Stressireaktio jälkikäteen?
Ajattelin kysellä täältä, että miten on, voiko stressi ja hätä lapsen puolesta jäädä kummittelemaan omaan mieleen ja iskeä vaikka vuosia myöhemmin? Itse olen huomannut, että tunnen lapseni suhteen helposti hätää/ voimattomuutta kun tulee joku poikkeustilanne.
Muuten koen olevani suht järjissäni ;) mutta onko muilla lapsen vuoksi kovia kokeneilla vastaavia tuntemuksia?
Eli lapseni oli vauvana moneen otteeseen teho-osastolla tarkkailussa ja tutkimuksissa selittämättömien tukehtumiskohtauksien vuoksi. Hänet nukutettiin tutkimuksia varten usein ja lopulta syykin selvisi. Vaiva on nykyisin lähinnä toiminnallinen mutta vauvana hän oli sen vuoksi todellisessa hengenvaarassa moneen otteeseen.
Nyt tänä talvena hänelle laitetttiin putket korvin ja vaikka hyvin tiedän, että se on rutiinitoimenpide olin todella hermostunut.
Eli kun hän oli oikeassa hädässä kaikki pysyin ihan hyvin kasassa mutta nyt vuosien jälkeen stressasin kovasti esim. nukutusta, aivan turhaan.
Olenko siis jonkun terapian tarpeessa, ovatko asiat jääneet silloin käsittelemättä?
Kommentit (2)
Kyseessä on posttraumaattinen stressireaktio-
---
Olen itsekin potenut sitä 5 vuotta rankan/ haasttellisen kuopuksen vauva-ajan jälkeen-...
---
Tuttavani, jolla oli sinun tapaasi vaikea synnyts on parhaillaan stressilomalla- vaikka lapsi on jo koulussa- eli käsittetemätön trauma kulkee mukana- siksi Piipiliisin suosittelema terapia on järkevä vaihtoehto...
VOIMIA ja Positiivisia ajatuksia!!!
keskustelut terapeutin kanssa varmasti auttaisivat jäsentämään asian ja samalla osaisi selittää itselleen miksi kokee poikkeuksellisen voimakkaita tunteita tilanteissa joita muut eivät pidä minään.
Lasten vanhempien vointi jää aina jalkoihin kun lasta hoidetaan. Ehkäpä vanhenpien vointiin kiinnitetään enemmän huomiota kun kyse on pitkäaikaissairaudesta, tai kuten meidän lapsilla, neurologisten kehitysongelmien seurannasta. Meiltä kysytään joka käyntikerta miten jaksamisen kanssa on, halutaanko keskusteluapua, sopeutumisvalmennuskurssille jne...Sekin, että tietää keskusteluavun olevan mahdollista tarvittaessa, auttaa.
Akuuttihoidossa lääkärit olettavat että vanhemmille riittää että saavat lapsensa hengissä kotiin. Ota asia ihmeessä puheeksi neuvolassa ja pyydä/vaadi lähete eteenpäin. Koskaan ei tiedä millainen tilanne terapeuttien suhteen on. Jos kunnallisella puolella ei terapeutille pääse itse en pitäisi huonona ajatuksena sijoittaa sen verran rahaa yksityiseen että saa muutaman kerran käydä puhumassa asiat itselleen selväksi.