Yli 40v nainen. Kuin kauan kesti löytää uusi suhde eron jälkeen?
Vai onko edes löytynyt? Erosin 8kk sitten pitkästä suhteesta itse enkä ole löytänyt uutta miestä vielä.
Kommentit (75)
10v meni. Toki kaikennäköistä viritystä ja lyhäisempiä seurusteluja oli. Vietin ensimmäiset 5v sinkkuna, keskityin uraan ja muutenkin kokosin itseni. Olin mennyt naimisiin 20v ja itsenäinen elämä maistui hyvältä eron jälkeen ja opin tuntemaan itseni ja rajani. Nyt toinen avioliitto menossa.
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsee irti ajattelusta että itsessä olisi jotain vikaa?
Ap
En tiedä. - Itse en ole eläessäni ollut pidenmässä parisuhteessa; pahinta ja ikävintä on, ehkä se että koko ajan tiedostan että kyllä ninussa varmasti jotain vikaa on nutta kenessäpä ei? Mutta miksi oma kohtaloni on kuitenkin "vain" päästä tai pitäisikö sanoa, että joutua ns.friendzonelle. - Tilanteestani tekee vähän kurjan se, että en oikein täysin hahmota miksi näin lähes aina on käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsee irti ajattelusta että itsessä olisi jotain vikaa?
Ap
En tiedä. - Itse en ole eläessäni ollut pidenmässä parisuhteessa; pahinta ja ikävintä on, ehkä se että koko ajan tiedostan että kyllä ninussa varmasti jotain vikaa on nutta kenessäpä ei? Mutta miksi oma kohtaloni on kuitenkin "vain" päästä tai pitäisikö sanoa, että joutua ns.friendzonelle. - Tilanteestani tekee vähän kurjan se, että en oikein täysin hahmota miksi näin lähes aina on käynyt.
Mulla sama. Joudun kaveriksi ja en tiedä miksi? En ole tajunnut kuviota vielä. Kun on ihan kaikenlaisia naisia suhteissa. Mutta itse en pääse. Pakkohan mussa on vikaa olla.
AP
En ole löytänyt vieläkään ja nyt oon auttamattomasti liian vanha (55 v) jopa 70-v papparaisille.
Erosimme exän ja lasteni isän kanssa kanssa 10 v sitten kun olin 45 v ja ex 50 v. Ex oli silloin ja on edelleen pahasti ylipainoinen, luonteeltaan itsekäs ja öykkärimäinen ja siihen päälle vielä epärehellinen. Hänelle maistui myös huolestuttavan hyvin myös alko muutamia vuosia ennen eroa ja eron aikoihin ja hän oli käytännöllisesti katsoen impotentti.
Jännästi ex kuitenkin löysi uuden naisen alle 2 kk erostamme ja vieläpä itseään 18 vuotta nuoremman, hyvännäköisen, hoikan ja urheilullisen. En tule ikinä ymmärtämään tuota, mutta niin kai se sitten on että rakkaus ei katso ulkomuotoa eikä ikää eikä mitään muutakaan.
En ole halunnut uutta suhdetta enää.
Minä erosin 37-vuotiaana. Vuoden elin hiljaiseloa ja sitten deittailun aloitettuani muutamassa kuukaudessa löytyi uusi mies. Suhde syveni kuitenkin liian nopeasti, minkä aavistin ongelmaksi ja yritin jarrutella, mutta miehelle se ei sopinut sitten millään. Ja niinhän siinä kävi että suhde paljastui pidemmän päälle mahdottomaksi sietää.
Erottuani elin taas vuoden hiljaiseloa. Sitten tuli pandemia ja kokoontumisrajoitukset. Niiden väistyttyä sain viestin mieheltä, joka kanssa olimme lyhyesti viestitelleet Tinderissä mutta emme ehtineet tavata ennen kuin tapasin tuon yllämainitun ex-kumppanini. Hänen kanssaan olemme edenneet ihanan hitaasti ja tunnemme toisemme nyt jo oikein hyvin. Olen saanut hänestä hyvän ystävän ja olisin kiinnostunut enemmästäkin, mutta hän ei kuulemma halua parisuhdetta. On tullut pahasti loukatuksi aiemmissa suhteissaan. Koko tänä aikana kun olemme tunteneet, hän ei ole etsinyt ollenkaan seuraa ja loukkaantuu jos kannustan tekemään niin (olen tarjoutunut auttamaan profiilin laatimisessakin).
Itse olen välillä vähän selaillut appeja, mutta olen ollut töissä niin kiireinen että en jaksaisi lähteä tutustumaan kehenkään uuteen. Ellei sitten osu kohdalle joku sellainen josta tiedän heti että mahdollisuudet onnistua ovat harvinaisen hyvät. Tiesin sen kun aikanaan tapasin pitkäaikaisimman kumppanini deittisivulla silloin kun ne olivat uusi juttu. Sillä silmällä siis selaan. Eihän sitä tiedä mitä vastaan tulee. Olen kuitenkin valmistautunut olemaan sinkkuna tällä kertaa hyvinkin pitkään.
Tiivistetty vastaus: kyllä sen miehen saa vaikka samana päivänä jos on valmis ottamaan kenet tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin 37-vuotiaana. Vuoden elin hiljaiseloa ja sitten deittailun aloitettuani muutamassa kuukaudessa löytyi uusi mies. Suhde syveni kuitenkin liian nopeasti, minkä aavistin ongelmaksi ja yritin jarrutella, mutta miehelle se ei sopinut sitten millään. Ja niinhän siinä kävi että suhde paljastui pidemmän päälle mahdottomaksi sietää.
Erottuani elin taas vuoden hiljaiseloa. Sitten tuli pandemia ja kokoontumisrajoitukset. Niiden väistyttyä sain viestin mieheltä, joka kanssa olimme lyhyesti viestitelleet Tinderissä mutta emme ehtineet tavata ennen kuin tapasin tuon yllämainitun ex-kumppanini. Hänen kanssaan olemme edenneet ihanan hitaasti ja tunnemme toisemme nyt jo oikein hyvin. Olen saanut hänestä hyvän ystävän ja olisin kiinnostunut enemmästäkin, mutta hän ei kuulemma halua parisuhdetta. On tullut pahasti loukatuksi aiemmissa suhteissaan. Koko tänä aikana kun olemme tunteneet, hän ei ole etsinyt ollenkaan seuraa ja loukkaantuu jos kannustan
"Tiivistetty vastaus: kyllä sen miehen saa vaikka samana päivänä jos on valmis ottamaan kenet tahansa."
On se vaan helppoa naisille. Itse vuosia tässä ollut ihan yksin ja riittäis että pääsis pukille ees kerran vielä.
Lasteni isän kanssa erottua (olin silloin 38-v) olin neljä vuotta sinkku - tosin enpä kyllä aluksi edes etsinyt mitään enkä halunnut suhdetta. Sitten löysin suhteen, joka kesti reilu 2 vuotta (päättyi siksi, että toiveet suhteen tulevaisuudelle ja sisällölle eivät kohdanneet). Tämän jälkeen olin sinkku vuoden, kun löysin uuden kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin 37-vuotiaana. Vuoden elin hiljaiseloa ja sitten deittailun aloitettuani muutamassa kuukaudessa löytyi uusi mies. Suhde syveni kuitenkin liian nopeasti, minkä aavistin ongelmaksi ja yritin jarrutella, mutta miehelle se ei sopinut sitten millään. Ja niinhän siinä kävi että suhde paljastui pidemmän päälle mahdottomaksi sietää.
Erottuani elin taas vuoden hiljaiseloa. Sitten tuli pandemia ja kokoontumisrajoitukset. Niiden väistyttyä sain viestin mieheltä, joka kanssa olimme lyhyesti viestitelleet Tinderissä mutta emme ehtineet tavata ennen kuin tapasin tuon yllämainitun ex-kumppanini. Hänen kanssaan olemme edenneet ihanan hitaasti ja tunnemme toisemme nyt jo oikein hyvin. Olen saanut hänestä hyvän ystävän ja olisin kiinnostunut enemmästäkin, mutta hän ei kuulemma halua parisuhdetta. On tullut pahasti loukatuksi aiemmissa suhteissaan. Koko tänä aikana kun olemme tunteneet, hän ei ole e
"Tiivistetty vastaus: kyllä sen miehen saa vaikka samana päivänä jos on valmis ottamaan kenet tahansa."
On se vaan helppoa naisille. Itse vuosia tässä ollut ihan yksin ja riittäis että pääsis pukille ees kerran vielä.
Jossain oli vertaus deittailusta näin.
Miehille deittailu on vesilasin etsimistä autiomaasta, naisille se on järveen hukkumista.
Oletko läheisriippuvainen. Kukaan halua uutta kun entisestä eroon pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muuta, sisältöä ole elämässä kuin parisuhde, miehet. Voi hyvä luoja.
Tätä minäkin ihmetten. Ei mies ole työpaikka mille pitää löytää seuraaja kun edellisestä on päässyt eroon. Se ei ole mitenkään oleellinen tarve naisen elämässä.
Ei, mutta aika monella on tarve kumppanuuteen, rakkauteen, seksiin, läheisyyteen... Esim. minä olen tyytyväinen elämääni ja nautin elämästä sinkkunakin, minulla on läheisiä, tärkeitä ihmisiä, omia tavoitteita ja asioita, joissa voin toteuttaa itseäni. Vaikka elämä on ihanaa ja täynnä sisältöä sinkkuna, niin kyllähän hyvä parisuhde ja itselle sopiva kumppani tuovat silti lisää ihanaa sisältöä elämään.
t. Eri
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt vieläkään ja nyt oon auttamattomasti liian vanha (55 v) jopa 70-v papparaisille.
Erosimme exän ja lasteni isän kanssa kanssa 10 v sitten kun olin 45 v ja ex 50 v. Ex oli silloin ja on edelleen pahasti ylipainoinen, luonteeltaan itsekäs ja öykkärimäinen ja siihen päälle vielä epärehellinen. Hänelle maistui myös huolestuttavan hyvin myös alko muutamia vuosia ennen eroa ja eron aikoihin ja hän oli käytännöllisesti katsoen impotentti.
Jännästi ex kuitenkin löysi uuden naisen alle 2 kk erostamme ja vieläpä itseään 18 vuotta nuoremman, hyvännäköisen, hoikan ja urheilullisen. En tule ikinä ymmärtämään tuota, mutta niin kai se sitten on että rakkaus ei katso ulkomuotoa eikä ikää eikä mitään muutakaan.
Höpsis. Minä tapasin juuri 55 vuotiaana nykyisen mieheni, hän oli silloin 42v. Nyt yhdessä 5 vuotta ja onnellisempia kuin ikinä. Ei meilläkään rakkaus katsonut ulkonäköä. Minä tavallistakin tavallisempi mamma ja mieheni komistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että tämä on poikkeavaa, mutta ensin en käynyt missään vuosiin. Sitten päätin, että on aika saada seksiä ja menin yhden (1) kerran terassille/baariin ja tapasin samantien tulevan mieheni. Tein itse aloitteen seksisuhteeseen eli aluksi en ajatellut, että siitä tulisi mitään vakavaa. Haluain vain seksiä komeimmalta näkemältäni mieheltä. Sille tielle jäin. Olin silloin 40+ siis eli ihmeen helppoa tuo miehen saaminen oli.
Sellastaha se naisilla on aina. Ite erosin 2018 ja yhä edelleen etsin uutta kumppania.
M40
Hänellä oli helppoa. Ei kaikilla naisilla mene samoin. Yksi ei ajattele ja toimi, kuten kaikki muut. En siis yhtään ihmettele, että olet yksin, jos ajatuksesi ovat noin yleistäviä sukupuolien välillä.
Erosin viisikymppisenä, lapset jo lähes täysi-ikäisiä silloin. Eron jälkeen tapailin yhtä miestä, enemmän laastarisuhde joka lopahti nopeasti. Pari vuotta eron jälkeen olin valmis uuteen suhteeseen, tutustuin netissä kirjoitellen kiinnostavaan mieheen, tavattiin ja ihastuttiin. Seurusteltiin useita vuosia ja vasta kun nuorinkin hänen lapsistaan oli täysi-ikäinen muutettiin yhteen ja mentiin naimisiin. Nyt onnellisesti yhdessä jo kymmenen vuotta.
Kumppanin löytäminen oli minulla helppoa, osittain siksi, että tunsi itsensä paremmin nyt kuin parikymppisenä ex-miehen kanssa seurustelun alussa. Tiesi millainen on ja mitä kumppanilta haluaa. Meillä samanlaiset arvot, samanlainen huumorintaju ja useita yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Molemmat toisella kierroksella, tajuamme parisuhteen mahdollisuudet ja karikot, emme kiukuttele turhasta toisillemme vaan arvostamme toisiamme ja harmonista yhteiselämää.
Vierailija kirjoitti:
On se vaan helppoa naisille. Itse vuosia tässä ollut ihan yksin ja riittäis että pääsis pukille ees kerran vielä.
Niin. Sen ihan minkä tahansa miehen saaminen on tosiaan helppoa monille naisille (jos nyt ei sentään ihan kaikille). Mutta ihan minkä tahansa miehen kanssa nainen ei kuitenkaan saa esim. seuraavia:
- tyydyttävää seksiä,
- emotionaalista tukea ja kumppanuutta,
- ei välttämättä edes fyysistä turvaa (kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia, mutta osa on, eikä nainen voi päältä katsoen tietää miten arpaonni suosii).
Väärä miesvalinta johtaa pahimmillaan siihen, että nainen pääsee hengestään. Siksi on täysin väärin sanottu että seuranhaku olisi naisille helppoa. Muistetaanpa taas se tosiasia että aina kun heteronainen löytää kumppanin, myös heteromies löytää kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan helppoa naisille. Itse vuosia tässä ollut ihan yksin ja riittäis että pääsis pukille ees kerran vielä.
Niin. Sen ihan minkä tahansa miehen saaminen on tosiaan helppoa monille naisille (jos nyt ei sentään ihan kaikille). Mutta ihan minkä tahansa miehen kanssa nainen ei kuitenkaan saa esim. seuraavia:
- tyydyttävää seksiä,
- emotionaalista tukea ja kumppanuutta,
- ei välttämättä edes fyysistä turvaa (kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia, mutta osa on, eikä nainen voi päältä katsoen tietää miten arpaonni suosii).
Väärä miesvalinta johtaa pahimmillaan siihen, että nainen pääsee hengestään. Siksi on täysin väärin sanottu että seuranhaku olisi naisille helppoa. Muistetaanpa taas se tosiasia että aina kun heteronainen löytää kumppanin, myös heteromies löytää kumppanin.
&n
Niin voi väärä naisvalintakin. Kyse on kuitenkin marginaali-ilmiöistä. Parisuhdeväkivallassa on usein kaksi väkivaltaista osapuolta. Seuranhaku on edelleenkin naisille helppoa. Eihän se, että kaikkeen tekemiseen liittyy aina riski tarkoita sitä, etteikö se olisi helppoa.
Jos minua kiinnostaa autot eikä kukaan ole kiinnostunut lainaamaan minulle autoa ja sinä saat ilmaiseksi minkä automerkin tahansa, onko autonhaku meille yhtä vaikeaa, vaikka sinä saatat ajaa kuolonkolarin, kun saat auton niin helposti? Riskinottaminen on sinulle mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan helppoa naisille. Itse vuosia tässä ollut ihan yksin ja riittäis että pääsis pukille ees kerran vielä.
Niin. Sen ihan minkä tahansa miehen saaminen on tosiaan helppoa monille naisille (jos nyt ei sentään ihan kaikille). Mutta ihan minkä tahansa miehen kanssa nainen ei kuitenkaan saa esim. seuraavia:
- tyydyttävää seksiä,
- emotionaalista tukea ja kumppanuutta,
- ei välttämättä edes fyysistä turvaa (kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia, mutta osa on, eikä nainen voi päältä katsoen tietää miten arpaonni suosii).
Väärä miesvalinta johtaa pahimmillaan siihen, että nainen pääsee hengestään. Siksi on täysin väärin sanottu että seuranhaku olisi naisille helppoa. Muistetaanpa taas se tosiasia että aina kun heteronainen löytää kumppanin
Jos nyt halutaan kumppanin hakua verrata autoihin, niin naisella se on niin että se "helppo" auto arvotaan romuttamolta; suurin osa ei toimi ollenkaan, osa näyttää oklta mutta on ajettaessa hengenvaarallisia, ja vain muutama arpa osuu autoon joka on ajokunnossa ja käyttötarkoitukseen sopiva.
2 kuukautta. Enkä olisi todellakaan lähtenyt uuteen suhteeseen ellen olisi kohdannut elämäni rakkautta. Jälkikäteen ajatellen näin tämän piti mennäkin.
Noin 12 kuukautta. Suurin osa siitä ajasta meni aivoratojen uudelleensäätämiseen ja uuden elämän pystyttämiseen. Kävin alussa yksillä kaverin järkkäämillä treffeillä todetakseni vain että en ollut valmis. Kolmen viimeisen kuukauden aikana kävin noin 30 tindertreffeillä, ja tästä joukosta löytyi henkilö, jonka kanssa ollaan asuttu yhdessä jo 4 vuotta ja sormuksetkin on sormessa.
Seuraa olisi saanut vaikka samana päivänä mutta oikea ihminen rinnalle löytyi 6v päästä erosta