettu kun löytyy parempaa seuraa? En tämän kommentin perusteella kauheasti ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli tuollainen "ystävä". Paino sanalla oli. En huolinut takaisin elämääni, koska olisi tehnyt saman tempun taas heti, kun uusi mies löytyy. Jotkut naiset on vaan tuollaisia.
Mitä tarkoittaa nyt siis käytännössä tämä, että "ystävä hylkää löydettyään parisuhteen"? Siis, että ei nähdä enää ollenkaan vuosikausiin / ei nähdä ihan niin usein kuin ennen parisuhdetta?
Meinaan, itsekäs vaatimus sekin, ettei anna ystävälle riittävästi aikaa rakentaa parisuhdettaan.
Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa kaveri oli miehensä kanssa alkuhuumat jo elänyt ja saman katon alla jo asuivat, niin ei pystynyt ymmärtämään omaa tilannettani. Eli kun uusi suhde, jossa pitäisi pystyä töiden, harrastuksien ja muiden ohessa tapaamaan riittävän usein, jotta tästä parisuhdetta rakentuisi.
Jos kerran kaipaat yhteistä aikaa ja keskusteluja, niin siitä vaan entiseen malliin lenkeille ja yhteistä tekemistä.
Elämä on elettävä nyt, joten so what, vaikka kaverisi olikin läheisriippuvainen miehensä suhteen. Teette omia juttujanne, kunnes kaverisi löytää uuden miehen..