Isovanhemmat ei muista synttäreitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos isovanhemmat eivät välitä lastenlapsistaan, heidän on turha kuvitella että lastenlapsetkaan välittävät heistä.

Ja jos isovanhemmat välittävät lapsenlapsistaan, ne pilalle hemmotellut pikku kakkiaiset eivät kuitenkaan välitä isovanhemmistaan. Nähty on. Heti kun teini-ikä alkaa iskeä päälle, niin isovanhemmat (ja muut sukulaiset) ovat ainoastaan lahja-automaatteja kahdesti vuodessa (joulu ja synttärit).

No ei pidä paikkaansa. Se on totta, että teini-iässä otetaan etäisyyttä sukulaisiin ja kavereista tulee entistä tärkeämpiä. Mutta monille se on vain ohimenevä (sekä erittäin tärkeä) itsenäistymisvaihe ja aikuisuuden ollessa lähempänä sukulaiset alkavat kiinnostaa taas enemmän. Tiedän useammankin ihmisen, joka parikymppisenä opiskelijana on käynyt auttelemassa isovanhempiaan paljon useammin kuin uraputkessa ja kiireistä elämää elävä vanhempansa (eli se isovanhemman oma lapsi).

Tutulla on lastenlasten lasten  nimet paperilapulla ylhäällä,  virtasen lapsella niin vierasperäiset nimet ettei osaa niitä ääntäkään.

"Ennen vanhaan"  ei synttäreitä juhlittu ja vielä omienkin lasten aikaan ei mitkään suku/kaverijuhlat olleet joka perheessä tapana.  Meillä ei ollut sukua ketä kutsua, yhden-kahden kaverin synttärit ja samanlaisilla kävivät omat lapset.   

Vierailija kirjoitti:

"Ennen vanhaan"  ei synttäreitä juhlittu ja vielä omienkin lasten aikaan ei mitkään suku/kaverijuhlat olleet joka perheessä tapana.  Meillä ei ollut sukua ketä kutsua, yhden-kahden kaverin synttärit ja samanlaisilla kävivät omat lapset.   

 

Aloittaja on vanha vanhemmaksi ja kyllä omassa lapsuudessani synttäreitä juhlittiin sekä kavereiden että isovanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen monille jotkut syntymäpäivät, nimipäivistä puhumattakaan tuntuu olevan tärkeitä juttuja? Itseäni ei kiinnosta kenenkään, eikä omat, ko. päivät, niin ihan luonnollista olla reakoimatta niihin, mutta jokainen tyylillään.

 

Siis susta on normaalia että lapsen syntymäpäiviä ei muisteta? Aikuisena tietysti eri juttu, täytyy myöntää etten itsekään muista vanhempieni syntymäpäiviä aina. Minusta vaan lapset on eri asia ja muistan kyllä esim. kavereiden lasten synttärit. En voi kuvitella että en omien lapsenlasten syntymäpäiviä muistaisi aikanaan.

Varmaan riippuu siitäkin, kuinka paljon niitä lastenlapsia tai sukulaisten lapsia on. Jos yksi tai kaksi lastenlasta, syntymäpäivät on helppo muistaa, mutta jos lapsia on 7. tai 12 niin vaatii jo muistamista.

Ja kun kysymys on isovanhemmista, niin yleensä ovat iäkkäitä ja muisti heikkenee, kun esim dementian ensioireet tulevat 10-15v aikaisemmin ja pyyhkii lähimuisti.

Olet nelikymppinen, enkä todella muista milloin on sisarusteni lasten synttärit, kun muistettavaa on niin paljon. Hyvä jos muistan vanhempieni syntymäpäivät. 

Pitää muistuttaa. Itse muostutan vieläkin vaikka lapseni on jo aikuinen. En siis laita txtviestiä että muista pirjon synttärit!! Vaan puhelun aikana esim sanon että niin se pirjokin täyttää jo 25v viikon päästä.

Meillä muistavat, mutta lahjat ovat täysin minimaalisia ja surkeita tyyliin halpis yksivärinen t-paita teinille, vaikka rahaa olisi kuin roskaa. Se pihiys.

Kukaan ei katsonut tarpeelliseksi vastata onnitteluihini, eivätkä koskaan myöskään lähettäneet nìitä itse, joten liityin samaan joukkoon. Seura teki kaltaisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vietättekö syntymäpäiviä? Onko isovanhemmat kutsuttu?

Aivan, kun etukäteen kutsutaan syntymäpäiville, niin se aika helppo muistaa!

Vierailija kirjoitti:

Asutaan niin kaukana ettei mitään toivoa että matkustaisivat tänne. Vietetään lapsen syntymäpäiviä kyllä mutta sukulaisten puutteessa omien kavereideni kanssa.

Ei pidä asua kaukana, tämä on virhe ja jos asuu niin sitten on turha narista jostain synttäreistä, turha sellaisia synttäreitä on muistaa/muistelle, joihin ei kutsuta, sehän on suomeksi sama kuin ei vietetä.

Mieheni ei hajamielisenä muista lastenlastensa syntymäpäiviä, mutta minä puolisona muistutan häntä. Omat vanhempani ovat nykyään jo kahdeksankymppisiä ja ovat viime vuosien aikana alkaneet unohtaa lasten ja lastenlasten merkkipäivät. Kukaan meistä ei loukkaannu asiasta, ovat vuosien varrella muistaneet tarpeeksi. 

Myönnä pois, että lahja on sinulle tärkeintä, ei vanhempiesi läsnäolo.

Vierailija kirjoitti:

Meillä muistavat, mutta lahjat ovat täysin minimaalisia ja surkeita tyyliin halpis yksivärinen t-paita teinille, vaikka rahaa olisi kuin roskaa. Se pihiys.

Tässä tuli selkeästi sanottuna se, miksi on parempi olla muistamatta  syntymäpäiviä!

Mun isovanhemmat ei noteerannet ollenkaan mun syntymäpäiviä kun olin lapsi. Mun mielestä siinä ei ollut mitään outoa. Ihan täysipäinen ihminen musta siitä huolimatta tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan niin kaukana ettei mitään toivoa että matkustaisivat tänne. Vietetään lapsen syntymäpäiviä kyllä mutta sukulaisten puutteessa omien kavereideni kanssa.

Ei pidä asua kaukana, tämä on virhe ja jos asuu niin sitten on turha narista jostain synttäreistä, turha sellaisia synttäreitä on muistaa/muistelle, joihin ei kutsuta, sehän on suomeksi sama kuin ei vietetä.

Niin pitikö olla yhteiskunnan elättinä vai muuttaa sinne missä töitä on? Aina se kaukana asuminen ei ole täysin oma valinta. Kaukana tässä tapauksessa tarkoittaa siis ulkomailla eikä missään 100km päässä.

Vierailija kirjoitti:

Myönnä pois, että lahja on sinulle tärkeintä, ei vanhempiesi läsnäolo.

No ei todellakaan ole vaan se että kerrankin näkisivät vaivaa. Heillä on aina ollut tapana mennä helpoimman kautta ja keksiä jotain tekosyitä miksi ei tarvitse tulla kylään vaan aina on minun vuoroni tulla.

Vierailija kirjoitti:

Mun isovanhemmat ei noteerannet ollenkaan mun syntymäpäiviä kun olin lapsi. Mun mielestä siinä ei ollut mitään outoa. Ihan täysipäinen ihminen musta siitä huolimatta tuli.

Sama, synttärit kyllä pidettiin kaverisynttäreinä. En muista kaivanneeni mitään sukulaisia niille. 

Pientilalliset sotaleskimummoni tuskin joutivat muistamaan toistakymmentä lastenlastaan.

Muistivat kyllä sitten muuten heidän luonaan käydessämme monin eri tavoin.

Äitini on muistanut lasteni merkkipäivät, samoin minä lastenlasteni. 

60-luvulla syntynyt

Muistuta. Vanhemmiten asioita tuppaa unohtumaan. Ilman, että on dementiakaan.

En minäkään enää muista tarkasti mihin aikaan lapseni syntyivät vaikka luulin, että muistan sen kellonajan lopun ikääni.

Ehkä tämä kontrasti tulee siitä että omat isovanhempani ovat olleet todella läheisiä ja osallistuvia kun taas omia vanhempiani ei kiinnosta. Ovat vissiin sitten 70v niin vanhoja ettei vaan pysty ja jaksa.