Opettajien muistaminen

Ei tuo muistaminen ole mikään ikivanha tapa. Olen käynyt peruskouluni 1986-1995 ja kukaan ei tuona aikana antanut lahjoja/muistamisia opettajille. Ala-asteella annettiin joulukortti opettajalle, kaikki eivät sitäkään.

Itse en välttämättä edes muista, mitä keneltäkin sain. Jos kortti on erikseen, niin en muista enää päivän päätteeksi kevätjuhlan jälkeen, mitä keneltäkin oli, koska kasaan ne yhteen läjään odottamaan kotiin viemistä.

Enkä muista sitäkään, kuka ei tuonut mitään, enkä jaksa sellaiseen käyttää aikaa että sitä miettisin. Ja vaikka muistaisinkin, se ei vaikuttaisi lapseen tai perheeseen suhtautumiseen mitenkään. En usko että lapsi on itse päättänyt tuoda lahjaksi kynttilöitä tai pesuluutua tai suklaata, vaan sen on yleensä vanhemmat katsoneet sopivaksi muistamiseksi lasta hoitaneelle aikuiselle, ja se on minusta ihan ok ja kiva, mutta ei todellakaan odotettu tai pakollinen. En tarvisi edes lasten itsetekemiä kortteja, sillä roskiinhan ne menee. Ei tarvisi mitään! Enimmät suklaat viedään kahvihuoneeseen, joten ne tuottaa moninkertaisesti iloa. Käyttötavarat käytän, itse leivottuja juttuja en syö allergioiden takia, astiat laitan kiertoon jos ei miellytä. Alkoholia en käytä, eikä sitä ole onneksi tuotukaan kuin suklaakonvehteja muodossa.

Eli vanhemmat, älkää turhaan stressatko, antakaa olla jos ei tunnu hyvältä moinen käytäntö. Kukaan ei muista seuraavana päivänä, saiko keneltäkin jotain tai ei mitään. Työ on sen verran hektistä että sen kaiken haluaa unohtaa heti kun on kotona.

Olen esikoulussa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai niille saakkaan mitään kallista antaa lai mukaan, vaan voidaan ajatella et silloin opettajaa yritetään lahjoa antamaan parempia numeroita. Esimerkiksi satasen kuohari tai kellolahja on jo selkeää lahjontaa, eli rikos! Joku voi aina kannella tai ilmoittaa näistä poliisille. 

Yhdessä ostettuun lahjaan pitää laittaa koko luokan tunnus ilman henkilötietoja, ettei joku ( köyhä )penska jää tästä paitsioon jos vanhemmat ei maksa yhteiskolehtia. 

 

Numerot on tuossa vaiheessa jo annettu, ja ensi vuonna voi olla aivan toinen opettaja vastassa. Eipä ole sitten ostetut numerot ne.

Mutta tosiaan, ei tarvitse tuoda mitään. Mulla ei kiinnosta onko rikas vai köyhä, kohtelen kaikkia tasapuolisesti, ja eniten ilahduttaa kun huomaa, että lasta kannustetaan oppimiseen myös kotona. Siinä sitä on lahjaa kerrakseen ja siitä on apua koko vuodeksi, toisin kuin haukut tai kuohari vuoden päätteeksi. Kiitos ja anteeksi.

Mä vein lapsena aina kukan, leipomani ison piparin tms opettajalle ja piano-opettajalle lukukauden päätteeksi. Oli ihana antaa jotain kiitokseksi ja he aina ottivat kiitollisina vastaan.