Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat ei muista synttäreitä
27.05.2024 |
Mitä mieltä olisitte siitä että omat vanhempasi eivät muistaisi lapsesi, eli siis heidän lapsenlapsensa, synttäreitä? Vuosia tuli yleensä päivä myöhässä joku fb messenger viesti jota lapsi ei tietenkään ymmärrä. Tänä vuonna ei sitten tullut edes sitäkään. Musta käsittämätöntä, siskoni mielestä käyttäydyn niin kuin vanhempani olisivat minulle jotain velkaa.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen monille jotkut syntymäpäivät, nimipäivistä puhumattakaan tuntuu olevan tärkeitä juttuja? Itseäni ei kiinnosta kenenkään, eikä omat, ko. päivät, niin ihan luonnollista olla reakoimatta niihin, mutta jokainen tyylillään.
Siis susta on normaalia että lapsen syntymäpäiviä ei muisteta? Aikuisena tietysti eri juttu, täytyy myöntää etten itsekään muista vanhempieni syntymäpäiviä aina. Minusta vaan lapset on eri asia ja muistan kyllä esim. kavereiden lasten synttärit. En voi kuvitella että en omien lapsenlasten syntymäpäiviä muistaisi aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutaan niin kaukana ettei mitään toivoa että matkustaisivat tänne. Vietetään lapsen syntymäpäiviä kyllä mutta sukulaisten puutteessa omien kavereideni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Asutaan niin kaukana ettei mitään toivoa että matkustaisivat tänne. Vietetään lapsen syntymäpäiviä kyllä mutta sukulaisten puutteessa omien kavereideni kanssa.
No tämä sitten selittääkin sen, että synttäreitä ei ole tarpeen muistaa. Lapsellahan on sinun kavereittesi juhlimat synttärit, eikö se riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutaan niin kaukana ettei mitään toivoa että matkustaisivat tänne. Vietetään lapsen syntymäpäiviä kyllä mutta sukulaisten puutteessa omien kavereideni kanssa.
No tämä sitten selittääkin sen, että synttäreitä ei ole tarpeen muistaa. Lapsellahan on sinun kavereittesi juhlimat synttärit, eikö se riitä?
No ei riitä. Eihän niillä vanhemmilla edes ole minkäänlaista käsitystä millaiset synttärit lapsellani on, kun ei kiinnosta muistaa tai kysyä mitä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan kaukana olleet isovanhempani muistaneet. Vanhemmat muistivat ja järjestivät kaverisynttärit. En muista kärsineeni isovanhempien poissaolosta.
Todella kurjaa ettei muista lapsenlapsiaan tai omia lapsiaan . Minulla yksi isovanhempi tahallaan jätti minut kolmesta lapsenlapsestaan aina muistamatta , toki muisti muttei välittänyt minusta . Räikein tapahtuma oli nimipäivänäni kun hänen luonaan poikettiin niin äidilleni toivotti hyvää nimipäivää joka oli parin kuukauden päässä ja antoi kukkarahat .Kiusaa teki tahallaan , aikuisenakin vielä kärsin muistoista , miksi en kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun, nimenomaan sinun lapsesi vanhempana ja omien vanhempiesi lapsena, tehtävä on muistuttaa isovanhempia tästä. Päivää ennen tai samana päivänä otat heihin ihan itse omin avuin yhteyttä (jos nyt osaat, erittäin kyseenalaista, jos et itse tätä tajua) ja MUISTUTAT HEITÄ ASIASTA!
Toivottavasti lapsi ei peri älykkyystasoaan sinulta, oikeasti.
Ja nyt varmasti alat vänkäämään jotain "kyllä niiden itse pitäis nönnönnöööö". Joo, ehkä pitäisi, mutta kun eivät, niin sinun harteille tämä jää. Tykkäät tai et.
Vierailija kirjoitti:
Sinun, nimenomaan sinun lapsesi vanhempana ja omien vanhempiesi lapsena, tehtävä on muistuttaa isovanhempia tästä. Päivää ennen tai samana päivänä otat heihin ihan itse omin avuin yhteyttä (jos nyt osaat, erittäin kyseenalaista, jos et itse tätä tajua) ja MUISTUTAT HEITÄ ASIASTA!
Millä muilla tavoin minun tulee hoitaa näitä suhteita? Miksi olen velvollinen niitä hoitamaan ja he eivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella kurjaa ettei muista lapsenlapsiaan tai omia lapsiaan . Minulla yksi isovanhempi tahallaan jätti minut kolmesta lapsenlapsestaan aina muistamatta , toki muisti muttei välittänyt minusta . Räikein tapahtuma oli nimipäivänäni kun hänen luonaan poikettiin niin äidilleni toivotti hyvää nimipäivää joka oli parin kuukauden päässä ja antoi kukkarahat .Kiusaa teki tahallaan , aikuisenakin vielä kärsin muistoista , miksi en kelvannut.
No, tuo on kyllä ollut kummallista.
Itse muistan oman perheen ja vanhempieni synttärit.
Minulla on jäänyt kummilastenkin synttärit muistamatta. Eivät ole pitäneet synttäreitä ja olen aika täynnä ollut kolmen oman lapsen ja työn kanssa.
Tiedän olevani huono kummi.
Tiedän olevani hyvä äiti ja puoliso ja lapsi.
Jotkut on niin skarppeja, että heillä on synttärit kalenterissa ja muistavat aina. Se on hienoa. Itse en ole siihen pystynyt. Kyllähän se harmittaa, mutta ei mahda mitään.
voihan asian korjata tässä hetkessä, että aloittaa tästä missä nyt ollaan. Elämä menee.
Olen todella pahoillani, että sinulla ln ollut tuollainen ilkimys mummo. Sairas hän on. Pistä sen piikkiin. Tunteet tietenkin on, mutta ymmärrä, ettei se ole sinun vika.
Ehkäpä vanhempiesi lapsuudessa ei ole syntymäpäiviä vietetty. Meilläkään ei vietetty.
Vanhempanikin ihmettelevät sitä nykyajan jatkuvaa rahankerjuuta synttäreillä, niitä kun olisi vuodessa lähes joka kuukaudelle, joka vuosi. 11 tilinumeroo tuupattiin jollekka piti laittaa rahaa.
Mieti itse olisko varaa pienellä eläkkeellä kun lääkkeetkin pitää ostaa elinkustannusten noustessa koko ajan.
Voithan ostaa lahjan jonka korttiin laitat isovanhempienkin nimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti itse olisko varaa pienellä eläkkeellä kun lääkkeetkin pitää ostaa elinkustannusten noustessa koko ajan.
Voithan ostaa lahjan jonka korttiin laitat isovanhempienkin nimet.
Tiedän ettei ole rahasta kiinni. Ja en todellakaan osta heidän puolesta mitään lahjoja kun ei edes onnistu lapsen muistaminen sen vertaa että toivottaisi hyvää syntymäpäivää.
Ei ihmiset nykyään oikein enää muista syntymäpäiviä. Ennen monilla oli paperikalenterissa kaikki syntymäpäivät ylhäällä ja laitettiin kortti kaikille tutuille, mutta se on vähän muuttunut. En itse oleta, että lapseni syntymäpäivä muistettaisiin. Yleensä otan kuvan lapsesta syntymäpäivänä ja jaan sen jollain tekstillä isovanhemmille, tädeille ja sedille ryhmäkeskustelussa ja sitten tulee onnitteluja. Kutsun heidät kaikki myös syntymäpäiväjuhliin, vaikka osa asuu kaukana eikä aina jaksa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun, nimenomaan sinun lapsesi vanhempana ja omien vanhempiesi lapsena, tehtävä on muistuttaa isovanhempia tästä. Päivää ennen tai samana päivänä otat heihin ihan itse omin avuin yhteyttä (jos nyt osaat, erittäin kyseenalaista, jos et itse tätä tajua) ja MUISTUTAT HEITÄ ASIASTA!
Millä muilla tavoin minun tulee hoitaa näitä suhteita? Miksi olen velvollinen niitä hoitamaan ja he eivät?
Homma selvä. Kumpikaan ei panosta. Ei kai siinä.
Ikävää. Onhan se ahistavaa, jos vaikka muistuttaa ja toiset ei reagoi. Sen voi kokeilla ja katsoa kuin käy.
Tiedätkö miten puolisollasi on lapsuus mennyt synttäreiden suhteen? Vai onko kyse omista vanhemmistasi? Jos on, niin kyllä helllevoi suoraan puhua. Jos ei voi puhua, niin ei varmaan sitten oikein ole välejä, eikä muistamista.
Kannattaa ilmaista se oma tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun, nimenomaan sinun lapsesi vanhempana ja omien vanhempiesi lapsena, tehtävä on muistuttaa isovanhempia tästä. Päivää ennen tai samana päivänä otat heihin ihan itse omin avuin yhteyttä (jos nyt osaat, erittäin kyseenalaista, jos et itse tätä tajua) ja MUISTUTAT HEITÄ ASIASTA!
Millä muilla tavoin minun tulee hoitaa näitä suhteita? Miksi olen velvollinen niitä hoitamaan ja he eivät?
Jos sinä välität asiasta, niin sinä hoidat. He eivät selvästikään välitä, eivätkä aio hoitaa. Et sinä mitään velvollinen ole, eivät myöskään he. Välittämisestä tässä on kyse, ei velvollisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä otan kuvan lapsesta syntymäpäivänä ja jaan sen jollain tekstillä isovanhemmille, tädeille ja sedille ryhmäkeskustelussa ja sitten tulee onnitteluja. Kutsun heidät kaikki myös syntymäpäiväjuhliin, vaikka osa asuu kaukana eikä aina jaksa tulla.
Osaatko kuvitella että aikanaan unohtaisit oman lapsesi syntymäpäivät? Tai oman lapsenlapsesi? Ehkä siksi olen pettynyt että tämä on mulle itselleni todella vieras ajatus ja kuvittelen että lapsenlapset olisi tärkeitä samalla tavalla kuin omat lapset. Itse en koe olleeni vanhemmilleni tärkeä lapsuuden jälkeen, ei heitä ole kiinnostanut ollenkaan tutustua siihen aikuiseen joka heidän lapsestaan kasvoi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö miten puolisollasi on lapsuus mennyt synttäreiden suhteen? Vai onko kyse omista vanhemmistasi? Jos on, niin kyllä helllevoi suoraan puhua. Jos ei voi puhua, niin ei varmaan sitten oikein ole välejä, eikä muistamista.
Puolisoni vanhemmat ja sisko lähettivät lahjan ja soittivat videopuhelun. Heiltä jotenkin onnistuu nämä helposti.
Ai joo, olihan ne sinun omat vanhemmat.
Miksi sä siellä nurkassa siskollesi nuriset? Kerro niille omille vanhemmillesi, että olisi kiva, jos muistaisivat lastesi synttärit.
Laitatko heille lasten piirustuksia ja valoukjvia ja soitteletteko isovanhemmillle tai pidättekö yhteyttä heihin jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun, nimenomaan sinun lapsesi vanhempana ja omien vanhempiesi lapsena, tehtävä on muistuttaa isovanhempia tästä. Päivää ennen tai samana päivänä otat heihin ihan itse omin avuin yhteyttä (jos nyt osaat, erittäin kyseenalaista, jos et itse tätä tajua) ja MUISTUTAT HEITÄ ASIASTA!
Millä muilla tavoin minun tulee hoitaa näitä suhteita? Miksi olen velvollinen niitä hoitamaan ja he eivät?
Jos sinä välität asiasta, niin sinä hoidat. He eivät selvästikään välitä, eivätkä aio hoitaa. Et sinä mitään velvollinen ole, eivät myöskään he. Välittämisestä tässä on kyse, ei velvollisuudesta.
Se välittäminen loppuu siinä vaiheessa kun vaivan näkeminen on vuosikymmenestä toiseen täysin yksipuolista.
Alue: Aihe vapaa
Ihmeen monille jotkut syntymäpäivät, nimipäivistä puhumattakaan tuntuu olevan tärkeitä juttuja? Itseäni ei kiinnosta kenenkään, eikä omat, ko. päivät, niin ihan luonnollista olla reakoimatta niihin, mutta jokainen tyylillään.