***Viikonlopun viserrykset SYYS04:set***

Onnea ja enkeleitä Hellille, tyttövauvalle ja koko perheelle!



Kukkuu. Anna tulla vaan. Luopuminen on vaikeaa, vaikka kyse on vain tavarasta. Kyllä niihin kiintyy ja liittyy monenlaista ja teidän tilanne vaatii takuulla prosessointia.



Lila. Muistelen,että sanoit käyttäväsi Swipe-pesuainetta. Mitä?

Mä nimittäin olin niillä kutsuilla ja ostin sitten Swipe whitea. Pyysin kyllä tuoteselostetta, mutta sain vaan pesuohjelappusen. Jo kassia kantaessa ihmettelin sitä tuoksua. No, sehän ryökäle onkin hajustettua :( Meillä kun on vuosikaudet käytetty hajusteettomia, niin mun nenään tuo haju on ihan kamala, vaikka se varmasti on vaan aika mieto. No, en kyllä jaksa alkaa palauttamaankaan. Täytyy toivoa, että muuten toimii ja ettei siitä tuu mitään haittoja kenellekään.



Ynis. Mikä huonekaluliike? No, ei vaiskaan, mutta harvoinpa niissä tulee asioitua,joten en osaa vastata.



Haalarit on mitä on. Rukka-haalarin mun vanhemmat osti viimeks esikoiselle ja se on ollu ihan hyvä kans. Mutta onkin vähän kalliimpi. Välillä koitettiin alesta ottaa Reimateciakin, mutta sitten todettiin, että halspishaalareita voi ostaa vaikka jokaiselle uudet ja tulee silti halvemmaks. Ja helposti nekin yhden talven menee ja enemmänkin. Ja helpompi on korjatakin, jos jotain tulee.



Päivä on menny melkein siivotessa, mutta nyt täällä taas ilkeää olla. Ei vieläkään kaikki tip top, mutta silti. Ei oikein pyhätöitä, mutta kun aikansa kerääntyy, niin tehtävä on.



Ens viikolle onkin varsin paljon ohjelmaa. saa nähdä, miten jaksetaan ja ehditään. Huomenna ois Iikan puolivuotiskuva (ei ihan kerinny täyttää vielä 7kk ;) ja sisaruskuva myös. Siinäpä sitä onkin haastetta kerrakseen.



Mun pää ei taitasi kestää Allin työtä. Jotenkin tuntuu, ettei viiti niin tarkasti noita juttuja ees lukea tai miettiä. Tulee vain paha mieli. Mutta hyvä, että sinä jaksat.



Nyt lyö pää taas ihan tyhjää.



Koittakaapa sairastavat parantua ja voimia odottajille!



T@hti

Mimmu, ois ihanaa, jos joku puuseppä tekis kalusteet! Mun eno tekee paljon entisöintihommia ja rakentelee itsekin kaikenlaista. Jossain vaiheessa heidän talokin oli jatkuvan muutoksen alla. Mutta ei olla sellasissa väleissä, että menisin pyytämään itselleni kalusteita. Enkä tiedä tekeekökään niitä enää. Menetti joskus töissä toisesta kädestä osasta sormia puolet, joten en tiedä miten paljon haittaa puusepän hommissa.



Ollaan siis valmiskauppojen armoilla:)



En osaa yhtään arvata mikä Allin jutuista ois ollut lehdissä, sillä minäkin useimmiten skippaan ip-lehdet kokonaan. Otsikotkin kyllä kertoo paljon. Todella raskasta tuntuu työ olevan. Nostan hattua sulle ja kollegoillesi!



T: Ynis

Vihdoin ehdin kunnolla istahtamaan...Heti aluksi:



Onnea Helli pikkuprinsessasta! Mukavan nopeasti tyttö putkahti maailmaan :)



Tunnustan; koko eilisen päivän tein kotona töitä, työvuorolistoja punnersin ja sain lopulta valmiiksi.



Tänään on vietetty esikoisen 9-vuotissynttäreitä...Hui!! yht´äkkiä tuntuu hurjalta, että poika on jo niin iso. Teimme sankarin kanssa yhdessä karkkisen kermakakun taikka kermaisen karkkikakun :) ja veimme hänelle aamiaisen laulaen sänkyyn (se oli pojan harras toivomus). Mies haki juhliin 40 km päästä myös lasten vanhat, hyvät ystävät (joiden äiti on vakavasti sairas ystäväni). Kymmenen lasta aiheuttivat melusaasteen, joka ei varmasti ollut suositusrajojen sisäpuolella. Onneksi sain ajettua porukan myös pulkkailemaan. Illalla pizzaa syödessämme totesi poika, että päivä oli ollut tosi hyvä.



Tyttö-keskimmäinen on vuorostaan sairaana. Oli koko päivän vaisu ja iltapäivällä näyttikin sitten kuumemittari 38.5. Huomenna ei tyttö mene kouluun. Pojat sen sijaan ovat molemmat jo terveenä. Antsakin oli oikein reipas koko päivän, matki isompiaan ja hyöri pontevasti ympäri huushollia.



Voi Kukkuu, näen aivan silmissäni muumilakanan leikattuine Muumipapan hattuineen :( Toivottavasti kloriitti auttaa. Tosin tiedän, että muisto säilyy (niin vahva muisto, joka näin kaukaa virtuaalisestikin koskettaa, ei hevillä haihdu). Esinehän on vain esine ja surullinen asia on paljon syvemmällä. Minäkään en myönnä olevani materialisti, tippaakaan. En edes tunnusta tietäväni, mitä tavaraa haluaisin, jos saisin valita mitä vain. Kaikki rakas liittyy jollain tavalla kotiin. Muistot säilyvät ilman valokuviakin, mutta siellä kai se sitten piilee, valokuvissa, kirjoissa, se minkä tavaroista viimeiseksi luovuttaisi. Kokonaisuudessaan ehkä tuo Lundiahyllykkö (joka sinällään on aika tuore, muistanette :)) vuosien varrella kerättyine sisälmyksineen (lähinnä kirjoineen), olisi se, josta vaikein olisi erota.



Jatulle piti sanomani: minullakin äidin vanha Singer (ja -toden totta- vain verhonpäät pakosta ommellaan sillä täälläkin).



Mimmulle oli joku juttu, mutta miksen saa päähäni mikä...?



Palaan tarkistettuani pari asiaa :)



Saamuska♥

Meillä, Mimmu, on samanlaisehko tilanne. Tosin taisit viedä sanat pikemminkin mieheni suusta. Hän se joskus valittaa, etten minä jaksa puhua suhteestamme..Meilläkään ei muutamaan vuoteen ole kovasti kahdenkeskistä aikaa lapsenvahdin puutteesta johtuen ollut. Minä kai vain olen jotenkin niin tylsä, että olen tilanteeseen silti tyytyväinen, enkä näe syytä alkaa puimaan ja kaivamaan kaikkia asioita. Jos oikein kaivelemaan alettaisiin, löytyisi meidän suhteestamme aivan liikaa kipeitä, vanhoja asioita (jotka eivät tosin ole minulle enää kipeitä, mutta mistä sitä tietää, jos oikein rupeaisi vatvomaan).



Mietin tässä, että muutenkin olen aika kaksinainen. Toisaalta suren ystävien puuttumista, toisaalta en jaksa pitää niihin vähiin yhteyttä. Ainoa vanha ystävä, jonka kanssa silloin tällöin pidämme yhteyksiä, on kovin sinnikäs (ja lapseton myös) ja jaksaa aina soitella, vaikken minä koskaan muista jaksa (viitsi?). Apua!



Paljon on ihmisessä korjattavaa (täydellisyys olisi niin tylsää ;))



Tavarasta ihan toiseen asiaan: Yhdestä en luovu, nimittäin syysmammoista :)



juuh,

SaaMa