Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä että olisitte edelleen noin parikymppisiä?
27.05.2024 |
Monen iäkkäämmän ihmisen kanssa olen jutellut ja itsellekin vuosia jo kertynyt, ja tultu siihen tulokseen että ihan sama se pää on vaikka vuodet vierii. Toki monenlaista kokemusta ja oppia kertyy mukaan ja ne vaikuttaa asioihin suhtautumiseen, mutta mieli toimii suunnilleen samalla tavalla kuin nuorena.
Kommentit (51)
Mä en tunne parikymppiseksi vaan itseasiassa n.35-vuotiaana kun olin lopettanut alkoholinkäytön kokonaan ja muutenkin muuttanut elämäntapojani niin huomasin yllätyksekseni olevani edelleen kiinnostunut monista samoista asioista mitä olin n. 15-vuotiaaksi asti. Samat harrastukset kiinnostaa taas ja harmittelen, etten nauttinut niistä silloin kuin esim kunnon kasvattaminen olisi ollut helppoa ja liki automaattisesti nousujohteista ja kaikki kehityskäyrät olisi olleet ylöspäin. Samoin aloin taas tekemään paljon käsitöitä ja nykyään ompelen taas paljon vaatteita itselleni ihan kuten teininäkin. Lisäksi olen alkanut neulomaan ja opetellut vihdoin virkkaamaan jonka osaamisesta haaveilin jo teininä.
Sen sijaan tuo parikymmentä vuotta ikävuosien 15-35 välillä tuntuu nyt ajalta, jota en olisi koskaan edes saanut elää, vaan ihan joku uppo-outo eli sen mun puolesta ja jonka valintojen/ajautumisten seurauksien kanssa joudun elämään lopunikääni.
Tunnen siis olevani noin kolmikymppinen ja esim toistuvasti huomaan ajattelevani, että perheenperustamisessa alkaa olla jo kiire eli suunnittelen tulevaisuuttani samalla tavoin kuin olisi pitänyt päästä suunnittelemaan 20 vuotta sitten.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 50-vuotias nainen, mutta sisäisesti olen 16-vuotias amista käyvä nuori poika, joka tykkää autoista ja kaljoittelusta ja amispoppi-musasta :D
Sielunsisko ;-) Mä menin ja ostin autoon vanilja-wunderbaumin..
Ei..Olen 45 ja tuntuu että olen vähintään 60 mutta eipä se mua haittaa millään tavalla.
Tunnen itseni nuoreksi. Haluaisin kuitenkin käyttää enemmän nuorekkaita vaatteita. Niitä mitä olen säästänyt ysäriltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kuin olisi nuori, mutta kun nuorien aikuisten kanssa oikeasti juttelee niin on heillä ihan eri ajatusmaailma. Ovat itseriittoisia vaikka ei ole kokemusta mistään, naiiveja, idealistisia ja henkisesti kiinni vanhemmissaan verrattuna neljääkymppiä lähestyvään. Nuorille aikuisille sosiaalinen elämä on todella tärkeää, kun vanhemmat ei jaksa istua kuppiloissa randomien kanssa. Sen kun tietää että monikaan niistä ei tuo omaan elämään mitään lisää tässä vaiheessa ja kaikenlaiseen itsehoitoon menee vanhemmiten enempi aikaa.
Olen nelikymppinen ja henkisesti kiinni vanhemmissani.
Mt-ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni nuoreksi. Haluaisin kuitenkin käyttää enemmän nuorekkaita vaatteita. Niitä mitä olen säästänyt ysäriltä.
Niin minäkin, mutta perhana kun nuo levikset on kutistunut kaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 50-vuotias nainen, mutta sisäisesti olen 16-vuotias amista käyvä nuori poika, joka tykkää autoista ja kaljoittelusta ja amispoppi-musasta :D
Sielunsisko ;-) Mä menin ja ostin autoon vanilja-wunderbaumin..
Hyi saakeli MITEN pystyt olemaan siinä löyhkässä?? -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ilmeisesti ystäviesi kanssa unohtanut millainen 20 v. on. Itselläni on 20 v. tytär enkä kyllä yhtään tunne itseäni 20 -vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 50-vuotias nainen, mutta sisäisesti olen 16-vuotias amista käyvä nuori poika, joka tykkää autoista ja kaljoittelusta ja amispoppi-musasta :D
Sielunsisko ;-) Mä menin ja ostin autoon vanilja-wunderbaumin..
Hyi saakeli MITEN pystyt olemaan siinä löyhkässä?? -eri
Sitä ihmettelen itsekin :D Mutta jotenkin tuosta hajusta tulee oudon turvallinen olo ja tuntuu kuin kaikki paha maailma katoaisi pois ja olisin taas se 15-vuotias jolla on elämä edessä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti ystäviesi kanssa unohtanut millainen 20 v. on. Itselläni on 20 v. tytär enkä kyllä yhtään tunne itseäni 20 -vuotiaaksi.
Eiköhän käyttäytyminen ole eri asia kuin sisäinen kokemus, niin nuorena kuin vanhanakin.
Olen nelikymppinen. En ole koskaan kokenut olevani parikymppinen.
Jotenkin tiettyyn ikään vertaaminen on itselleni ollut aina kovin vierasta ja usein sellaiset ihmiset ovat olleet itsestäni mielenkiintoisia, joilla on muuta kerrottavaa ja kokemuksia kuin ulkonäköön liittyvät asiat ja rajoitteet (vaikka ymmärrän toki, että kehon ikääntymistä ei voi välttää, joten suojaan hyvinvointiani kokonaisuudessaan voidakseni hyvin).
En tiedä, että miten päädyin parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka voivotteli jo ennen keski-ikää omaa vanhenemistaan. Se hidastaa selkeästi elämistä tässä päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen itseni 120-vuotiaaksi... T. Väsynyt ja sairas 37v
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen. En ole koskaan kokenut olevani parikymppinen.
Jotenkin tiettyyn ikään vertaaminen on itselleni ollut aina kovin vierasta ja usein sellaiset ihmiset ovat olleet itsestäni mielenkiintoisia, joilla on muuta kerrottavaa ja kokemuksia kuin ulkonäköön liittyvät asiat ja rajoitteet (vaikka ymmärrän toki, että kehon ikääntymistä ei voi välttää, joten suojaan hyvinvointiani kokonaisuudessaan voidakseni hyvin).
En tiedä, että miten päädyin parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka voivotteli jo ennen keski-ikää omaa vanhenemistaan. Se hidastaa selkeästi elämistä tässä päivässä.
Missä on puhuttu ulkonäöstä?
Ikää on 43 eikä tunnu yhtään samalta kuin 23 vuotta sitten 20-vuotiaana. Onneksi ja epäonneksi.
Lasken onnellisuuden puolelle seuraavat asiat:
- En ole enää samalla tavalla epävarma ja hieman ujo, on tullut elämänkokemusta.
- Ei p*neta enää. Parikymppisenä se oli jatkuva asiaintila, keuli myös herkästi, nykyisin vain responsiivisesti, jos silloinkaan.
Epäonnellisuuden puolella seuraavat asiat:
- Tuntuu, että olen usein väsynyt. Nuorena jaksoin tehdä melkein mitä vain. Energiaa riitti.
- Edellisestä johtuen tuntuu, että aika ei riitä mihinkään.
- Juuri mikään ei kiinnosta; nuorena kiinnosti kaikki - melkein koko maailma tuntui jännittävältä, ennen kokemattomalta ja uudelta. Teki mieli matkustella, nähdä asioita, kokea erilaisia juttuja, tavata uusia ihmisiä (erityisesti naisia). Nyt haluaisin enimmäkseen olla yksin ja hissukseen.
- Kyynisyys on lisääntynyt, kunnes viime vuosina se on taas hieman vähentynyt. Ajatus ei juokse yhtä nopeasti kuin nuorena.
Nykyiset parikymppiset tuntuu paljon lapsellisemmilta mitä me silloiset parikymppiset oltiin 30 vuotta sitten.
Mutta kyllä mä tunnen itseni todellista paljon nuoremmaksi etenkin henkisesti enkä osaa yhtään mieltää itseäni tukevasti keski-ikäiseksi joka viettää pian 50-vuotispäiviään. Lisäksi oli vaikeaa ymmärtää ja hyväksyäkin, että esivaihtarit ne vain oireilee yhdellä jos toisellakin tapaa eikä kyse ole mistään sen vakavammasta. Jotenkin hassua, ettei tuo ollutkaan iso helpotus vaan ennemmin iso järkytys mutta sitä vaan ei osaa pitää itseään niin vanhana.
Toisaalta kyllä kroppa kertoo, että kilometrejä alkaa olla mittarissa ja kaikki se ruumiillinen ja raskas työ alkaa todenteolla tuntumaan eikä enää mitenkään ketterästi hyppelehdi metsäpoluillakaan kantojen yli vaan siellä on parempi tyytyä juoksun sijaan vain kävelemään..
Ihanaa elää, oli sitten minkä ikäinen vain!
Ikävä kyllä, kroppa vaan rapistuu.. Mieli ja käytös käy kahtakymppiä mutta kroppa ei ku narisee vaan. . Täytin just 60. Höh. 🤘 Rock on!
Mä olen 50-vuotias nainen, mutta sisäisesti olen 16-vuotias amista käyvä nuori poika, joka tykkää autoista ja kaljoittelusta ja amispoppi-musasta :D