Taitaapa kaatua tämäkin lupaava tapailusuhde
Mies yritti vuoden verran saada minua treffeille ja kun vihdoin lähdin kolme kk sitten, alkoi siitä melkeimpä heti intohimoinen ja intensiivinen suhde. Mies oli selvästi se aktiivisempi osapuoli, kun minä koitin ehkä vähän lyödä alkuun jarrua ettei edettäisi niin lujaa, mutta lopulta heittäydyin tunteiden vietäväksi. Kerroin alkuun miehelle että suhteeseen heittäytyminen pelottaa ja toivon että jos hän tulee toisiin aatoksiin ja kyllästyy niin kertoo heti reilusti. Mies oli ihan ehdoton että hän ei kyllästy, kun joutui niin pitkään odottamaan että vihdoin lähdin treffeille ja ettei ole koskaan ollut mistään niin varma kuin tästä.
Mies halusi nähdä useita kertoja viikossa- nyt viimeisen parin vkon ajan olemme tavanneet pari kertaa vko. Aiemmin hän hyvissä ajoin sopi tapaamiset koko viikolle, nyt ei enää. Minä olen ollut se joka on näkemistä ehdottanut useammin. Kuitenkin aina kun tavataan, on se todella hellää ja meillä on todella kivaa.
Mies laittaa kuitenkin jatkuvasti viestiä edelleen, se ei ole mihinkään laantunut. Mutta mulla kalvaa tunne että näinköhän tämä tästä kuitenkin hiipuu?
Anteeksi tilitys ja avautuminen.
Kommentit (37)
Jospa ottaisit asian puheeksi miehen kanssa. Todennäköisesti saat vastaukset. Täältä saat vaan arvailua.
En itse jaksa nähdä kuin maks 2 krt / vko. On lapset, osa-aikatyö, täyspäiväopiskelu.
Aikuisilla elämä vain on täynnä.
Ööh
Sinulla on ongelmia. Ehkä miehelläkin
Onko saman miehen kanssa hiipunut myös aiemmin?
Vierailija kirjoitti:
En itse jaksa nähdä kuin maks 2 krt / vko. On lapset, osa-aikatyö, täyspäiväopiskelu.
Aikuisilla elämä vain on täynnä.
Joo, tämän ymmärrän mutta kun alkuun sitä tapailua oli miehen puolelta hyvinkin paljon ja intensiivisesti, ja aikaa riitti, nyt ehkä ei niinkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko saman miehen kanssa hiipunut myös aiemmin?
Ei ole, ihan ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa ollaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jospa ottaisit asian puheeksi miehen kanssa. Todennäköisesti saat vastaukset. Täältä saat vaan arvailua.
Ajattelitko tosiaan, että mies vastaisi rehellisesti? :D
Kyllä se hiipuu. Mies huomasi, että et olekaan itsenäinen henkilö, vaan erittäin ripustautuva taakka.
Yleensä se tunne on oikea. Kyllä sen vaan tietää. Samoin kun tiesin senkin kun olin kohdannut elämäni rakkauden. Ei tarvinnut kyseenalaistaa eikä tehdä aloituksia keskustelupalstalle.
Kaikesta kannattaa puhua.
ensin jarrutat koko vuoden ja nyt kun tapailette, 2 kertaa viikossa onkin liian vähän sinulle? kuulostat hankalalta tapaukselta.
HAJOO SIIHEN V I T U N TINDERLUUSKA K U S I h u o r a, mee jonnekkin demiin itkemään paskoja parisuhteitasi. V i t t u mä nauran näille geneerisille ihmisille ja idiooteille. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa ottaisit asian puheeksi miehen kanssa. Todennäköisesti saat vastaukset. Täältä saat vaan arvailua.
Ajattelitko tosiaan, että mies vastaisi rehellisesti? :D
ei. siksi kannattaakin kysyä asiantuntijoilta, eli meiltä. jätä se sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa ottaisit asian puheeksi miehen kanssa. Todennäköisesti saat vastaukset. Täältä saat vaan arvailua.
Ajattelitko tosiaan, että mies vastaisi rehellisesti? :D
Kyllä. En tiedä mitä teinijonneja itse tapailet, mutta itse olen aikuisilta miehiltä saanut ihan rehellisiä vastauksia
Onhan se alku huuma aina mukavaa, väkisin hiipuu, eka tunti hirressäkin vittumaisin.
Yritti vuoden verran saada sinua treffeille? Mikä sinulla siinä vuoden kesti? Mikä pelotti? Mikset tsekannut asiaa heti, eihän treffeille suostuminen mihinkään velvoita.
Mikään suhde ei kestä jatkuvaa intensiteettiä. Rakastumisvaihe kestää maximissaan 2 vuotta, alkuhuuman sekopäinen meno muutaman viikon tai kuukauden. Sen jälkeen pariskunnan tilanne vakiintuu, molemmilla tulee esiin normaaleja luonteen- ja arjen puolia. Mies ei ole olemassa vain sinua varten, vaan teillä on kahden aikuisen ihmisen tasapuolinen suhde. Jos olet läheisriippuvainen, asialle voi tehdä jotain vain sinä itse. Sellaista suhdetta ei olekaan että mies omistautuu vain sinulle ja suhteelle loppuelämäkseen. Nyt voisitte yhdessä jutella miltä yhdessäolo teistä tuntuu ja olisiko molemmilla halua jatkaa sitä. Voi myös jutella avoimesti, kuinka usein ehtii näkemään muilta ihmissuhteilta ja töiltä yms. Elämä on monen asian summa ja kokonaisuus. Myös omaa rauhaa tarvitaan.
Kysymys: MIKSI kesti vuoden ennen kuin suostuit treffeille? Ei ole tervettä jos kerran lopulta halusit sitä. Jos sinulla on sitoutumiseen ja luottamiseen traumaattinen suhde, ei mikään voi sitä korjata mitä toinen ihminen tekee tai sanoo. Vain sinä itse. T: ed.
Nyt kaikki miettimiset loppu! Jos aiot jotain tämän ihmisen kanssa, lyhyttä-pitkää, eiseksi-seksi tms suhdetta niin ota nyt ihmeessä ihmiseen yhteyttä puhelimella. Soita vaikka prepeidista ja kysy että mikä numero soitti, ketä etsit... sit esität mitä nyt keksit esittää... JUTTU JOKO ALKAA TAI LOPPUU... epäilen että ei lopu. pahin mitä voi sattua olisi että suhde jäisi vain ystävyyden tasolla... entäpä jos sun ihastuksella on kokemusta sellaisesta suhteesta... yhdellä viisitoista vuotta... se oli sitten oikeesti kuin kämppiskaveri sopimuksen perusteella jossa ei kuitenkaan koskaan petetty... tiedättekö ilmiön että hyvännäköistä miestäkin häiritään ihan kun liikkuvan vain kadolla keskellä päivää ja busassa tulee istumaan viereen...
On se kyllä ihan kamalaa olla sellaisessa tilanteessa joissa ihan tuntee pakahtuvansa tunteista ja ne tunteet ovat todelliset. Mikä sellaiseen auttaa? Toista ei voi omistaa tai ostaa... pyri sit vaikka kämppäkaveriksi niin saat olla lähellä ihastustasi ja katsoa miten homma kehittyy...
Unohda koko juttu. Et kykene suhteeseen.