***Viikonlopun viserrykset SYYS04:set***

Kaunokainen nukkui kahdella herätyksellä yön, se toinen puoli seitsemältä, jolloin uni kyllä loppui. Kukkanen hipsi viereen. Joskus luulin, että parisänky on liian ahdas monelle lapselle ja aikuiselle. Nyt tiedän, että 120 cm riittää.



Pidän yllä itselleni kannustuspuhetta. Olen omahyväisesti kuvitellut, että MINÄ selviän mistä vaan, mies ei niinkään hyvin. Totuuden paikka onkin eri kohdassa kummallakin. Pitäisi ruveta viskomaan tavaraa pois ja se on hyvin vaikeaa. Siirrän ja siirrän tehtävää. Kauniita tavaroita, rakkaudella kerättyjä ja löydettyjä. Hinta ei ole hävitystyössä kriteeri. Kirpputorilta löytämäni kahden euron muumilakana (niin, ne ovat kuitenkin aitoja muumeja) on vaikein heittää pois.



Siksi valitsen välttelytaktiikan. Samoin kuin mies teki ja sitä taktiikkaa olen halveksinut syvästi. Käyn vanhassa kodissa vain pakon edessä. Hoidan muita asioita. Olkoot. Odottakoot. En katso teihin päinkään senkin romut, en vä-li-tä teistä.



Hei, eikö ollut hauska lukea heti aamutuimaan tämä saarna itselleni??? T@hdelle toivotan armollisuutta, väsyneille vauvojen äideille paljon unta ja vähän kitinää. Lempolle ja ampille pistäytymistä. Ayapille, no saat valita mitä toivon sinulle. Saamuskalle iloinen hei.



Kukkuu

Kovin raskaalta kuulostaa hävitysoperaatio. Vaikka se onkni vain tavaraa, niin niihin liittyy paljon muistoja, iloja ja suruja. Haleja.



Minä olen menossa kampaajalla näin aamutuimaan. Tosin olen opettanut sisäisen kellon heräämään ennen 7 ja se toimii myös näin vkl, joten nautin täällä kaffen ennen muiden heräämistä.



Kerpun innoistaman otakin Valma luikkarit mukaan ja käyn terottamassa ja mennää luistelemaan. Innoissaan hän ainakin on kun sanoin tämän ääneen. Katotaan mitä tulee ;).



Nyt on mentävä. Hyvää lumista lauantaita. On niin ihanaa, että on talvi!



Pile

Olen nautiskellut yksin hereilläolosta. Nyt Väkkärä on hereillä, mutta loikoilee vielä sängyssä - olemme kaksin kotona.

Tämä rauhallinen aamuhetki on niin kiva, että pistää miettimään pitäisikö arkisinkin herätä olemaan hetki itsekseen... Sitten täytyy kyllä herätä tosi aikaisin. Taitaa jäädä suunnitelmaksi.

Aamuhetken ihanuus ei tänään alkanut heti heräämisestä, meni hyvä tovi toipua painajaisesta :( Mutta nyt tiedän jo nähneeni unta ja niinkin tieteellinen laitos kuin unikirja vakuutti pahan unen olleen hyvä enne ;)



Kukkuu, annoit vaikean tehtävän - valita mitä minulle toivot :) Siinäpä onkin tälle päivälle tekemistä, kun sitä mietin :) Tulee mieleen Jatun määritelmä Kukkuu-gallupeista: huomaat miettiväsi ruokaa tehdessä, pyykkiä ripustaessa, juuri ennen nukahtamista...



Kukulus, vaikka tavaroilla ei ole tunteita, niihin liittyy tunteita. Ja luopuminen ei vaan ole kivaa, vaikka sitten olisi kyse kahden euron lakanasta. Toivon sinulle (ja miehellesi), että jaksatte tukea toisianne vaikean tilanteen yli. En osaa edes kuvitella, miltä teistä tuntuu.



Vaikeista tilanteista vielä. Uskon, että kukaan ei voi etukäteen ennustaa, miten käyttäytyy ja toimii, kun joutuu venymään äärirajoilleen. Voi huomata tekevänsä juuri sillä tavalla, jota on muissa ihmisissä moittinut ja vannonut, että minä en ainakaan i-ki-nä tekisi tuolla tavalla.



Missä on Alli???



Voi että minä iloitsen tuosta lumesta! Toivottavasti Väkkärä paranee räkä-kuume-yskä -taudistaan ennen kuin lumi sulaa!



Pilelle onnistunutta kampaajakäyntiä :) Kerro sitten, miten luistelu sujui!

Olipas mukavasti lukemista!



Minä olen myös aamuhetki ihminen, mutta niin on mieskin. Vietämme siis usein aikaiseen aamutuimaan yhteistä rauhallista hetkeä.



Kukkuu, olen myös ajatellut jokseenkin samoin aiemmin. Että olen parempi kestämään vaikeita asioita. Mutta nyt olen todennut, että välillä toinen jaksaa ja välillä toinen. Toisaalta, emme ole vielä yhdessä kohdanneet minun luokituksessani mitään aivan hirveää, mutta silti tiedän, että mies onkin monessa suhteessa huomattavasti kestokykyisempi.



Tähän liittyen myös se, että mies on huomattavasti toimintakykyisempi hätätilanteissa, jotka koskevat lasta. Ennen ensiapua vaativissa tilanteissa olen pystynyt toimimaan täysin kylmähermoisesti, Motin kohdalla en. Se ei ole hyvä juttu ollenkaan. Tämä siis ajatuksenlentona vain kun mietin tätä asiaa.



Tällä viikolla on saanut lukea lehdestä niin hirveitä juttuja liittyen lapsiin, että vieläkin oksettaa ja kylmää. Ei voi muuta sanoa kuin, että pitäkää huolta jaksamisestanne! Hakekaa ajoissa apua jos sille alkaa tuntumaan!



Se pienen pojan hukkuminen oli kamala asia ja laittoi taas miettimään tätä omaakin elinympäristöä. Sille kun sokeutuu. Pohjalaisen jutussa todettiin, että ehkä ulkopuolinen, ei alueella asuva olisi ihmetellyt joen läheisyyttä enemmän kuin paikalliset. Niinpä. Käytiin syksyllä katsomassa tässä lähellä muutamaa taloa, mutta niiden takapiha rajoittui suoraan jokeen ilman minkäänlaista pengermää. Ei olisi tullut mieleenkään muuttaa sinne. Mutta osaanko erottaa samantyylisiä vaaranpaikkoja omasta elinympäristöstäni?



Jostain syystä jännittää, lähdetään pian noutamaan lisää eläinystäviä.Minkähänlaisia tapauksia tällä kertaa saadaan?!:)



Jatu, kuuntele Aypan viisautta!





Rentouttavaa Viikkista!



Aavis ja Motti sekä lisääntyvä lauma karvaisia kavereita;)



Ps. Erityisterkut Motilta, joka laulaa sitä lastenlaulua mukaillen: Mikäs se tuolla kolottaa-se taitaa olla vanha isi-vanha isi-vanha...jne.:D

Onpa ulkona kaunista! Ihanaa!



Meillä ollaan aika lailla terveitä nyt, Karen kuume laski jo illaksi. Kohta Lilli pääsee kokeilemaan hiihtämistä ekaa kertaa elämässään - jos ne pikkuiset sukset löytyvät varastosta. Kunhan neiti lakkaisi vitkuttelemasta pukemisen kanssa.



Kukkuulle lämmin halaus! Auttaisiko jos antaisit itsellesi luvan surra materiaa. Sinulla kun on sana hallussa, voisit kirjoittaa prosessista jonka joudut käymään läpi, olisiko siitä apua?



Nyt alkaa vaatteet olla Lilli-neidin päällä, ehkäpä tästä pian pääsee ulos. Hyvää viikonloppua kaikille!



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Ollaan miehen kanssa käyty taas läpi tätä elämää. Ei se viime kerta oikein tuonut vielä mitään tulosta. Tää on vähän hemmetin rankkaa:( Mies joutui toteamaan, että oli jo mielestään pyyhkinyt pois ne ajat, kun minä olin raskaana ja koomaväsyneenä ja masentuneena. Tajusi, että on tää tilanne siitä kuitenkin muuttunut, siis mun käyttäytymisen osalta. Tajusi myös, ettei ollut mun tukena niin kuin ois ehkä pitänyt. Nyt ollaan kasvettu liikaa erillemme. Siitä asiasta ollaan samaa mieltä, että tilanteen pitää muuttua. Nyt meni miehen syyttelyksi, mutta piti saada kertoa miehen oma oivallus. Huh, vieläkin meinaa itku tulla jo kirjottaessakin. En minä tiedä onko tää meidän tilanne suht normaali lapsiperheen tilanne kuitenkin, mutta mulle tää ei riitä. Taannoin saatu ajatus auttoi miettimään tilannetta (miestä ainakin helpottaa kaikki esimerkit). Nimittäin se, ettei voi selittää kaikkea pikkulapsiajan rankkuudella ja siirtää suhteen elvyttämistä parempaan aikaan. Siinä kun voi käydä niin, että joskus ne lapset muuttaakin kotoa pois ja sitten jäädään täysin tyhjän päälle miehen kanssa. Vaikea siinä vaiheessa elvyttää uudelleen suhdetta. Muistuttaisin siis kaikkia, että pitäkää huoli suhteestanne, vaikka ajat oiskin rankkoja. Yhdessä niistä pitäis kuitenkin selvitä, eikä kummankin omalla tahollaan. Läheisyys ja hellyys kuuluu myös pikkulapsiaikaan! Muistakaa halata ohimennessänne! :)



No, nyt aiotaan lähteä poistamaan joitain elämän solmuja jotka on oikeasti ihan tyhmiä, mutta kuitenkin aiheuttaa suunnilleen riitaa meille. Lähdemme siis ostoksille:) Lapset on vielä mummolassa ja onneksi olivat jo ulkoilleetkin. En aio potea huono omaatuntoa tässä tilanteessa, vaikken itse ulkoiliskaan. Ulkona on aivan mahtavaa!!! Mutta nautitaan siitä sitten huomenna. Illalla menen esikoisen kanssa Disney on Ice-näytökseen.



Suosittelen Koto-ravintolaa! Hyvää japanilaista ruokaa! Eilen käytiin.



Tuntuu oudolta tilittää täällä, mutten jaksa erikseen s-postiin kirjotella. Lukekoot koko maailma, että meillä on ollut vaikeaa! :) Mutta me näytetään vielä! (toivottavasti:)



T: Ynis

että se ei ole vaikeaa, kun elää kämppiksinä ja loittonee toisistaan. Ei meillä olla riidelty jatkuvasti tms. Vaikeinta on tajuta yhtäkkiä, että kämppiksinä eläminen ei ole oikein eikä sitä halua enää. Vielä vaikeampaa on alkaa asiasta puhua ja keksiä millä tilannetta saisi muutettua. Tässä vaiheessa kun ei asiat tapahdu enää kovin nopeasti ja yhtäkkiä.



T: Ynis

Tuntuu melkein vitsiltä tuo postimerkkinäkymä, joka ikkunoista avautuu. Ihan kuin luontoäiti nauraisi, että kylläpäs minä vielä osaan ja täräytti huimaavan kauniin talvipäivän pitkän talvettoman talven päätteeksi. Ihanaa! Ihan harmitti, kun vanhempani tulivat hakemaan Vennan hoitoon vähän etuajassa, ehdin itse olla pihalla vain 20 min. En viitsi siellä yksinkään seisoskella, eikä näiden liitoskipujen kanssa juuri muuta pysty tekemään.



Venna on siis hoidossa, mennään miehen kanssa perässä alkuillasta. Saunotaan ja syödään mummolassa. Kyllä meillä on hyvä palvelu :) Vennaa ei tarvitse kahta kertaa käskeä mummolaan lähtemään, ja ihanaahan se on kumminkin puolin kun isovanhemmatkin saavat nauttia ainokaisesta lapsenlapsestaan.



Voi Kukkuu, kyllähän se tosiaan niin on ettei tavara itsessään niin ehkä merkitsekään, mutta niihin kytkeytyy niin paljon muistoja. Muakin alkoi surettaa muumilakanan kohtalo, eikö sitä enää mitenkään saa pelastettua? Vanhoista valokuvistakin on niin ihana bongailla tavaroita, jotka ovat edeleen käytössä. Erityisen ihania on vanhat autot, niitä kun kuviin sattuu niin harvoin. Meidän lapsuuden aikainen sininen pikku-Mazda. Ja mummolan oranssi Toyota, jossa oli mustat tekonahkapenkit joihin lapsena meinasi palaa iho kiinni... Kuvan nähdessään tulvahtaa sen auton penkkien tuoksukin mieleen.



Ynikselle ja T-P:lle voimia parisuhdekiemuroihin. Raskaita aikoja elätte, vaikka onneksi kriiseissä on myös aina se uuden alun mahdollisuus. Meillä on parisuhderintamalla sanoisinko rasvatyyntä, ei suurta huumaa eikä varsinkaan hekumaa, mutta hyvä ja turvallinen olo.



Pile, tuliko kivat hiukset? Entäs luistelu, onnistuiko? Voin kuvitella kuinka kaunista teidän kulmillanne tänään on, vaikka ei meilläkään oo yhtään hullumpaa :)



Aavis, jos ehdit tai pystyt niin laitatko teidän karvaisista kavereistanne kuvia spostiin? Vai lähdetäänkö mammat bussilastina maatilamatkalle ensi kesänä :) ? Aaviksen kanssa on taidettu lukea samat lehtijutut, kyllä on maailmassa paljon sekä epäonnea että myös suoranaista pahuutta (jos joku sattui lukemaan siitä lapsen teippaamisesta, hesari keskiviikkona)



Ayap, joko keksit mitä toivoisit? Yksinäiset aamuhetket on ihania, itse heräsin töissäollessa sen takia klo 6. Mutta lopputuloksen tiedättekin, oli mamma vähän puhki muutaman kuukauden jälkeen...



Nyt lähden kipuja ja supistelua uhmaten kävelemään mummovauhtia kaupoille, pitää ostaa säilytyslaatikoita ja hakea uusi arsenaali lastenkirjoja kun Venna päästelee jo Tomppa-kirjat ulkoa alusta loppuun. " Isä ja Tomppa ovat kahdestaan mökillä. Aujinko paistaa kuumasti ja Maatti-Mato tahtoo jantaan uimaan" .



Lapsineromme osaa värit ja erottaa sedät tädeistä. Ja maisteli eilen vessaharjaa :DDDD



- tea -

Tukka hyvin. Vähän tummempaa tälläkertaa. Miehen mielestä liian tumma :o. Muttei oikeasti ole mikään tumma, mutta miehelle pitäisi vissiin olla konservatiivisesti vaalea polkkatukka ;). Sain kyllä napautettua takasin, hän kun leikkasi tukan pois. Ja se vasta kamala onkin :). Miedän parisuhteen palastus on huumori ja toisen kunnioittaminen. Edellisessä siis huumoria :)). Paljon voimia Ynikselle, TeePeelle ja muille parisuhdekiemuroihin. Pikkulapsi aika ei ole helppoa, mutta parisuhdetta ei voi vaan laitaa jäähylle. Joku viisas on sanonut, ettei alle kolme vuotiaiden vanhemmat saa erota, kun elämän on silloin lähes poikkeustilassa. Mikä on varmaan totta.



Illalla tulossa lapseton ystäväpariskunta kylää. Ahistaa jo valmiiksi. Miten sitä voikin vieraantua niin hyvästä ystävästä? Elämämme ovat niin erilaisia. Ajattelin tehdä jonkun piirakan ja jälkkäriksi on Daijm-kakku. Otteko maistanut? Valmiina saatava gluteeniton superherkku.



AUrinko paistoi tälläkin tosi kauniista. Valma oli innoissaan luistelusta, tosin koko ajan totesi, ettei pääse eteenpäin. Seisominen sujui, muuten ei. Ens vuonna sitten taas ;)



Hyvää lauantaijatkoa!



Pile

poika nukku kerrankin yön todella hyvin, nukahti hiukan ennen yhtä ja heräs vasta 4,30 sit seuraavaksi kahdeksalta... mutta nukuinko minä? en. miksi? koska Ida heräsi ja valvoi klo 4-6.30. Olin niin raivoissani, ku vaikka tyttö sai tulla meidän sänkyyn nukkumaan niin silti vaan vinku vähän väliä. Ei ollu kipeä tms. vaan oli sitä mieltä et nyt on aamu. No sit vihdoin nukahdin ja heräsin 7.30 ku mies oli unohtanu poistaa kännykästään herätyksen... mies ite ei tietenkään heränny, ja kännykkä oli viel keittiössä et jouduin sinne asti menemään sitä sammuttamaan.



No, mutta olin ostoksilla kaverin kanssa, löysin pojalle ristiäisvaatteet (ei mitkään kovin juhlavat tosin) ja Idalle pari t-paitaa, itselleni en mitään tietenkään. No ehkäpä sitten joskus. Hassua kun kaupoissa oli jo kevätvaatteita, lenkkareita ym. ja nythän se talvi vasta alkoi.



Mies ja Ida on tänään olleet eka luistelemassa, nyt ovat uimassa. Poika nukkuu parvekkeella, ja saan hetken olla rauhassa, ihanaa :) tosi paljon oli muuten kaupungilla liikkeellä perheitä, joissa n. 2v lapsi ja vauva, tai sit vaan kiinnitin huomiota juuri heihin...



Parisuhdekiemuroihin jaksamista kaikille, meillä menee kai ihan ok, kai se tästä helpottaa joskus kun poikakin alkaa mennä yöunille ihmisten aikoihin.



Kukkuulle voimia tavaroiden läpikäymiseen. Muumilakana kuulosti kyllä ihanalta, voi kunpa sen saisi pelastettua (ja muutkin rakkaat esineet, vaan ei taida olla realistinen toive?)



Petra, Ida kohta 2v5kk ja poika 23.12

Tästä on nyt laatu kaukana. Kirjoittelen samalla kun uhmis kumittaa lattiasta aikaansaannoksiaan.



Ihanaa, että Ankkiksen perheen taudit laantuu. Meiläl on nyt takana 2 virtasatientulehdusta, ultraäänet ja nyt extrabonuksena viimeyönä alkoi itse Yrjis. Pesukone laulaa jo viidettä laulua...



Minustakin olisi mukavaa kuulla kaikkien luistelukokemuksia.



ääh.

Pakko lopettaa ennen kuin edes kunnolla aloitin,

nyt vinkuminen hipoo eilisen nanny911 rajoja...

hk

Ihana kun oli aamukaffella luettavaa :-)



Päätin olla uskomatta lääkärini sanomisia,to käynnillähän ei tutkinu oikein mitenkään,eikä kuunnellu vaan oli päättäny et terve olen.Kävin itiksesskä yksityisellä.Olipa kiva kun joku kuunteli kaikki oireet ja tutki..tuloksena keuhkoputken- ja poskiontelotulehdus.Nyt uusi ab.Lääke kuulemma menee veren lisäksi myös limaan ja näin vaikuttaa,kun mulla on tosi sitkeetä limasuutta.En tiedä lääkkeistä mut tuo kuulosti hyvälle...Tosin kun luin pakkauksen selostetta,se kuulosti melkein pelottavalle.Yskänlääke tuli myös vahvaa tavaraa kun ottivat apteekissa reseptinkin pois.

Anto myös varalta hiivareseptin,ei ole ennen tullu mitää mut nythän tätä lääkitystä menee.. :-/



Kyllä Ayap :-) Ulkoilin kyllä vaa ma,ku molemmat lapset oli kotona.Ulkona sain itsekseni taapertaa ympyrää ja lapset viihtyivät,kotona olisivat tapelleet..ja Ke pääse ekan kerran pulkalla tarhaan,en raskinu olla ottamatta sitä-se oli virhe!Poika veti lopulta typyn kotii ;-)) Loppu vkon poika kävelija typy rattailla.Pe harkitsin et ei vietäs poikaa mut jos poikaon eskarissa saan pvällä 1½tunnin lepoajan...Tässä seliselit ... ;-))



Kukkuulle on paljon viisasta sanottu,eikä siihen ole juuri lisäämistä.Hali!

Ja ymmärrän kyllä että tavaran menetys tuntuu pahalle,kyllä esineisiin kertyy muistoja!



Tipille ja Ynikselle voimia parisuhteen setvimiseen!Se on hyvä että toimitte asian eteen!!!

Meillä kaikki nyt suht ok,mutta näen jo ne asiat missä tulee ensisyksynä ongelmia!Yritän jo nyt että mies oppisi näkemään itse mitä kotona pitää tehdä ja mitä lapset tarvitsee ettei aina tarvitsisi sanoa..Niin,mä olen ollu tosi paljon kototna!



Mitäs sitten oli...iski se tyhjyyden tuijotus....



Ompelukone äitin vanha singeri,(ompelen vain verhojen päät jos pakko)autoa ei ole..istuimet kyllä jonkin moiset,en muista niistä enempää...



Meilläkin nuo pojan kaverikuviot tai kaverittomuus mietityttää...samassa rapussa on poika6v mut sillä on 3v nuorempi veli ja leikkivät aikalailla yhdessä.,Muihin talon lapsiin poika ei ole niin tutustunu.

Typy paralla ei oikein kavereita olekaan :-( Hyvin satunnaisesti Nea ja yks toinen saman ikänen tyttö...Harmi.Pojalla oli 3kaveria sillo 2-3vuotiaan,joita nähtii lähes päivittäin ja siltä ajalta onki ihania videoita kun nämä taapertaja leikkivät ja varsinkin ne keskustelut mitä on saatu salaa kuvattua ;-))



Oiskos aika lopettaa...



jatu

Pilelle kiitos tukkosuus kommenteista..mullakin sitä allergiaa on(tän pvän lekuri kysykin kun limakalvot oli sinertävät ja se on allergian merkki?!)

käytössä flixonase tai nasacort..ja huuhtelua.nyt oli kuitenki limasta tukkosuutta ja paine onteloissa..selvä ero.



Mieskin on kipee,lapset terveitä....kiva tietysti mut tämä on kovin kuluttava tilanne.



Typsylle en ole edes luistimia miettinyt..vois kai,mut jos sais ton isomman edes taas jäälle.



jatu

Alakerrasta kuuluu mahdotonta yskimistä, esikoinen, T ja Neiti rykivät kilpaa. Yskänlääkettä menee melkein litrakaupalla (nooh...myönnän, että vähän liioittelen ehken). Toivottavasti alkaisi helpottamaan.



Hyvä, Jatu, että menit lääkäriin ja sait kuurin. Toivon että tauti helpottaisi jo. Kauan oletkin jo tautia pitänyt. Samoin muihin koteihin paranemista myös.



Parisuhdeongelmiin toivon myös helpottamista, mm. Ynis ja T-P. Meillä kanssa tuo puhumattomuus on aikasta suuri ongelma. Tai siis minähän puhun, mutta kun se on niin hiivatin yksipuolista... välillä tuntuu, että puhelin pylväältäkin saisi helpommin nyhdettyä sanoja ulos, kuin mieheltä. Vällillä saa ihmetellä, että mikä parisuhde, kun meillä ei ole ollut kolmeen vuoteen yhtään kahdenkeskistä iltaa tai viikonloppua miehen kanssa - kun puuttuu ne lapsenvahdit ja kukaan ei halua kaikkia kolmea yhtä aikaa hoitoon :(



Tean ehdottaman maatilamatkailu Aaviksen nurkille sai hymyn huulille :) Ja ehdottoman hauskan muiston mieleen esikoisesta, joka neljä vuotiaana totesi nähtyään lehmät laitumella: " Äiti, miksi noilla lehmillä on hintalaput korvissa?" Tarkoitti niitä keltaisia korvamerkkilappuja (vai mitä ne nyt viralliselta nimeltä nyt ovatkaan).



Me käytiin koko perheen voimin luistelemassa tänään. Tai minä olin Neitin kanssa vaunuilla jään reunalla, kun miesväli luisteli. T pysyi pystyssä luistimilla, mutta eteenpäin ei matka taittunut. Mutta pikkumiehen naaman ilmeet olivat vallan aurinkoiset ja iloista katsottavaa.



Turvaistuin autossa on joku Gracon istuin. Neitillä taitaa olla Brio ja voin sanoa, että kaksi isoa turvaistuinta auton takapenkillä ei jätä suurta tilaa sille kolmannelle matkustajalle....



Ompelukone on muistaakseni joku Brothers. Tilattu HobbyHallista (osamaksulla tietenkin, heh ;D), mutta ihan hyvä hinta-laatu -suhde jos vertaa miten vähän sitä käytetään. Vain silloin jos on ehdoton pakko, olen niin huono käsitöissä, nääs!



Helli varmaan on mennyt jo. Tuleekohan pian vaaleansinisiä vai -punaisia uutisia!?



Tealle ja Tiiviille toivon mukavia ja liitoskivuttomia loppuaikoja!



Mutta pitänee jättää tilaa muillekin, meinaa tulla romaani tästä kirjoituksesta. Nyt alakertaan perheen luo, joka taitaa fiilistellä takkatulen loimussa parasta aikaa... :)



Voikaa hyvin!



Mimmu ja lapset x3

Arvatkaa mitä tää töissä mietti? Että enhän vaan mokannu ilta-kirjoituksessa ja käyttäny Väkkärän oikeeta nimee... Äsken piti ihan kaivaa teksti esiin, ja huh, todeta että Väkkärästä olin kirjoittanut :)



On aivan mahtavan kaunista tuolla :) Huomenna täytyy ulkoilla :)



Äs, Sassa kokoajan makkara-varkaissa jääkaapilla, menoks...



Kerppu

Nukkumassa ovat he. Pieni oli mummolassa nukahtanut ruokapöytään illalla:) Isompi tykkäsi kovin Disneyn jääshowsta, mutta oli myöhäinen aika ja näytös kesti väliaikoineen 2h, eli aika pitkään. Eka osuus ois tytölle riittänyt. Harmittaa hirveästi, etten tajunnut ottaa käteistä mukaan (just parkkimaksun verran oli). Ei saatu ostettua mitään lelua muistoksi, kun pelkkä käteinen kävi. Työkaveri on huomenna menossa sinne, joten oisin voinut pyytää tuomaan esikoisen toivoman prinsessapannan sieltä. Vaan eipä ole puhelinnumeroa. Täytyy kattoa, jos mies salapoliisina sais sen selville.



Meillä esikoisen vanha turvaistuin, Britaxin joku malli, ei täältä hankittu. Nyt selkä menosuuntaan, mutta toimii myöhemmin myös toisinpäin. Esikoisella turvavyöistuin. Meillä auton takapenkille jää just just koiralle paikka keskelle, joten lomareissuille ei oteta ketään kyytiin:)



Menen ehkä haukkaamaan jotain. Kenties otan yhden siiderinkin.



T: Ynis

Myönnän, etten ole tarpeeksi tarkkaan seurannut aikoinani haalarikeskusteluja. Nyt kysyn vaan, että kumpaa suosittelet Reimaa vai Remua?!?! Taidan kyllä tietää vastauksen mutta kysyn kuitenkin. Kiitos jos joku jaksaa taas vastata.



Olen ostanut tänään Onnille haalarin mutta enpä kerro vielä kumman:) Nyt saunaan ja sitten ehkä takas.



Ynikselle tsemppiä kotikuvioihin. Kuulostaa tilanne täällä aika paljon samalle, lisäksi siihen vielä riidat.



T-P

Meillä esikoisella ekaa kertaa Remun toppapuku (2-osainen, viime vuoden malli) käytössä. Toistaiseksi ollaan tyytyväisiä. Edellinen Reimatec (tai Robotec) oli pettymys. Olen lukenut, että Reimateceissä päälimmäinen kangas on nykyään huonompaa ja yhdyn kyllä siihen mielipiteeseen. Punaisen puvun polvet ja takapuoli selvästi haalistuneet. 92cm Reimatec joka on esikoiselta peritty pienemmälle on taas todella hyvälaatuinen. Muuten mulla on mielikuva, että Remu on ehkä lämpimämpi. Reimallakin tietty muita malleja kuin noi tecit ja niistä en taas tiedäkään. Joitain halvempia on kehuttu kovasti pakkashaalareina. Oisko Peuhari.



T: Ynis, matkalla nukkumaan...



Ps. Sain työkaverin numeron selville. Ehkä saan prinsessapannat tytöille:)

Pahalta näyttää että meillä poju jättää kotioloissa päiväunet kohta lopullisesti väliin. Koko viikon ajan ei ole oikein tahtonut mennä nukkuun ja tänään jäi väliin kokonaan, eilen otti 20 min tirsat autossa. Tai sitten pitäis jaksaa herätä kello 6.00 kuten hoitopäivinä, mutta tuskin siihen vauvan kanssa kykenen.



Voi Kukkuu, todella todella kurjaa että joudut tuohon tilanteeseen, että tavaroita tarvitsee hävittää, eikö mikään erikoispesu voisi pelastaa muumilakanaa?? Hirveästi voimia huolten kanssa!!!!



Ynis ja T-P voimia parisuhdekiemuroihin. Se on jo alkua kun tunnustaa että muutosta tarvitaan.....en osaa kirjottaa enempää aiheesta tähän nyt , mutta sähköpostilla oon kirjuutellut omista oloista, jotka säikäyttävät väliin itsenikin.....



Vauva möyrii mahassa, ja yhtään ei tunnu että olisi tuloillaan, heh, supparit rauhoittuneet ja jotenkin liitoskivutkin siedettävämmän kotioloissa, kovasti oon touhunnut, väliin tuntuu että siirränkö jännitystä tulevasta tän tuohuilun taakse?



HYvää yötä kaikille, pienimmille unihiekkaa!!!



tiivii

Taas olen aamun eka. Pirteä minä...



Eilen puhkesi puolen pään kokoinen yskänrakkula, joka säteili korvaan asti kipua. Ehkä 1/4 epätoivosta johtui siitä. Onko kukaan huomannut, että tasaisen kuoren alla olen dramaattinen kun siihen on vähääkään aihetta?



Kannustuksestanne laitan muumin vielä klooripesuun. Saattaa olla pahaksi kuvioille, mutta ei ole vaihtiksia. Eniten hommassa nimittäin sekottaa, että ohjeet ja asiantuntijat sanovat, että pesu 60 asteessa riittää. Oma kokemus huutaa muuta. On vaikea uskoa omaan kokemukseen, kun musta valkoisella todistaa muuta.



Tavaroista noin yleisesti. Luopuminen esineen arvon takia ei ole ongelma. Kuvailen sisustustamme tällä hetkellä. Asutaan tuttujen ostamassa kämpässä, jonne he muuttavat kun saavat oman omakotitalonsa myytyä. Tuotiin tänne kaksi patjaa ja kaikille kassillinen vaatteita. Tein listan elämiselle ehdottoman välttämättömistä esineistä ja se oli puolikkaan sivun mittainen. Että se siitä tarpeesta. Kaikki yli sen listan on elämää helpottavaa ylellisyyttä, jota onkin jo kertynyt kiitettävästi joulun ja erinäisten kotona käyntien jälkeen.

'

Niin, että tavaran arvo ei todellakaan ole sen käyttöarvossa. Ihminen selviää aika pienellä (sori te, jotka olette kuulleet tämän saarnan jo monesti. Nimim. Herännyt). Kummallista on se ihmeellinen muistoarvo. Tavarathan on kaiken muun takia arvokkaita.



Muumilakana kertoo arvojärjestystäni, sitä, että löytäminen on kivaa, esitän hienompaa kuin olenkaan kun minulle kelpaa vain aidot, vanhat, muumit.



Lakana on muisto päivästä, jolloin kävelin Hietsun kirppiksen läpi kun asuin siinä lähellä. Päivä oli aurinkoinen ja kesäinen ja minulla oli hyvä mieli. Olin onnellinen löydöstäni, halusin antaa lakanan pojalleni, jota rakastan niin paljon, että sanat eivät riitä kertomaan. Tarvitaan muumilakanoita. Myöhemmin Poikanen harjoitteli saksitaitojaan ja leikkasi muumipapalta hatun irti ja olin siitä vihainen. Hattu muutti meidän mukana Helsingistä ja on edelleen tallessa.



Ja kuitenkin nämä muistot on minun päässäni, ei siinä lakanassa. Kenellekään muulle se kyseinen lakana ei tarkoita samaa kuin minulle, joten itse lakana ei kaiken loogisuuden mukaan sisällä tätä arvoa, joka sillä minulle on. Minä sisällän sen merkityksen, ja minut ainakin toivottavasti voi pestä homepölyistä. Muisto ei katoa vaikka lakana katoaa.



Äh, tää aihe on odottanut pitkään ulostuloa.



Enkeli, kuinka voit? Miten kauniit lapsesi voivat? Tomeralle, äitikuulle, Reelille ja odottaville äitivoimaa extra-annos.



Pitää mennä leikkimään lääkäriä...



Kukkuu